tiistai 12. joulukuuta 2017

Valkoisen joulun lumoissa – jos ei ulkona, niin ainakin sisällä


Meillä sataa tänään lunta. Maisema muuttuu ihanan valkoiseksi ja jouluiseksi, mutta pelkään pahaa, että huomenna lumi on sulanut ja maa on taas paljas. Niin on käynyt jo moneen kertaan tässä joulun alla. Toivon hartaasti, että lumi pysyisi, sillä rakastan valkoista joulua! Ilman lunta minun on vaikea päästä oikeaan joulutunnelmaan.




Johtuneeko viime vuosien lumettomista jouluista ja lumettomuuden uhasta, että joulun lempivärini on nykyään valkoinen. Jos en saa valkoista joulua ulos, haluan sen ainakin sisälle.

Valkoisesta amarylliksestä on tullut meillä jo perinne, kuten näyttää tulleen monella muullakin. Komea, kaunis ja herkkä amaryllis on joulun ehdoton kuningatar. Se on aikuisten joulukalenteri, josta ei availla luukkuja, vaan seurataan nuppujen kehittymistä ja jännitetään niiden aukeamista.



Tänä vuonna amaryllikseni meni avautumaan liian aikaisin. Valtavankokoinen kukka kuihtunee jouluun mennessä, joten pitää, tai saan, ostaa uuden vielä ennen joulua. 

Toisaalta, vielä on nuppuja jäljellä ja toinen varsi kehitteillä, joten jännitys jatkuu. Ehkä on toivoa, että kukkia olisi ainakin maljakossa jouluna. Amaryllishän kestää leikkokukkanakin melkoisen monta päivää.






Meillä on ilonamme myös valkoinen tulilatva, kiitos mieheni. Hän osti sen minulle tuliaiseksi, ja osui nappiin värivalinnassaan. Kyllä on miehilläkin kauneudentaju kohdillaan, ainakin välillä. Tai sitten osaavat pitää silmänsä ja korvansa auki, niin tietävät, millaisia ovat naisen mieltymykset milloinkin.


Ostin viime viikolla myös valkoisia tulppaaneja. En muista, koska meillä olisi viimeksi ollut tulppaaneja – ehkä joskus alkuvuodesta. Tulppaanit ovat niin kauniita, ja etenkin nämä valkoiset. 

Polttelin tulppaanien seurana valkoista kynttilää, mikä saattoi olla virhe. Tulppaanit lakastuivat nopeammin kuin koskaan. Olikohan liekin lämpö niille liikaa?



Ennen koristelin joulua paljon punaisella. Ja onhan punainen niin joulun väri kuin vain voi olla. Samalla kun makuni on muutenkin muuttunut neutraalimpaan, maanläheisempään suuntaan, en oikein enää välitä kirkkaanpunaisesta edes jouluna. Mieluummin käytän koristelussa vaikka viininpunaista.

Lasten iloksi on kuitenkin laitettava muutama punainen tonttu. Näyttäähän tuo punainen ihan pirteältä, riittävän pieninä ripauksina valkoista vasten.





maanantai 4. joulukuuta 2017

Kynttilämeri on kaunis, mutta pilaa sisäilman

5 tapaa polttaa kynttilöitä turvallisesti



Tähän vuodenaikaan maailma on parempi paikka kynttilänvalossa, ainakin minusta. Kun pimeä aika on parhaimmillaan, tai pahimmillaan, kynttilän lempeä liekki valaisee, lämmittää ja luo tunnelmaa. Hämärät aamut ja illat näyttävät kauniilta ja kotoisilta kynttilänvalossa. Ja kyllä se vain niin on, että kynttilänvalo kuuluu jouluun.

Vaan ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Palavista kynttilöistä pöllähtää ilmaan pienhiukkasia, joiden hengittäminen ei ole terveellistä. Hiukkaset ovat niin pikkiriikkisiä, että pääsevät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, ultrapienet hiukkaset jopa verenkiertoon asti.

Hengitysliitosta kerrottiin, että jo yksi palava kynttilä moninkertaistaa huoneilman pienhiukkasten määrän. Jos huoneessa polttelee samaan aikaan useita kynttilöitä, haittavaikutuksia voi verrata passiiviseen tupakointiin.

Kurja juttu... Mutta onneksi kynttilöitä voi poltella myös turvallisesti.

1 Parempi pihalla

Polttelen nykyään kynttilöitä enimmäkseen ulkosalla lyhdyissä. Tunnelmalliset lyhdyt tervehtivät ohikulkijoita ja kotiintulijoita ja ilahduttavat sisällä olijoitakin, jos vain näkyvät ikkunasta. Eikä ole huolta terveyshaitoista, kun pienhiukkaset lentävät taivaan tuuliin.


Ripustelen lyhtyjä etuovelle rappusten yläpuolelle ja takapihalle terassin reunalle roikkumaan. Joskus lasken lyhdyn kynttilöineen pihalle lumeen. Lumessa ja lumisessa maisemassa lyhdyt näyttävät minusta kaikkein kauneimmilta. Sääli vain, että lunta on täällä eteläisessä Suomessa niin harvoin.



2 Yksi kerrallaan

Sisällä kynttilää on viisainta polttaa tilassa, jossa on hyvä ilmanvaihto. Jos haluaa välttää pienhiukkasia, kannattaa polttaa mieluummin yhtä tai muutamaa kynttilää harvoin kuin kymmentä päivittäin.

Itse en ole koskaan viljellyt kynttilöitä ympäri huushollia - siksikään, etten uskalla jättää niitä vahtimatta palamaan. Poltan yhtä kynttilää kerrallaan ja sammutan sen, jos poistun huoneesta.


3 Savutus seis

Liian pitkä tai huono sydänlanka palaa huonosti. Kynttilä savuttaa myös herkästi vetoisassa paikassa tai jos sitä polttaa liian ahtaassa astiassa.

Jos kynttilä palaa lepattamalla tai käryttää, se kannattaa sammuttaa. Mitä enemmän kynttilä savuttaa, sitä epätäydellisempää on palaminen ja sitä epäterveellisemmäksi huoneilma muuttuu. Sen kyllä haistaakin, enkä usko, että moni jaksaa savuttavaa kynttilää kovin kauaa katsella tai haistella.



4 Laatu palaa paremmin

Laadukas kynttilä palaa tasaisesti, savuttamatta ja valuttamatta. Puhtaimmalla liekillä palaa hajustamaton, värjäämätön ja hyvälaatuisella sydänlangalla varustettu kynttilä. Steariinista valmistetut kynttilät aiheuttavat vähemmän päästöjä kuin parafiinista tehdyt.

Kynttilöiden laadusta on kuitenkin vaikeaa saada selkoa, muutoin kuin polttamalla. Olen kerran jos toisenkin tutkaillut tuoteselosteita, mutta raaka-aineita ei välttämättä kerrota pakkauksissa. Myöskään valmistusaineiden puhtaudesta ei ole takeita. Tietenkin, jos löytää laadukkaan, hyvin palavan kynttilän, osaa seuraavalla kerralla ostaa samanlaisen.

Osviittaa voi saada joutsenmerkistä. Ympäristömerkin saaneiden kynttilöiden pitäisi palaa puhtaasti ja nokeamatta liikaa sisäilmaa. Ne eivät saa sisältää raskasmetalleja, tuoksuaineita eivätkä haitallisimpia kemikaaleja.





5 Huoleton keinokynttilä

Meillä on joulukuun alusta lähtien perinteisesti kynttelikkö keittiön ikkunalla. Vaikka se toimii sähköllä, se luo keittiöön tunnelmallista valoa ja näyttää kivalta ja kotoisalta ulkoa katsottuna. Huoleton kynttelikkö palaa keittiössä yötä päivää, joten aamulla on mukava tassutella hämärään keittiöön, kun kotoisa valo toivottaa tervetulleeksi.


Huolettomia ovat myös paristoilla toimivat vahakynttilät, jotka eivät kuumene, savuta tai levitä pienhiukkasia ilmaan. Joissakin vahakynttilöissä on ajastin, jolla kynttilän saa syttymään itsestään tiettyyn aikaan.

Suomalaiset käyttävät paristoilla toimivia kynttilöitä kuulemma melko paljon. Mekin käytämme niitä joulun aikaan, mutta eivät ne totta puhuen vedä vertoja elävän liekin luomalle tunnelmalle, vaikka olenkin pikkuhiljaa alkanut tottua niihin. Mutta turvallisuuden ja terveyden takia on hieman tingittävä tunnelmasta. 

Meidän perheessä sähkö- ja paristokäyttöiset kynttilät saavat palaa milloin vain. Eläviä kynttilöitä käytämme silloin tällöin tuomaan lisätunnelmaa. Olisi kiva tietää, jos joku on löytänyt oikeasti hyvännäköisen, luonnolliselta näyttävän paristokynttilän. Saa vinkata!

Hyvää itsenäisyyspäivää ja tunnelmallista joulun odotusta!