maanantai 14. elokuuta 2017

Terhakka tarhaneilikka kannattaa lisätä jo ensi kesän ostoslistalle


Hihheijaa, elokuu on jo puolivälissä, mutta ei tunnu siltä. Lapsilla alkoivat koulut viisi päivää sitten ja itse palasin töihin saman viikon alussa. Esikoisen ja minun piti hilata vuorokausirytmiämme useita tunteja aikaisemmaksi, mikä ei ihan kädenkäänteessä käy. Tiukkaa tekee etenkin aamuisin, eikä aikaisemmin nukkumaan meneminenkään ole illanvirkuille helppoa.

Säiden puolesta tämä ja viime viikko ovat olleet kesän parasta aikaa. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt välillä ihan läkähdyksiin asti. Vietin viikonloppuna kaksi puolikasta päivää pesiskentän laidalla, kun lapset pelasivat ja tuomaroivat, ja tein lisäksi pitkiä lenkkejä. Ilman aurinkorasvaa olisin varmasti kärähtänyt. Kerrankin ei tarvinnut palella tuulessa ja/ tai sateessa ja/tai koleassa. Ihana kesä!


Kesä jatkuu myös pihalla. Taka- ja etupihallamme kukkivat muun muassa ruukku- eli tarhaneilikat, vaikka kukkapenkissä syyshortensiat, angervot ja muut alkusyksyn kasvit ovat jo hyvässä kukoistusvaiheessa. 

Koetan kokeilla joka kesä jotakin uutta kasvia, ja tänä vuonna ostin tarhaneilikoita. En tiedä, miksi vasta nyt? Tällä hetkellä olen tykästynyt neilikoihin niin kovasti, että ne pääsevät varmasti myös ensi kesän ostoslistalleni. 


Tarhaneilikat ovat osoittautuneet todella kestäviksi. Ne ovat kukkineet uskomattoman ahkerasti ja sinnikkäästi koko kesän. Takapihallamme neilikat ovat aurinkoisessa paikassa terassilla ja etupihallamme puolivarjossa portailla. Ne näyttävät viihtyvän molemmissa olosuhteissa. Puolivarjossa kukat tosin kestävät kauemmin, paahteessa ne lakastuvat nopeammin, mutta onneksi uusia pukkaa tilalle.

Tarhaneilikat tykkäävät käsittääkseni tasaisesta kastelusta, mutta eivätpä nuo ole olleet moksiskaan, vaikka vettä on välillä tullut kuin aisaa. Etenkin alkukesästä pelkäsin, että kukkien juuret tukehtuvat jatkuvassa sateessa.







Neilikat kestävät hyvin myös pienen kuivahtamisen, ja kuulemma jopa pientä viileyttä tai hallaakin. Ne osoittivat kestävyytensä erityisesti lomamatkamme aikana, kun kukaan ei kastellut niitä reiluun viikkoon. Eikä silloin edes satanut suuremmin. Kun palasimme reissusta, kukat törröttivät iloisesti pystyssä ilman mitään rapistumisen merkkejä.


Sinänsä neilikoiden kestävyys ei ole yllätys. Talvella, kun ostin leikkoneilikoita, ne säilyivät maljakossa freesin näköisinä viikosta toiseen. Lopulta aloin jo kyllästyä, kun mokomat eivät lakastuneet millään. Voit lukea näistä superkestävistä leikkokukista täältä.

Nytkin olen muutaman kerran katkaissut silloin tällöin varren maljakkoon. Kukat ovat kestäneet vaasissa pienen ikuisuuden! Ihmettelemme vain aamusta toiseen lasten kanssa, eikö tuo vieläkään lakastu...

Pitäisiköhän kokeilla, suostuisiko tarhaneilikka talvehtimaan sisällä? Tämä kasvi voisi siitä hyvinkin selvitä.