tiistai 27. syyskuuta 2016

Mäntykaiteen maalauksella portaikko valoisammaksi – helposti ja edullisesti

Kotimme ala- ja yläkerran välissä on rappuset, joissa oli männynvärinen porraskaide. Siis oli, onneksi ei ole enää. Ei nimittäin kestänyt kovin montaa hetkeä, kun porraskaiteen mäntyisyys alkoi häiritä sen jälkeen, kun saimme seinät ja lattiat uudistettua. Vaaleanharmaat ja valkoiset seinät sekä vaaleaksi sävytetty lattia sopivat huonosti, tai eivät lainkaan, yhteen mäntyisen ”mökkikaiteen” kanssa.

Mäntykalusteet ja muut mäntyjutut olivat kai muotia joskus, mutta en ollut koskaan oikein ymmärtänyt, miksi mäntyinen kaide oli tähän asuntoon ylipäätään tehty. Se riiteli asunnon entisenkin ilmeen, saati nykyisen kanssa.
   
”Maalataan se”, mies ehdotti, kun pähkäilin, pitäisikö kaide ottaa irti vai mitä tehdään. Epäröin hetken, mutta päätimme kokeilla.  Ei muuta kuin taas Bauhausiin ostoksille. Rakennus- ja remonttiliikkeistä on tullut minullekin viime aikoina inspiroivia paikkoja - miehenhän ei tarvitse kuin nuuhkaista rautakaupan ”ihanaa rakennustuoksua” ja hän on aivan liekeissä.

Olemme ostaneet Bauhausista maalit, pensselit, telat, hiomapaperit, jalka- ja kynnyslistat sun muut tilpehöörit sekä saaneet roppakaupalla hyviä neuvoja. Varsinkin maaliosaston ihmiset ovat kiitettävän asiantuntevia ja avuliaita. Nytkin selvisi hetkessä, millainen maali porraskaiteeseen kannattaa vetää. Mukaan tarttui Teknoksen FuturaAqua 40 puolikiiltävä, valkoinen kalustemaali.

 

Tuumasta toimeen. Portaikon ala- ja yläpäässä on lapsiportit, jotka irrotimme ensin. Hioimme portit ja kaiteet ja pyyhkäisimme hiomapölyt pois. Sen jälkeen maalasimme kaiken kertaalleen. Kaiteiden maalaaminen sujui kahteen pekkaan joutuisasti, vaikka vaatikin jonkin verran tarkkuutta  – siksikin, ettei maali olisi päässyt valumaan seinille ja rappusiin (vaikka rappuset oli toki suojattu). Irrotettujen porttien maalaaminen kaikkine liikkuvine osineen sen sijaan oli yllättävän haasteellista ja hidasta. Aina tahtoi jäädä jokin kulma huomaamatta ja maalaamatta.

Kun maali oli noin 14 tunnin kuluttua kuivunut, vedimme toisen kerroksen. Portaikko alkoi näyttää jo melko hyvältä, mutta minussa heräsi pieni perfektionisti.  Kävin vielä seuraavana päivänä kaiteen ja portit lävitse sentti sentiltä, paikkailin ”huonosti maalattuja” kohtia ja vedin vielä yhden maalikerroksen kauttaaltaan. Pienten pintojen maalaaminen on kivaa käsityötä, eikä niin rasittavaa kuin seinien maalaaminen. Uppouduin täysin ja sudin kaikessa rauhassa. On ihanaa tehdä hommia, joissa näkee työnsä tulokset.

Kolmannen kerroksen jälkeen olin tyytyväinen. Mänty ei enää kuultanut lävitse ja näkymä hiveli silmää aivan eri tavalla kuin kellastunut kaide. Hämärä portaikko sai kertaheitolla valoisamman ja modernimman ilmeen. Ja millä hinnalla? Vaivaisella 40 eurolla maaleineen ja tarvikkeineen. Tämä olisi pitänyt tehdä aikoja sitten!

ps. Nyt vasta tajusin, että unohdin ottaa ennen-kuvan :( Pahoitteluni. Mutta osaat varmasti kuvitella, millaisilta mäntyiset portit ja kaiteet tässä näyttivät…








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.