maanantai 24. lokakuuta 2016

Miten voi lampun saaminen kattoon olla niin vaikeaa?

Lopulta se oikea löytyi.
Sopivien kattolamppujen löytäminen olohuoneeseen oli sellaisen työn ja tuskan takana, että meinasi ensimmäisen kerran tämän sisusprojektin aikana palaa käämit. Etsimme lamppuja kuukausitolkulla ja kiersimme kaikki lähiseudun lamppuja myyvät liikkeet moneen kertaan.

Valikoimaa on kyllä kiitettävästi, mutta pyöreälinjaisia, valkoisia, kauniisti valaisevia ja häikäisemättömiä spotteja, jollaisia etsimme, oli vaikea löytää. Kun vihdoin löytyi, homma tyssäsi siihen, että lampun ja kotimme asennussysteemit eivät sopineet yhteen.

Meillä on katossa koukku ja kaksireikäinen valaisinpistorasia. Kymmenen vuotta sitten oli helppo löytää kattokoukkuun kiinnitettäviä, pistotulpalla varustettuja valaisimia. Nyt standardit ovat muuttuneet, tai niitä ei edes ole.

Valaisimissa on niin monenlaisia asennussysteemeitä, etteivät myyjätkään aina tiedä, miten mikäkin lamppu asennetaan. Asennustapa selviää harvoin paketin kyljestä, joten oli pakko aukoa paketteja ja koettaa kurkkia sisään.


Kovan onnen kattokoukku.
Joissakin valaisimissa on vain ruuvit, joilla lamppu kiinnitetään suoraan kattorasiaan. Silloin pitää irrottaa koukkukansi ja johdot katosta ja liittää johdot sokerinpaloihin ja ruuvata lamppu suoraan katossa olevaan rasiaan kiinni.

Tätä yritimme yhden valaisimen kohdalla, mutta asuntomme rakentajat olivat aikoinaan kiinnittäneet kattorasian konevoimin niin perusteellisen tiukasti, että handymankin joutui luovuttamaan. Mies olisi halunnut koettaa akkuvoiman avulla uudestaan ja tehdä tarvittavat tuunaukset seuraavana päivänä, mutta minä marssin liikkeeseen ja palautin lampun. 

Entäpä plafondi? Ehkä sellainen sopisi. Plafondeissa oli aiemmin sen verran korkea jalusta, että sisään mahtuivat kaikki kattokoukku-peitelevyn roippeet ja ulokkeet. Mutta tänä päivänä plafondit ovat niin litteitä, ettei ole toivoakaan saada niitä meidän koukku-pistorasia-hässäkkäämme ilman ylimääräisiä säätöjä. Tuntuu järjettömältä, että pitäisi ryhtyä sähkömieheksi ja purkaa kannakkeet sun muut härpäkkeet alkutekijöihinsä, jotta saisi yhden vaivaisen lampun kattoon.

Turhautuneena tuumin, että lamppu ostetaan vasta, jos sellainen löytyy koukkukiinnityksellä ja pistotulpalla. Muuten ollaan ilman kattolamppuja vaikka hamaan tulevaisuuteen asti. Eihän niitä edes välttämättä tarvitse olohuoneessa, kun kuitenkin käytämme enimmäkseen jalka- ja pöytälamppuja, joilla saa tunnelmallisemman valaistuksen.

Kaiken uurastuksen ja turhautumisen jälkeen oli melkein uskomatonta, että löysimme olohuoneeseen mielestäni täydellisen lampun, Iris-valaisimen. Se löytyi porvoolaisen perheyrityksen, Sessakin, valikoimista. Kaiken lisäksi asentaminen oli helppoa ja nopeaa eikä vaatinut mitään taikatemppuja. Kiiruhdimme saman tien ostamaan toisen samanlaisen. 

Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että emme tehneet kompromisseja, vaan jaksoimme odottaa sitä oikeaa :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.