maanantai 10. lokakuuta 2016

Pitääkö olohuoneessa olla sohvapöytä?

Olimme ilman sohvapöytää useamman viikon sen jälkeen, kun muut olohuoneen kalusteet oli saatu paikoilleen. Aluksi huone näytti jotenkin paljaalta. Silmä tottui kuitenkin pian, ja aloin miettiä, pitääkö olohuoneessa välttämättä olla sohvapöytä.

Huone tuntui tilavammalta ilman pöytää ja sohvan edessä oli mukavan väljää. Oli helppo mennä ja tulla, kun ei tarvinnut ”väistellä” pöytää. Tykkäämme myös istuskella sohvan edessä pehmoisella matolla. Nyt se oli helppoa, kun jalkoja ei tarvinnut pujotella pöydän alle tai pöytää siirtää sivummalle.

Toisaalta, sohvan viereen tarvitaan jokin laskupaikka tavaroille. Jos ei ole sohvapöytää, mihin laittaa kaukosäädin, teekuppi, lehti, kirja, kännykkä, kukkapurkki? Entä kun tulee vieraita ja haluamme seurustella olohuoneessa? Kuulin kerran jonkun sisustussuunnittelijan sanovan, että olohuoneessa pitää olla jokaisen istuimen lähellä pöytätaso, jolle ulottuu kurottamatta laskemaan lasit, lautaset ja naposteltavat.

Päädyin siihen, että sohvapöytä on oikeasti tarpeellinen, ei vain koriste sohvan edessä. Jostain syystä emme sillä hetkellä löytäneet väriltään, tyyliltään ja kooltaan meille sopivaa suorakulmaista pöytää. Pyöreitä, soikeita ja kolmikulmaisia sopivanoloisia pöytiä sen sijaan näkyi vaikka kuinka paljon. Ehkä kulmikkaat ovat pois muodista?

Raahasin kotiin sovitettavaksi pyöreistä pöydistä sen, josta tykkäsin eniten. Se oli juuri sopiva – paitsi, että se oli pyöreä. Olin jostain, ties mistä, saanut päähäni, että kulmasohvan tai divaanin kanssa käy parhaiten nimenomaan kulmikas pöytä.

Nikottelin jonkin aikaa, mutta parin päivän totuttelun jälkeen pyöreä alkoikin miellyttää silmää. Sohvan vieressä seisovassa Kupoli-valaisimessa - ja myöhemmin myös kattovalaisimissa ja rahissa - on samaa pyöreyttä. Lisäksi pyöreä pehmentää muuten kulmikasta kalustusta ja tuo siihen virkistävää vaihtelua.

Niinpä Cover-pöytä sai jäädä meille. Ei tosin tuo kokeilemamme myymälän sovituskappale, vaan upouusi korkkaamaton yksilö, joka piti – yllätys, yllätys – koota ensin. Koottavista huonekaluistahan marmatin jo edellisessä kirjoituksessani… Mutta tämä pöytä oli maailman helpoin koota. Jalat vain kiinni nipsnaps muutamalla kuusiokoloavaimen väännöllä ja pöytä oli valmis. Jopa huopatassut tulivat mukana. Tässä oli tehty homma asiakkaalle mahdollisimman helpoksi. Näin sen pitää mennä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.