maanantai 31. lokakuuta 2016

Sähköpöytä tuli työhuoneeseen - istumatyö loppui!


Haaveilin sähköpöydästä pitkään. En vain saanut aikaiseksi hankkia sitä. Vajaa vuosi sitten kyllästyin totaalisesti vanhaan työhuoneesi ja päätimme uudistaa sen. Siihen saumaan oli hyvä hankkia myös sähköpöytä, kun huoneen kalustus meni muutenkin uusiksi. Sopiva pöytä löytyi – yllätys, yllätys – Ikeasta, vaikka etsimme monesta muustakin liikkeestä. Yllätyin siitä, etteivät kaikki sähköpöydät olleetkaan niin rumia ja rohjoja kuin mitä olin kuvitellut.

Tykästyin valkoiseen, kivasti muotoiltuun, näppärästi toimivaan ja kymmen vuoden takuulla varustettuun Bekant-pöytään. Pöytälevyjä oli valittavana useamman muotoisia ja kokoisia. Viisikulmainen oli kooltaan sopiva ja muotoilultaan jotenkin sirompi kuin esimerkiksi suorakulmainen "laatta".  Pöytä lähti saman tien mukaan, ja mies sai kasata sen.

Pikkutavaroille pöydän alle halusin Alex-laatikoston. Ongelma oli vain se, että laatikosto oli niin korkea, ettei se mahtunut sähköpöydän alle, kun pöytä laskettiin ala-asentoon. Vaan eipä hätää. Näppärä mieheni sahasi laatikoston rungosta yhden laatikon verran korkeudesta pois ennen kuin kasasi sen. Näin siitä tuli tismalleen sopiva. Eikä mistään huomaa, että laatikostoa on itse tuunattu :)



Vanha, iso, kirsikkapuun värinen työpöytä ja laatikosto saivat lähteä kierrätyskeskukseen, samoin tummansininen (huono) työtuoli ja tummansininen (synkkä) vuodesohva. Valkoinen Expedit-hyllykkö sen sijaan sai jäädä seinän viereen. Vuodesohvan tilalle hankimme Hakolan vuodetuolin ja ikkunaan ripustin Vallilan harmaa-musta-valkoiset Luontopolku-verhot, joiden tunnelma ja kuviointi ovat mielestäni viehättävät, ja värikin istuu hyvin työhuoneen värimaailmaan.

Kun kellastunut parketti vielä valkokuultolakattiin muun remontin yhteydessä, huoneen ilme muuttui selvästi valoisammaksi ja keveämmäksi. Huoneesta tuli myös tilavampi ja ilmavampi, sillä vuodetuoli vie vähemmän tilaa kuin vanha vuodesohva.

Nyt olen seisonut kohta vuoden, eikä paluuta istumatyöhön enää ole. Vaikka tekisin töitä kotitoimistossa kahdeksan tuntia putkeen, en edes huomaa seisovani. Vaihtelen asentoa ja liikuskelen välillä - seisoma-asennosta onkin helppo hilppaista hakemaan milloin mitäkin. Selkäni ei kipeydy enää lainkaan. On minulla varmuuden vuoksi työtuolikin, Pohjanmaan kalusteen Taru-tuoli, mutta se on jäänyt lähinnä koristekäyttöön. Ja onhan siinä hyvä välillä lepuuttaa toista jalkaa pitkän seisoskelun aikana.

Sähköpöytä on ollut viimeksi kuluneen vuoden parhaimpia hankitoja. Miten ihmeessä en tajunnut hankkia sellaista aikaisemmin!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.