keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Makuuhuone uudistui maalilla, valkokuultolakkauksella ja sängynvaihdolla


Älä ikinä ala rempata tai sisustaa yhtä huonetta, jos et ole varautunut siihen, että homma lähtee vyörymään lumipallona. Laitettu huone näyttää muita huoneita siistimmältä ja viihtyisämmältä ja tuntuu olevan ”eri paria” entisten, kuluneiden tai eri tyylillä kalustettujen huoneiden kanssa. Tulee pakottava tarve uudistaa seuraava huone ja sitten seuraava ja seuraava… Kunnes into, ideat tai rahat loppuvat :)

Olimme alakerran uudistamisen ja remonttisotkun keskellä elämisen jälkeen hieman väsähtäneitä ja kaipasimme normaalielämää – sellaista, jossa voi tehdä ihan tavallisia asioita sen sijaan, että koko ajan heiluu pensselin varressa, tyhjentää huoneita parkettimiehen alta, kiertää sisustusliikkeissä, kasaa huonekaluja ja asentaa valaisimia, pyörittää arkea ilman keittiönkalusteita ja miettii, millaiset verhot huoneeseen sopisivat.

Ehdimme huokaista kolmisen viikkoa, kun inspiraatio ja voimat palasivat. Ehdotin varovaisesti, laitettaisiinko yläkerran makuuhuone uusiksi samaan syssyyn sillä välin, kun lapset ovat lomalla? Makuuhuone oli kuin huutomerkki. Vanha kellastunut parketti ja hirvittävän kamalat, ikivanhat mäntykalusteet hyppivät räikeästi silmille. Huone oli täysin eri paria uudistetun alakerran kanssa.

Makuuhuoneen lattia ennen ja jälkeen.

Mies suhtautuu hössötyksiini upeasti: antaa minun sisustella aika lailla mieleni ja makuni mukaan, mutta auttaa silti kaikessa. Nyt hän tuumi, että laitetaan vaan. Hän hoitaa näppärästi maalaus-, nikkarointi- ja asennushommat ja toimii mainiona makutuomarina ja teknisenä asiantuntijana. Olisin pulassa ilman handymania <3

Eipä siis muuta kuin alakerran ruljanssi uudestaan mutta pienemmässä mittakaavassa. Tyhjensimme makuuhuoneen ja maalasimme vaaleansiniset seinät hennon vaaleanharmaiksi. Oikea sävy löytyi Tikkurilan Deco Grey –värikartasta. Väriksi valikoitui itse asiassa toinen niistä maaleista, joilla olimme tehneet koemaalauksen olohuoneeseen: täyshimmeä Harmony 1943. Sävy oli olohuoneeseen liian vaalea mutta makuuhuoneeseen se sopi mainiosti.


Parketti-Matti sai taas tulla hiomaan ja valkokuultolakkaamaan makuuhuoneen ja viereisen pienen eteisaulan vanhentuneen parketin. Kaikki parkettifirmat eivät tee näin pieniä keikkoja, vain yhtä tai kahta huonetta, mutta Lepän Parketti tekee. Kiitos siitä. Työn jälki oli erinomainen ja kaikki sujui sovitussa aikataulussa. Tällä kerralla riitti, että olimme puolitoista vuorokautta evakossa. Sen jälkeen lattioilla sai jo tassutella, vaikkei mattoja tai huonekaluja saanutkaan heti levitellä lakan päälle.



Remontti valmistui juuri parahiksi ennen kuin uusi sänky saapui Kiteen Huonekalutehtaalta. Siitä tulikin pieni sänkyfarssi… josta kerron seuraavassa postauksessani. Pysy kuulolla :)






sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kun lamppu tuntuu omalta, se näyttää kauniilta


Minun ei todellakaan pitänyt ostaa mitään. Lähdin vain miehen seuraksi rautakauppaan ostamaan uutta loisteputkea kylppäriin. Ja sitten kävi niin kuin sisusteluasioissa usein käy: ongelma ratkeaa yllättäen aivan itsestään.

Kerroin aiemmin työhuoneeni uudistamisesta. Huone jäi viittä vaille valmiiksi, kun en jaksanut etsiä sinne sopivaa kattolamppua. Olohuoneen kattolamppujen lähes toivoton metsästys oli ollut sen verran turhauttavaa, etten vähään aikaan viitsinyt lähteä haeskelemaan sopivaa valaisinta työhuoneeseen ja taistelemaan uudestaan sekalaisten asennussysteemien kanssa. 

Työhuoneessani on pöytävalaisin ja lattiavalaisin, ja pärjäsin niillä aivan hyvin. Reilussa puolessa vuodessa tottuu hyvin siihen, ettei kattolamppua ole.


Haahuilin valaisinosastolla sillä välin, kun mies kävi omaa kauppalistaansa lävitse. Miten paljon ihania valaisimia! Kattovalaisimia, pöytävalaisimia, seinävalaisimia, lattiavalaisimia. Valkoisia, mustia, kuparinvärisiä, hopeaharmaita. Toinen toistaan mielenkiintoisempia ja viehättävämpiä. Olisipa vielä jokin paikka kotona, johon tarvittaisiin uusi lamppu. 





Bling! Melkein törmäsin matalalla roikkuvaan, valkoiseen, pallonmuotoiseen, yksinkertaisen kauniiseen Petra-valaisimeen. Ihastuin ensisilmäyksellä. Ja vielä enemmän hullaannuin, kun tajusin, että lamppuhan sopii täydellisesti työhuoneeseeni ja on lisäksi tyyliltään samankaltainen kuin viereisen olohuoneen kattovalaisimet. Molemmat ovat led-valaisimia ja löytyvät Sesssakin valikoimista.



Harvinaisen helppo sisustusostos, ei tarvinnut yhtään pähkäillä, valita eikä vertailla. Ja voitteko kuvitella, valaisimessa on koukkukiinnitys ja valaisinpistotulppa eli se sopii työhuoneeni kattoon kuin hansikas käteen ilman ekstravirityksiä. Lamppu näkyy tuossa ensimmäisessä kuvassa postauksen alussa - siitä on vaikeaa saada kunnollisia kuvia, pahoittelen.

En yleensä ostele hirveästi tavaroita, koska inhoan tavarapaljoutta. Kun jotakin ostan, ostan sellaista, joka oikeasti tuntuu omalta. Tämä pallerolamppu tuntuu. Nyt se koristaa työhuonettani ja ilahduttaa mieltäni päivittäin.












torstai 17. marraskuuta 2016

Matto keittiön ruokapöydän alle vai ei?



Kannattaako keittiön ruokailuryhmän alle laittaa matto? Näyttääkö se hyvältä vai huonolta pienessä keittiössä? Onko tuoleja hankala siirrellä, jos niitä ei voi liu’uttaa lattiaa pitkin? Miten matto pysyy siistinä ja onko pöydän alta imuroiminen hankalampaa kuin ilman mattoa?  

Näitä olen pohtinut viime aikoina paljon. Meillä ei ole koskaan aiemmin ollut mattoa ruokapöydän alla, ja pähkäilin asiaa myös ystävieni kanssa. Osa oli sitä mieltä, ettei missään tapauksessa mattoa sotkeentumaan ruokapöydän alle. Osa totesi, että heillä on aina ollut matto ruokapöydän alla.

Mattokysymys sai alkunsa, kun halusin vaihtaa keittiön pöydän ja tuolit samalla, kun uudistimme ja remppasimme muita huoneita.

Löysimme tukevan, valkoisen, tammisilla jaloilla varustetun pöydän ja siihen sopivat kankaiset tuolit 40 prosentin alennuksella. Vähän epäröin, kannattaako lapsiperheen keittiöön hankkia kangastuoleja, mutta toisaalta entistenkin tuolien istuinosassa oli kangasverhoilu ja hyvin ne säilyivät likaantumatta.

Ruokapöytä osoittautui nappivalinnaksi: valkoinen pöytä tuo ihmeen paljon valoa keittiöön. Tuoleissakin oli hyvä istua mutta niiden jalat olivat niin kapeat ja terävät, että vastahiottu parketti alkoi naarmuuntua, kun tuoleja liu’uteltiin lattialla. Miten en tajunnut sitä myymälässä? Minkäänlaiset huopatassut eivät pysyneet pienissä viistoissa jaloissa.

Pelastus löytyi rautakaupasta: muoviset ulkotulpat tuolinjalkoihin. Eivät ne tyylikkäät olleet, mutta käytännöllisyys menee ainakin meidän kodissamme ulkonäön edelle. 

Halusin silti kokeilla, miltä matto näyttäisi ja tuntuisi lattian suojana. Kiikutimme Askosta kokeiltavaksi harmaan, eläväpintaisen ja kosteudenkestävän polypropyleenilangasta kudotun maton. Se istui pöydän alle kuin nakutettuna.

Matto kokoaa kivasti pöydän ja tuolit yhteen ”saarekkeeksi” ja tuo kodikkuutta ja pehmeyttä keittiöön. Tuolit liukuvat tiivispintaisella matolla mainiosti, ja matto on osoittautunut todella helppohoitoiseksi. Imurointi on yhtä helppoa kuin jos pöydän alla olisi pelkkä lattia. Myös pienet roiskeet on helppo pyyhkäistä pois sisustustekstiilien pesuainesuihkeella.



Meillä oli siis tuplavarmistus: matto ja tulpat. Nuo tulpat olivat maton päällä kuin huutomerkkejä, tai sokeripaloja, joten päätin ottaa ne pois. Matto sai riittää yksinään lattian suojaksi.

Puolen vuoden kuluttua tästä kaikesta pähkäilystä ja veivaamisesta totesin, etten sittenkään ollut tyytyväinen umpinaisiin kangastuoleihin. Ne tekivät keittiöstä toimistomaisen ja tukkoisen. 

Myin tuolit ja toteutin haaveeni: hankin ihania TON-tuoleja, joilla sain keittiöön kaipaamaani keveyttä. Nyt olen tyytyväinen ja TON-tuoleista en aio luopua! Keittiön uudesta uudistamisesta voit lukea lisää täältä

Entäpä mitä mieltä olen mattoasiasta myöhemmin, kahden vuoden kuluttua? Oliko matto hyvä hankinta vai ei? Siitä pääset lukemaan tästä.