keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Makuuhuone uudistui maalilla, valkokuultolakkauksella ja sängynvaihdolla


Älä ikinä ala rempata tai sisustaa yhtä huonetta, jos et ole varautunut siihen, että homma lähtee vyörymään lumipallona. Laitettu huone näyttää muita huoneita siistimmältä ja viihtyisämmältä ja tuntuu olevan ”eri paria” entisten, kuluneiden tai eri tyylillä kalustettujen huoneiden kanssa. Tulee pakottava tarve uudistaa seuraava huone ja sitten seuraava ja seuraava… Kunnes into, ideat tai rahat loppuvat :)

Olimme alakerran uudistamisen ja remonttisotkun keskellä elämisen jälkeen hieman väsähtäneitä ja kaipasimme normaalielämää – sellaista, jossa voi tehdä ihan tavallisia asioita sen sijaan, että koko ajan heiluu pensselin varressa, tyhjentää huoneita parkettimiehen alta, kiertää sisustusliikkeissä, kasaa huonekaluja ja asentaa valaisimia, pyörittää arkea ilman keittiönkalusteita ja miettii, millaiset verhot huoneeseen sopisivat.

Ehdimme huokaista kolmisen viikkoa, kun inspiraatio ja voimat palasivat. Ehdotin varovaisesti, laitettaisiinko yläkerran makuuhuone uusiksi samaan syssyyn sillä välin, kun lapset ovat lomalla? Makuuhuone oli kuin huutomerkki. Vanha kellastunut parketti ja hirvittävän kamalat, ikivanhat mäntykalusteet hyppivät räikeästi silmille. Huone oli täysin eri paria uudistetun alakerran kanssa.

Makuuhuoneen lattia ennen ja jälkeen.

Mies suhtautuu hössötyksiini upeasti: antaa minun sisustella aika lailla mieleni ja makuni mukaan, mutta auttaa silti kaikessa. Nyt hän tuumi, että laitetaan vaan. Hän hoitaa näppärästi maalaus-, nikkarointi- ja asennushommat ja toimii mainiona makutuomarina ja teknisenä asiantuntijana. Olisin pulassa ilman handymania <3

Eipä siis muuta kuin alakerran ruljanssi uudestaan mutta pienemmässä mittakaavassa. Tyhjensimme makuuhuoneen ja maalasimme vaaleansiniset seinät hennon vaaleanharmaiksi. Oikea sävy löytyi Tikkurilan Deco Grey –värikartasta. Väriksi valikoitui itse asiassa toinen niistä maaleista, joilla olimme tehneet koemaalauksen olohuoneeseen: täyshimmeä Harmony 1943. Sävy oli olohuoneeseen liian vaalea mutta makuuhuoneeseen se sopi mainiosti.


Parketti-Matti sai taas tulla hiomaan ja valkokuultolakkaamaan makuuhuoneen ja viereisen pienen eteisaulan vanhentuneen parketin. Kaikki parkettifirmat eivät tee näin pieniä keikkoja, vain yhtä tai kahta huonetta, mutta Lepän Parketti tekee. Kiitos siitä. Työn jälki oli erinomainen ja kaikki sujui sovitussa aikataulussa. Tällä kerralla riitti, että olimme puolitoista vuorokautta evakossa. Sen jälkeen lattioilla sai jo tassutella, vaikkei mattoja tai huonekaluja saanutkaan heti levitellä lakan päälle.


Remontti valmistui juuri parahiksi ennen kuin uusi sänky saapui Kiteen Huonekalutehtaalta. Siitä tulikin pieni sänkyfarssi… josta kerron seuraavassa postauksessani. Pysy kuulolla :)






sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kun lamppu tuntuu omalta, se näyttää kauniilta


Minun ei todellakaan pitänyt ostaa mitään. Lähdin vain miehen seuraksi rautakauppaan ostamaan uutta loisteputkea kylppäriin. Ja sitten kävi niin kuin sisusteluasioissa usein käy: ongelma ratkeaa yllättäen aivan itsestään.

Kerroin aiemmin työhuoneeni uudistamisesta. Huone jäi viittä vaille valmiiksi, kun en jaksanut etsiä sinne sopivaa kattolamppua. Olohuoneen kattolamppujen lähes toivoton metsästys oli ollut sen verran turhauttavaa, etten vähään aikaan viitsinyt lähteä haeskelemaan sopivaa valaisinta työhuoneeseen ja taistelemaan uudestaan sekalaisten asennussysteemien kanssa. Työhuoneessani on pöytävalaisin ja lattiavalaisin, ja pärjäsin niillä aivan hyvin. Reilussa puolessa vuodessa tottuu hyvin siihen, ettei kattolamppua ole.



Haahuilin valaisinosastolla sillä välin, kun mies kävi omaa kauppalistaansa lävitse. Miten paljon ihania valaisimia! Kattovalaisimia, pöytävalaisimia, seinävalaisimia, lattiavalaisimia. Valkoisia, mustia, kuparinvärisiä, hopeaharmaita. Toinen toistaan mielenkiintoisempia ja viehättävämpiä. Olisipa vielä jokin paikka kotona, johon tarvittaisiin uusi lamppu. 

Bling! Melkein törmäsin matalalla roikkuvaan, valkoiseen, pallonmuotoiseen, yksinkertaisen kauniiseen Petra-valaisimeen. Ihastuin ensisilmäyksellä. Ja vielä enemmän hullaannuin, kun tajusin, että lamppuhan sopii täydellisesti työhuoneeseeni ja on lisäksi tyyliltään samankaltainen kuin viereisen olohuoneen kattovalaisimet. Molemmat ovat led-valaisimia ja löytyvät Sesssakin valikoimista.



Tämä lähtee mukaan. Harvinaisen helppo sisustusostos, ei tarvinnut yhtään pähkäillä, valita eikä vertailla. Ja voitteko kuvitella, valaisimessa on koukkukiinnitys ja valaisinpistotulppa eli se sopii työhuoneeni kattoon kuin hansikas käteen ilman ekstravirityksiä.

En yleensä ostele hirveästi tavaroita, koska inhoan tavarapaljoutta. Kun jotakin ostan, ostan sellaista, joka oikeasti tuntuu omalta. Tämä pallerolamppu tuntuu. Nyt se koristaa työhuonettani ja ilahduttaa mieltäni päivittäin. On se vaan niin kaunis <3 










torstai 17. marraskuuta 2016

Matto keittiön ruokapöydän alle vai ei?


Kannattaako keittiön ruokailuryhmän alle laittaa mattoa? Näyttääkö se hyvältä vai huonolta pienessä keittiössä? Onko tuoleja hankala siirrellä, jos niitä ei voi liu’uttaa lattiaa pitkin? Miten matto pysyy siistinä ja onko pöydän alta imuroiminen hankalampaa kuin ilman mattoa?  

Näitä olen pohtinut viime aikoina paljon. Meillä ei ole koskaan aiemmin ollut mattoa ruokapöydän alla, mutta nyt vastaan tuli sellainen ongelma, johon matto voi olla ratkaisu.

Osa ystävistäni oli sitä mieltä, ettei missään tapauksessa mattoa sotkeentumaan ruokapöydän alle. Osa totesi, että heillä on aina ollut matto ruokapöydän alla.

Mattokysymys sai alkunsa, kun halusin vaihtaa keittiön pöydän ja tuolit samalla, kun uudistimme muita huoneita. Lattiaremontista, seinien maalaamisesta ja porraskaiteiden maalaamisesta voit lukea aiemmista postauksistani. Alkoi tuntua siltä, että keittiökin kaipasi jotain pientä piristystä pyökkisten huonekalujen tilalle.

Löysimme tukevan, valkoisen, tammisilla jaloilla varustetun ja kulmistaan pyöristetyn pöydän ja siihen sopivat kankaiset tuolit 40 prosentin alennuksella. Vähän epäröin, kannattaako lapsiperheen keittiöön hankkia kangastuoleja, mutta toisaalta entistenkin tuolien istuinosassa oli kangasverhoilu ja hyvin ne säilyivät likaantumatta.


Olikin mielenkiintoinen neljän viikon jakso, kun vanha ruokailuryhmä oli myyty mutta uusi ei ollut vielä saapunut. Koko neljän hengen porukkamme piti pärjätä 100 x 60 cm kokoisella lapsen työpöydällä, jonka kiikutimme keittiöön sijaispöydäksi.

Kun uusi ruokailuryhmä saapui, ilmeni pieni ongelma. Ruokapöytä oli nappivalinta ja valkoinen pöytä tuo ihmeen paljon valoa keittiöön. Tuoleissa on hyvä istua mutta... Niiden jalat ovat niin kapeat ja terävät, että vastahiottu parketti alkoi naarmuuntua, kun tuoleja liu’uteltiin lattialla. Minkäänlaiset huopatassut eivät pysyneet pienissä viistoissa jaloissa.

Pelastus löytyi rautakaupasta: muoviset ulkotulpat tuolinjalkoihin. Eivät ne tyylikkäät ole, mutta käytännöllisyys menee ainakin meidän kodissamme ulkonäön edelle. Nyt tuoleja voi huoletta siirrellä ilman, että lattia on täynnä mustia viiruja


Halusin silti kokeilla, miltä matto näyttäisi ja tuntuisi lattian suojana. Kiikutimme kokeiltavaksi harmaan, eläväpintaisen ja kosteudenkestävän polypropyleenilangasta kudotun maton. Se istui pöydän alle kuin nakutettuna!



Matto kokoaa kivasti pöydän ja tuolit yhteen ”saarekkeeksi” ja tuo kodikkuutta ja pehmeyttä keittiöön. Tuolit liukuvat tiivispintaisella matolla mainiosti, ja matto on osoittautunut todella helppohoitoiseksi. Imurointi on yhtä helppoa kuin jos pöydän alla olisi pelkkä lattia, vaikka en yleensä edes vaihda mattosuutinta.



Nyt meillä on siis tuplavarmistus: matto ja tulpat :) Nuo tulpat ovat tosin maton päällä kuin huutomerkkejä, tai sokeripaloja, joten taidan ottaa ne pois. Eiköhän matto riitä.


ps. Puoli vuotta tämän tekstin julkaisemisen jälkeen keittiön kalustus on muuttunut taas. En sittenkään ollut ihan tyytyväinen kangastuoleihin, jotka tekivät keittiöstä jotenkin toimistomaisen. Myin tuolit ja toteutin haaveeni: hankin ihania TON-tuoleja. Niistä en aio luopua :) Keittiön uudesta uudistamisesta voit lukea lisää täältä.


tiistai 8. marraskuuta 2016

Punertavaa lämpöä olohuoneeseen pikkurahalla



Bloggaajat vitsailevat välillä puolitosissaan, että jos ei muuta keksi, aina voi kirjoittaa sisustustyynyistä. Minulla on pitkä lista ”painavampia” huonekalu- ja remppa-aiheita odottamassa, mutta tähän väliin tekee mieli nakutella muutama sananen juurikin tyynyistä.

Maisema on muuttunut niin ihanan lumiseksi, talviseksi ja samalla kylmänsävyiseksi, että aloin kaivata olohuoneeseen lämmintä väriripausta. Olohuoneemme on remontin jäljiltä vaalea ja neutraali: valkoisen lisäksi siellä on lähinnä harmaan eri sävyjä. Sohvapöydän tammisista jaloista ja parketista tulee aavistus luonnonsävyä, mutta varsinaiset värit puuttuvat.

Perusneutraaliudessa on se hyvä puoli, että huoneen ilmettä ja sävyä on helppo muuttaa. Nyt ajattelin kaivaa esiin entisen ruskean sisustuksemme aikaiset oranssit sohvatyynyt, mutta näköjään olin kipannut ne remonttisiivouksen tiimellyksessä kierrätyskeskukseen. Löysin punaiset tyynyt, joita en kuitenkaan vielä halunnut laittaa - vasta lähempänä joulua.

Aikani pengottuani löysin vielä pari rusehtavanpunertavaa tyynyä. Kaikkea vanhaa en sentään onneksi ollut siivonnut pois. Nämä sopivat mainiosti! Otin yhden tyynynpäällisen mukaan malliksi ja lähdin Plantageniin. Ostoskoriin tarttui kankaan väriin kivasti istuva ruukku. Vielä jokin sopiva kukkiva kasvi. Valkoisia, punaisia, pinkkejä, keltaisia, oransseja, violetteja, puhtaita viherkasveja… Ei ihan sitä, mitä nyt hain.

Nappasin mukaan oranssinpunertavan krysanteemin. Se on valitettavasti kertakäyttökasvi, mutta eiköhän se huolellisella kastelulla kuki useamman viikon.  Meillä tosin pärjäävät parhaiten kasvit, joille riittää 1-2 kastelukertaa viikossa, joten en ole ihan varma, miten krysanteemin käy.

Valkoinen orkidea sai siirtyä krysanteemin alta sivummalle, vaikka siitä kovasti tykkäänkin. Rusehtavanpunaiset tyynyt sohvalle, pari kynttilää esiin ja valot päälle pöytä- ja jalkalamppuun. Lalaa, siinä se on, olohuoneen lämpimämpi ilme! Se syntyi pienellä vaivalla ja maksoi vain vajaan kympin.