tiistai 12. joulukuuta 2017

Valkoisen joulun lumoissa – jos ei ulkona, niin ainakin sisällä


Meillä sataa tänään lunta. Maisema muuttuu ihanan valkoiseksi ja jouluiseksi, mutta pelkään pahaa, että huomenna lumi on sulanut ja maa on taas paljas. Niin on käynyt jo moneen kertaan tässä joulun alla. Toivon hartaasti, että lumi pysyisi, sillä rakastan valkoista joulua! Ilman lunta minun on vaikea päästä oikeaan joulutunnelmaan.




Johtuneeko viime vuosien lumettomista jouluista ja lumettomuuden uhasta, että joulun lempivärini on nykyään valkoinen. Jos en saa valkoista joulua ulos, haluan sen ainakin sisälle.

Valkoisesta amarylliksestä on tullut meillä jo perinne, kuten näyttää tulleen monella muullakin. Komea, kaunis ja herkkä amaryllis on joulun ehdoton kuningatar. Se on aikuisten joulukalenteri, josta ei availla luukkuja, vaan seurataan nuppujen kehittymistä ja jännitetään niiden aukeamista.



Tänä vuonna amaryllikseni meni avautumaan liian aikaisin. Valtavankokoinen kukka kuihtunee jouluun mennessä, joten pitää, tai saan, ostaa uuden vielä ennen joulua. 

Toisaalta, vielä on nuppuja jäljellä ja toinen varsi kehitteillä, joten jännitys jatkuu. Ehkä on toivoa, että kukkia olisi ainakin maljakossa jouluna. Amaryllishän kestää leikkokukkanakin melkoisen monta päivää.






Meillä on ilonamme myös valkoinen tulilatva, kiitos mieheni. Hän osti sen minulle tuliaiseksi, ja osui nappiin värivalinnassaan. Kyllä on miehilläkin kauneudentaju kohdillaan, ainakin välillä. Tai sitten osaavat pitää silmänsä ja korvansa auki, niin tietävät, millaisia ovat naisen mieltymykset milloinkin.


Ostin viime viikolla myös valkoisia tulppaaneja. En muista, koska meillä olisi viimeksi ollut tulppaaneja – ehkä joskus alkuvuodesta. Tulppaanit ovat niin kauniita, ja etenkin nämä valkoiset. 

Polttelin tulppaanien seurana valkoista kynttilää, mikä saattoi olla virhe. Tulppaanit lakastuivat nopeammin kuin koskaan. Olikohan liekin lämpö niille liikaa?



Ennen koristelin joulua paljon punaisella. Ja onhan punainen niin joulun väri kuin vain voi olla. Samalla kun makuni on muutenkin muuttunut neutraalimpaan, maanläheisempään suuntaan, en oikein enää välitä kirkkaanpunaisesta edes jouluna. Mieluummin käytän koristelussa vaikka viininpunaista.

Lasten iloksi on kuitenkin laitettava muutama punainen tonttu. Näyttäähän tuo punainen ihan pirteältä, riittävän pieninä ripauksina valkoista vasten.





maanantai 4. joulukuuta 2017

Kynttilämeri on kaunis, mutta pilaa sisäilman

5 tapaa polttaa kynttilöitä turvallisesti



Tähän vuodenaikaan maailma on parempi paikka kynttilänvalossa, ainakin minusta. Kun pimeä aika on parhaimmillaan, tai pahimmillaan, kynttilän lempeä liekki valaisee, lämmittää ja luo tunnelmaa. Hämärät aamut ja illat näyttävät kauniilta ja kotoisilta kynttilänvalossa. Ja kyllä se vain niin on, että kynttilänvalo kuuluu jouluun.

Vaan ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Palavista kynttilöistä pöllähtää ilmaan pienhiukkasia, joiden hengittäminen ei ole terveellistä. Hiukkaset ovat niin pikkiriikkisiä, että pääsevät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, ultrapienet hiukkaset jopa verenkiertoon asti.

Hengitysliitosta kerrottiin, että jo yksi palava kynttilä moninkertaistaa huoneilman pienhiukkasten määrän. Jos huoneessa polttelee samaan aikaan useita kynttilöitä, haittavaikutuksia voi verrata passiiviseen tupakointiin.

Kurja juttu... Mutta onneksi kynttilöitä voi poltella myös turvallisesti.

1 Parempi pihalla

Polttelen nykyään kynttilöitä enimmäkseen ulkosalla lyhdyissä. Tunnelmalliset lyhdyt tervehtivät ohikulkijoita ja kotiintulijoita ja ilahduttavat sisällä olijoitakin, jos vain näkyvät ikkunasta. Eikä ole huolta terveyshaitoista, kun pienhiukkaset lentävät taivaan tuuliin.


Ripustelen lyhtyjä etuovelle rappusten yläpuolelle ja takapihalle terassin reunalle roikkumaan. Joskus lasken lyhdyn kynttilöineen pihalle lumeen. Lumessa ja lumisessa maisemassa lyhdyt näyttävät minusta kaikkein kauneimmilta. Sääli vain, että lunta on täällä eteläisessä Suomessa niin harvoin.



2 Yksi kerrallaan

Sisällä kynttilää on viisainta polttaa tilassa, jossa on hyvä ilmanvaihto. Jos haluaa välttää pienhiukkasia, kannattaa polttaa mieluummin yhtä tai muutamaa kynttilää harvoin kuin kymmentä päivittäin.

Itse en ole koskaan viljellyt kynttilöitä ympäri huushollia - siksikään, etten uskalla jättää niitä vahtimatta palamaan. Poltan yhtä kynttilää kerrallaan ja sammutan sen, jos poistun huoneesta.


3 Savutus seis

Liian pitkä tai huono sydänlanka palaa huonosti. Kynttilä savuttaa myös herkästi vetoisassa paikassa tai jos sitä polttaa liian ahtaassa astiassa.

Jos kynttilä palaa lepattamalla tai käryttää, se kannattaa sammuttaa. Mitä enemmän kynttilä savuttaa, sitä epätäydellisempää on palaminen ja sitä epäterveellisemmäksi huoneilma muuttuu. Sen kyllä haistaakin, enkä usko, että moni jaksaa savuttavaa kynttilää kovin kauaa katsella tai haistella.



4 Laatu palaa paremmin

Laadukas kynttilä palaa tasaisesti, savuttamatta ja valuttamatta. Puhtaimmalla liekillä palaa hajustamaton, värjäämätön ja hyvälaatuisella sydänlangalla varustettu kynttilä. Steariinista valmistetut kynttilät aiheuttavat vähemmän päästöjä kuin parafiinista tehdyt.

Kynttilöiden laadusta on kuitenkin vaikeaa saada selkoa, muutoin kuin polttamalla. Olen kerran jos toisenkin tutkaillut tuoteselosteita, mutta raaka-aineita ei välttämättä kerrota pakkauksissa. Myöskään valmistusaineiden puhtaudesta ei ole takeita. Tietenkin, jos löytää laadukkaan, hyvin palavan kynttilän, osaa seuraavalla kerralla ostaa samanlaisen.

Osviittaa voi saada joutsenmerkistä. Ympäristömerkin saaneiden kynttilöiden pitäisi palaa puhtaasti ja nokeamatta liikaa sisäilmaa. Ne eivät saa sisältää raskasmetalleja, tuoksuaineita eivätkä haitallisimpia kemikaaleja.





5 Huoleton keinokynttilä

Meillä on joulukuun alusta lähtien perinteisesti kynttelikkö keittiön ikkunalla. Vaikka se toimii sähköllä, se luo keittiöön tunnelmallista valoa ja näyttää kivalta ja kotoisalta ulkoa katsottuna. Huoleton kynttelikkö palaa keittiössä yötä päivää, joten aamulla on mukava tassutella hämärään keittiöön, kun kotoisa valo toivottaa tervetulleeksi.


Huolettomia ovat myös paristoilla toimivat vahakynttilät, jotka eivät kuumene, savuta tai levitä pienhiukkasia ilmaan. Joissakin vahakynttilöissä on ajastin, jolla kynttilän saa syttymään itsestään tiettyyn aikaan.

Suomalaiset käyttävät paristoilla toimivia kynttilöitä kuulemma melko paljon. Mekin käytämme niitä joulun aikaan, mutta eivät ne totta puhuen vedä vertoja elävän liekin luomalle tunnelmalle, vaikka olenkin pikkuhiljaa alkanut tottua niihin. Mutta turvallisuuden ja terveyden takia on hieman tingittävä tunnelmasta. 

Meidän perheessä sähkö- ja paristokäyttöiset kynttilät saavat palaa milloin vain. Eläviä kynttilöitä käytämme silloin tällöin tuomaan lisätunnelmaa. Olisi kiva tietää, jos joku on löytänyt oikeasti hyvännäköisen, luonnolliselta näyttävän paristokynttilän. Saa vinkata!

Hyvää itsenäisyyspäivää ja tunnelmallista joulun odotusta!




torstai 30. marraskuuta 2017

Tanssihullu mikä tanssihullu – ja se näkyy myös sisustuksessa


Edellisessä postauksessani kerroin kotona viihtyvästä introvertista puolestani. Se ei ole ihan koko totuus. Kotoinen arki on ihanaa, mutta sen vastapainoksi kaipaan vaihtelua. Matkalle pääsee harvoin ja baareissa en ole koskaan viihtynyt. Minä rentoudun ja virkistyn tansseissa. Jos olen hyggeillyt kotona viikon tai pari, on melkein pakko päästä tanssimaan. 

Olen tanssinut yli 20 vuotta: jazztanssia, kilpatanssia, salsaa, lattareita, rock'n swing -tansseja, kymmeniä eri lavatanssilajeja. Enimmäkseen tanssin paritansseja mutta välillä myös soolotansseja. Tällä hetkellä haaveilen siitä, että ehtisin joskus opetettelemaan argentiinalaisen tangon.




Joissakin elämänvaiheissa, ennen kuin minulla oli perhettä, tanssi oli elämäntapa, jonka ympärillä kaikki pyöri. Vapaa-aika oli täynnä treenejä, leirejä, kisoja, tanssiporukoiden yhteisiä reissuja ja illanviettoja, kesä- ja talvi-iltoja tanssilavoilla.

Viime vuosina vapaa-aikani on täyttynyt monista muista asioista, perhe-elämän lisäksi esimerkiksi valokuvaamisesta, sisustelusta ja bloggaamisesta. Tanssin osuus on vähentynyt, mutta yhä vain sydämeni sykkii tanssille. Tanssi on juurtunut niin syvään minussa, etten olisi ilman tanssia se ihminen, mikä olen.



En voi sanoin kuvata, mitä kaikkea olen tästä harrastuksesta saanut. Iloa, onnea, ystäviä. Upeita elämyksiä ja kokemuksia. Taitoa, tekniikkaa, itseilmaisua. Itseluottamusta, itsetuntemusta, kuntoa, kehonhallintaa. Mielenvirkistystä, huikeita tunteita ja kaikkea sitä, mitä kahden ihmisen yhteiseen saumattomaan tanssiin tarvitaan.

Harrastukset näkyvät usein ihmisten kotien sisustuksessa, niin myös tanssi meillä. Jos osallistuisin viihdeohjelmaan, jossa ventovieraiden pitäisi arvata toistensa kodeissa, mitä asukkaat harrastavat, arvaaminen tuskin olisi meidän kodissamme kovin vaikeaa. 


Viime vuonna, kun remppasimme ja sisustimme kotiamme uuteen uskoon, ostin olohuoneen seinälle viehättävän balleriinataulun, jonka siirsin sittemmin työhuoneeseeni. 

Balettia en ole ikinä kokeillut, mutta taulu kuvastaa hyvin tanssiin liittyviä tuntemuksiani. Kun taito, tunnelma ja partneri ovat kohdillaan, tanssiminen on kevyttä kuin perhosen liito. On vain se hetki, tässä ja nyt. Huikeimpien elämysten jälkeen tuntuu kuin leijuisin vielä seuraavanakin päivänä pää pilvissä.


Eteisessä lojuu meillä usein tanssikenkiä. Eri lajeihin ja tilanteisiin pitää olla sopivat kengät, joten niitä on minulla vähän joka lähtöön. Eniten käytän valkoisia, tasapohjaisia Bleyerin tanssikenkiä, jotka sopivat moniin eri lajeihin rock’n swing –tansseista lavatansseihin. 

Muutama viikko sitten löysin Jyskistä kauniin korin kengilleni, joten nyt ne pysyvät vähän siistimmin järjestyksessä eivätkä niin levällään. Niin no, aika hujan hajan ne tosin korissa ovat... Korissa kengät on kätevää nostaa kaikki kerralla ulos kaapista ja niitä on helpompaa penkoa kuin kaapin perältä.




Tanssista saa kuntoa, virkeyttä ja vetreyttä. Toisaalta haluan pitää itseni kunnossa siksi, että voin tanssia. Käyn salilla, jumppaan, pyöräilen ja teen töitä seisoen. 

Hankin reilu vuosi sitten kotitoimistopäiviä varten sähköpöydän, Ikean Bekant-pöydän, jotta voin välttää jatkuvaa epäterveellistä istumista. Olen ollut hankintaani enemmän kuin tyytyväinen. En voisi enää kuvitellakaan istuvani koko päivää töissä. Seisominen tuntuu hyvältä ja luontevalta, eikä tule selkä enää istumisesta kipeäksi. Myös nämä blogipostaukset nakuttelen seisten tämän pöydän ääressä.






Ensimmäisen vihjeen tanssiharrastuksestani saa meillä jo eteisesä, muustakin kuin mahdollisesti lattialla lojuvista tanssikengistä.

Eteisen seinää koristaa Jack Vettrianon Tanssita minua rakkauden loppuun, joka on mielestäni niin kaunis, harmoninen ja romanttinen, että voin uppoutua sen tunnelmaan aina uudestaan ja uudestaan. Tanssissa, kuten rakkaudessakin, on jotakin haaveellista, herkkää, rikkoutuvaa.



Tanssi on siitä ihana laji, että se luo yhteisen tilan ihmisten välille ja virittää samalle aaltopituudelle. Sen kautta pääsee tutustumaan luontevasti ihmisiin ja saa ystäviä. 

Kun menen lavatansseihin, tuntuu kuin tulisin toiseen kotiini. Olemme kaikki yhtä suurta tanssijoiden perhettä. Erilaisia kuppikuntia ja taitotasojen mukaista ryhmäytymistä on, mutta ilmapiiri on kaikkia kohtaan hyväksyvä ja arvostava. Voin olla oma itseni, luontevasti ja vapautuneesti ja keskustella kenen kanssa tahansa. Eikä aina tarvitse edes puhua, sillä tanssi on kehojen keskustelua kahden ihmisen välillä.



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Hyggeilyä yksin kotona – ekstrovertti voi ahdistua, mutta introvertti nauttii


Ahdistaako yksinolo? Ei tosiaankaan! Nautin täysillä niistä päivistä tai illoista, kun saan höntsäillä kotona yksin ja keskittyä omiin ajatuksiini ja tekemisiini. Kukaan ei kysy, pyydä, odota tai vaadi mitään. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettenkö rakastaisi perheeni tai ystävieni seuraa. Rakastan totta kai, aivan valtavasti, mutta tarvitsen myös omaa rauhaa. Onneksi he tietävät ja ymmärtävät sen.

Voin uppoutua yksin ollessani melkein mihin vain: lukemiseen, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen, teen juomiseen, pihatöihin, siivoamiseen, sisusteluun, suihkussa lotraamiseen, olemiseen. Usein unohdan täysin ajankulun ja elän hetkessä.

Parasta yksinolossa on, kun voi tehdä juuri sitä, miltä sillä hetkellä tuntuu ilman sen tarkempaa suunnitelmaa tai aikatauluja ja ajautua asiasta toiseen, kiireettömästi, rennosti, nautiskellen. Yleensähän tätä kutsutaan hyggeilyksi - tai lomaksi. Itsekseen höntsäilyn jälkeen tuntuukin siltä kuin olisin palannut lyhyeltä minilomalta.



Yksinolo, hiljaisuus ja läsnäolo auttavat minua latautumaan, ja kun olen latautunut, jaksan taas antaa itsestäni lähimmäisilleni. Voin onneksi ladata akkujani muissakin paikoissa, luonnossa, lenkillä, pilates- tai zumba-tunnilla, tansseissa. Hetki pois arjen pyörityksestä, ja olen taas uusi ihminen, tai pikemminkin oma, energinen itseni.

Vaikka omaa aikaa on enemmän nyt, kun lapset ovat jo aika isoja ja heillä on omia harrastuksia ja treenejä, pidemmät jaksot yksinoloa ovat perheelliselle harvinaista herkkua. Kaikki eivät yksinolosta piittaakaan. Tiedän joitakin erittäin ekstrovertteja ihmisiä, joille hiljainen koti on koettelemus. Heidän on pakko pitää musat soimassa tai tv päällä ja soitella kavereille, ettei ala tylsistyttää ja yksinäisyys ahdistaa.

Itse tuskin huomaan kodin hiljaisuutta. Pääni sisällä tapahtuu niin paljon, ettei hiljaisuus häiritse millään tavalla. Aika kuluu, kun ajattelen, pohdin, ideoin, unelmoin, hahmottelen, luon ja ratkon. Se, että on aikaa ajatella, tekee hyvää myös itsetuntemukselle.


Jokaisessa meissä on kuitenkin monta puolta, ja minäkin olen toisaalta myös sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Tykkään ihmisistä, tutuista ja tuntemattomista, viihdyn ihmisten seurassa ja kaipaan huomiota ja asioiden jakamista niin kuin kuka tahansa meistä. 

En ikimaailmassa pärjäisi ilman perhettä ja ystäviä. Aito, hyvä ja syvä ystävyys ja todellinen yhteys toiseen ihmiseen on minulle hirveän tärkeää ja olen ystävänä erittäin uskollinen. Sen sijaan small talk, jutustelu merkityksettömistä aiheista ei oikein saa minua syttymään. Kyllähän sitä lämpimikseen tekee ja on se joskus ihan hauskaa, mutta ei se kauhean mielekkäältä tunnu.


Löysin netistä mielenkiintoisen testin, jolla voi testata, mihin itse sijoittuu introvertti-ekstrovertti –asteikolla. Useimmat meistä kallistuvat selvästi jompaankumpaan suuntaan, ja syy on perimässä. Kun ajattelen vanhempiani, ei ole epäilystäkään, mistä olen kummatkin puoleni perinyt. Kun katson lapsiani, näen heissä paljon tuttuja piirteitä.

Introverttius ei ole ujoutta tai arkuutta, se on tapa suuntautua maailmaan. Eräs introvertti ystäväni totesi taannoin, että ekstrovertit latautuvat läheistensä ja ystäviensä energiasta. Heidän kotinsa on siellä, missä heidän rakkaansa ovat. Introvertit tarvitsevat enemmän omaa rauhaa ja miettivät välillä, että rakastavat jotakin paikkaa lähes yhtä paljon kuin ihmisiä. 

ps. Tässä tarinassa, ja minussa, on myös toinen puoli, joka heijastuu myös kotiin ja sisustukseen. Se löytyy täältä.






keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Marraskuu on stressikuu - juotavat marjat pelastavat kiirepäivinä


Tervetuloa stressikuukausiin! Sen lisäksi, että marras- ja joulukuu ovat pimeitä, ne ovat myös vuoden stressaavinta aikaa. Kuulin uutisista, että suomalaiset kokevat kaikkein eniten stressiä marras-joulukuussa. Stressikäyrät nousevat marraskuun alussa ja saavuttavat huippunsa joulukuussa. Hyvä uutinen on, että heti uuden vuoden alussa helpottaa.

Tunnistan tämän hyvin omalta kohdaltani. Töissä on koko ajan kiire, kun pitää saada ”kaikki valmiiksi” ennen joulua ja suuria lomapyhiä. Samalla on pyöritettävä normaalia perhearkea, käytävä kaupassa ja tehtävä kotitöitä, kuljetettava lapsia harrastuksiin ja hoidettava sata ja yksi muuta asiaa.

Asiaa ei auta yhtään se, että valosta on iso puute. Tällaiselle aurinkoenergialla käyvälle ihmiselle on vaikeaa, kun pitää koettaa ladata akkuja ilman luonnonvaloa. Onneksi liikunta auttaa, ja uni ja hyvä ruoka – niistä ei kannata kauheasti nipistää.


Arkea helpottavat, hyvinvointia tukevat ratkaisut ovat siis tervetulleita. Kuten esimerkiksi se, että niinä päivinä, kun en ehdi salille tai jumppaan, voin vetää online-treenin työhuoneessani. Kiva, että kuntokeskuksen jäsenmaksuun sisältyy sellainenkin mahdollisuus.

Toisen hyvää tekevän arjen helpottajan löysin muutamia viikkoja sitten I love me  -messuilta: kotimaassa valmistetun Roberts Berrie -marjatuotteen. Yhden desilitran purkkiin on pakattu uskomaton määrä pohjoisen puhtaita, kokonaisia marjoja ja puristettu ne juotavaan muotoon.

Mehuista en välitä, mutta mehuja nämä eivät olekaan, vaan muistuttavat ennemmin marjakeittoa. Mukana on runsaasti vitamiineja, flavonoideja sekä kuituja sisältävät kuoret ja siemenet, mikä on iso plussa, jos ajattelee terveellisyyttä ja makua.


Olen hirveä marjafani, ollut lapsesta saakka. Tänä syksynä mustikat jäivät kuitenkin poimimatta, ja se on harmittanut kovasti. Viinimarjojakaan meillä ei nyt ole, joten valikoima pakkasessamme on harvinaisen niukka. Siellä on vain mansikoita ja puolukoita, vaikka toki hyvä sekin. Kiireessä ei tosin aina ehdi tai muista ennakoida ja ottaa marjoja sulamaan ajoissa, jotta ne olisivat syötävissä silloin, kun marjannälkä iskee – saati, että niistä ehtisi keittää kiisseliä tai leipoa piirakkaa.

Ei siis ihme, että tykästyin näihin helppokäyttöisiin marjatuotteisiin. Valikoimasta löytyy villimustikka, puolukka-karpalo, tyrni, villimustikka-vadelma ja mustaherukka-mansikka. Lisäksi on proteiinilla, kollageenilla ja kuidulla täydennettyjä marjoja sekä pikkulapsille suunnattuja Muumi-marjoja. 

Purkin kyljessä oleva numero kertoo, montako marjaa purkkiin on mahdutettu (luulin ensin, että luku tarkoittaa kilokaloreita). Esimerkiksi villimustikoita on desin purkissa 139, tyrnimarjoja 90 ja puolukoita ja karpaloita 106.



Purkin kannessa on kätevä juoma-aukko, joten marjat on helppo napata mukaan ja nauttia missä vain. Kotona tykkään kuitenkin ”kattaa” marjavalmisteen pöytään ja kaataa vitamiinit lasiin tai vaikka jogurtin tai puuron päälle. Näitä marjoja ei muuten tarvitse tunkea pakkaseen eikä laittaa edes jääkaappiin, sillä ne säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä.


Lempparimakuni on villimustikka, vaikka tykkään toki kaikista. Mustikka on vain niin hyvää. Ja onhan mustikassa paljon muutakin hyvää kuin maku: kuitua, C- ja E-vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia, kaliumia, B-ryhmän vitamiineja ja siemenissä vielä terveellisiä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja.

Lisäksi marjoissa on arvokkaita antosyaaneja. Antosyaanit ovat aineita, jotka antavat monien kasvien marjoille, hedelmille ja kukille sinisen, punaisen tai violetin värin ja suojaavat kasvia muun muassa UV-säteilyltä ja kasvitaudeilta. Antosyaanien uskotaan olevan esimerkiksi mustikan terveysvaikutusten takana.

Ihanimpia ovat tietenkin tuoreet marjat ja marjasoseet, joille nämä(kään) tuotteet eivät vedä vertoja. Mutta helpoilla eväillä on arjen pyörityksessä oma paikkansa. Tiedän, että jotkut karsastavat säilöntäaineita, eikä niitä voi näissäkään kokonaan välttää. Mutta lista ei ole pitkä: säilöntäaineena on käytetty kaliumsorbaattia. 

Makeuttajana tuotteissa on käytetty omenoista valmistettua pastoröitua omenauutetta. Se voi olla ongelma niille, joille omena ei sovi, vaikka omenauute ei yliherkkyysoireita aiheutakaan. Itse tykkään siitä, että tuotteet ovat hillityn makeita ja niissä on jäljellä marjan kirpeyttä. En ole mikään äklömakean ystävä.


Minun on vaikea ymmärtää, miksi jotkut ostavat macaa, goji-marjoja tai muita supefoodeja, joita kuljetetaan tänne Perusta, Himalajalta tai muualta maailman ääristä. Suomessa on kuitenkin metsät pullollaan omia superfoodeja. Kotimaiset marjat ovat terveellisempiä ja niiden ravintotiheys on suurempi kuin ulkomaisten marjojen. Mitä pohjoisempana marjat kasvavat, sitä enemmän ne yleensä kehittävät suojaravinteita sopeutuessaan pohjoiseen ilmastoon.

Eikä marjoja tarvitse välttämättä itse poimia, muuta kuin kaupan pakastinaltaasta tai hyllyltä. Helppoa, hyvää, huipputerveellistä, maukasta, ekologista ja eettistä – kaikki hyvä samassa paketissa.

Roberts Berrie lupasi pienen alennuksen kaikille, jotka innostuvat kokeilemaan. Alennuksen saat, kun tilaat marjat koodilla sisustusilona tästä linkistä ja rekisteröidyt verkkokauppaan. Rekisteröitymisen jälkeen saat alennuksen jokaisesta tekemästäsi tilauksesta robertsberrie.fi -kaupassa.

Itse ajattelin nauttia näitä juotavia marjoja myös joulukiireiden lomassa ja varmasti myös joulun jälkeen, kun alkaa taas tehdä mieli keveämpää ja terveellisempää syötävää. 



tiistai 7. marraskuuta 2017

3 x hyvän mielen mattovalinta



Eettisyys ja vastuulliset valinnat kiinnostavat minua koko ajan enemmän, myös sisustelussa. Kierrätän tavaroita mieluummin kuin heitän pois ja ilahdun, jos löydän jotakin kivaa ja hyödyllistä käytettynä. Ostan mielelläni kotimaisia tuotteita ja tuen suomalaista tuotantoa.

Koetan hankkia esineitä, jotka kestävät mahdollisimman pitkään, vaikka ne sitten maksaisivat vähän enemmän. Rakastan kestäviä luonnonmateriaaleja ja tykkään koristella kotia luonnonkasveilla. Inhoan krääsää ja tavarapaljoutta, ja säästän rahat mieluummin oikeasti tarpeelliseen.


Ihmisillä on tarve toimia oikein, ja moni meistä haluaa olla hyvä ihminen, myös kuluttajana. Kukapa ei haluaisi parantaa maailmaa edes pikkuisen tai pienentää kulutuksen haittoja – varsinkin, kun palkaksi saa hyvän mielen.

Siksi on ilahduttavaa, kun löytää sisustusliikkeitä, joissa voi tehdä hyvän omantunnon ostoksia. Yksi uusista tuttavuuksistani on Sukhi, joka myy käsintehtyjä mattoja suoraan niiden valmistajilta. Olen selaillut ihastuneena heidän uutta intialaista mattomallistoaan ja valinnut sieltä kolme suosikkini.

Kaikki matot ovat sataprosenttista villaa ja ne valmistetaan käsityönä Intiassa. Sukhi tekee yhteistyötä suoraan paikallisten naisten ja miesten kanssa ilman välikäsiä: tarjoaa heille ammatillista koulutusta, maksaa kunnollista palkkaa ja antaa käsityöläisille mahdollisuuden tehdä työtä kotonaan.


1 Upea palmikkokuvioitu villamatto


Pidän selkeästä ja rauhallisesta sisustuksesta ja maanläheisistä väreistä. Harmonisten kokonaisuuksien lisäksi rakastan kauniita yksityiskohtia. Näiden syiden takia ihastuin valkoiseen palmikoituun villamattoon, jonka voisin mielelläni sijoittaa olohuoneeseemme.


Kalim-matto on tyylikäs ja kauempaa katsottuna neutraali niin väriltään kuin kuvioinniltaankin. Läheltä katsottuna sen upea palmikkokuviointi hellii silmiä ja saa maton näyttämään eloisalta ja hauskalta. Olohuoneeseen sopiikin mielestäni parhaiten yksi- tai kaksivärinen matto. Kaunis kuviointi tekee yksivärisestäkin matosta eläväpintaisen ja mielenkiintoisen.

Mikäpä muu lisäisi olohuoneen kodikkuutta ja viihtyisyyttä enemmän kuin pehmoinen matto jalkojen alla. Eikä vain jalkojen alla, vaan myös takapuolen alla. Itselläni on välillä tapana istuskella lattialla sohvan edessä ja silloin tuntuu ihanalta, kun takamuksen ja viileän lattian välissä on eristävä luonnonlämmin villamatto.





2 Pehmeä, harmoninen huopamatto


Talvella kaipaan kotiin pehmeyttä ja lämpöä. Koleita, aikaisia aamuherätyksiä ja pimeitä, kylmiä iltoja pehmentää mukavasti se, että saa laskea paljaat jalkansa lämpimälle matolle. Palmikoitu huopamatto on rauhallinen ja harmoninen ja sopisi mainiosti makuuhuoneseen - tai oikeastaan mihin huoneeseen tahansa. Oma suosikkini on vaaleanharmaa Sunil.


Palmikoitu huopamatto on minulle aivan uusi tuttavuus - en muista koskaan aiemmin nähneeni sellaista. Sukhin huopamatot tehdään käsityönä Intiassa sataprosenttisesta villasta. Huovutus tekee villasta entistä kestävämpää. Kun villa on huovutettu, se letitetään hellävaraisesti matoksi. Helppohoitoinen, ympäristöystävällinen ja hengittävä villamatto sopii mainiosti myös allergikon kotiin.


3 Kestävä ja käytännöllinen sileä punosmatto


Kolmas suosikkini on lampaanvillasta valmistettu sileä punosmatto Mohit, jonka pinnalla vuorottelee kaksi kaunista kuviota. Laittaisin tämän napakan ja pehmeän villamaton keittiöömme tuomaan sinne lämpöä ja viihtyvyyttä ja suojaaman tammiparkettia tuolien siirtelyltä ja muilta naarmuilta. Yhtä hyvin se istuisi hyvin myös eteiseemme.

Sileä punosmatto on kestävä ja käytännöllinen, sillä nukka on normaalia lyhyempi ja matto on ohut ja tasainen. Sen päällä on helppo liu’uttaa niin tuoleja kuin imuriakin. Villamatto on luonnostaan hieman rasvainen, joten se hylkii likaa.


Kauniin harmaa Mohit-matto on mielestäni tunnelmallinen ja varma valinta: harmaassa ei jokainen muru tai roiske näy.  Tahrat kannattaa kuitenkin puhdistaa villamatosta heti tuoreeltaan esimerkiksi veteen sekoitetulla väkiviinaetikalla.

Lapsemme ovat jo sen verran isoja, etteivät maitomukit enää kaatuile eikä lattialle tai matolle yleensä lennä muutakaan nestepitoista. Meillä on ollut matto suunnileen vuoden ajan keittiössä, enkä oikeastaan enää osaa edes kuvitella ruokailuryhmää ilman mattoa.

Jos käsintehdyt, hyvän mielen villamatot kiinnostavat, lisätietoa ja laajempi valikoimaa löytyy Sukhin nettisivuilta. Sivuilla on myös video, jonka kautta pääsee kurkistamaan, miten matot Intiassa valmistuvat.  


* Jutussa on tehty blogiyhteistyötä Sukhin kanssa.