keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kestävä gerbera ja sen uusi elämä Mariskoolissa


Viime viikon postauksessani vilahteli vaaleanpunainen gerbera. Kukka on yhä hengissä ja voi hyvin – tosin tällä hetkellä varrettomana ja Mariskoolissa kelluen.

Gerbera kesti maljakossa kauniina kymmenen päivää! En muista toista leikkokukkaa, joka olisi pärjännyt meillä niin pitkään nahistumatta. Esimerkiksi rakastamani tulppaanit lakastuvat viimeistään viikossa, vaikka kuinka koetan niitä hoitaa, vaihdan päivittäin raikkaan veden ja leikkaan uuden imupinnan.

Gerberaa olen hoitanut samoilla konsteilla. Sille pitää vaihtaa uusi raikas vesi usein, sillä varsi pilaa veden nopeasti. Fiksu kukkakauppias oli tuupannut gerberan varteen, aivan kukan alapuolelle, tiiviin pätkän läpinäkyvää, ohutta muoviputkea. Se piti varren hyvässä ryhdissä ja esti painavahkoa kukkaa repsahtamasta.


Gerberan kaverina kimpussa oli yksi eukalyptuksen oksa - konstailematon ja kaunis kimppu kaikessa yksinkertaisuudessaan. Eukalyptuksesta tulikin kertaheitolla uusi suosikkini. Se on selvästi pidetty leikkovihreä kukkakaupoissa ja floristien - sekä bloggaajien - keskuudessa, mutta itselleni se on uusi tuttavuus. Tästä lähtien eukalyptuksen oksia näkyy meillä varmasti useammin.


Eukalyptuksen harmahtavan vihreä väri on mielestäni viehättävän luonnonläheinen ja rauhoittava. Se sopii kivasti värikkäämpien kukkien kaveriksi. Maljakossa tämä koalan lempiruoka on melko tuoksuton, mutta kun lehtiä leikkaa tai käsittelee, ilmaan lehahtaa ihanan raikas eukalyptuksen tuoksu. Oli hauska huomata, miten tuoksu avasi lievästi tukkoisen nenäni, kun kuvasin kasvia ja vääntelin ja kääntelin sitä. 


Kun gerberan varsi alkoi pehmentyä, leikkasin varren pois ja jätin kukan kellumaan vesimaljaan. Mariskooli sai uutta käyttöä. Eukalyptuksen oksan aion kuivattaa.

Suosittelen lämpimästi gerberaa ja eukalyptuksen oksaa sen kaveriksi, jos kaipaat kestäviä leikkokukkia, tai jos tahdot viedä kylään tuliaiseksi kauan ilahduttavan kimpun. Itse sain tämän kimpun rakkaalta ystävältäni, siitä lämmin kiitos hänelle <3

Mansikkatilan mailla avasi jälleen Kukkailottelun ovet, joten osallistunpa siihen. Tule sinäkin kurkkaamaan!




tiistai 14. helmikuuta 2017

Säilytysarkku kesytti eteiskaaoksen


Oletteko huomanneet, miten esineet ja asiat löytävät usein oman luontaisen paikkansa kotona? Eikä se suinkaan aina ole paikka, jonka niille on etukäteen suunnitellut ja varannut.

Lapset tekevät läksynsä keittiön pöydän ääressä, eivät työpöytiensä ääressä huoneissaan. Pesäpallo- ja sählymailat seisovat tuulikaapin nurkassa sen sijaan, että ne olisivat varastoon värkätyssä mailatelineessä. Silityslauta on levällään kylpyhuoneessa eikä vaatehuoneessa seinää vasten nojallaan. Lukemattomat aikakauslehdet lojuvat keittiön pöydälle, vaikka niille olisi oma lehtilaatikko olohuoneessa. Koska niin on, ei siistimpää, mutta kätevämpää.

Yksi tällainen sitkeästi omaan paikkaansa vaeltava asia ovat esikoisen koulukirjat. Ne ovat koko kouluajan halunneet jostain syystä sijaita eteisessä. Ehkä lapsen on helpointa napata ne siitä reppuun, kun lähtee (kiireellä) kouluun. Ja ovathan kirjat näppärästi lähellä läksyjen tekoa varten, kun keittiö on heti eteisen vieressä.



Ennen meillä oli eteisessä avattava rahi, jonka lapsen kirjat olivat vallanneet. Kun myin vanhan rahin sisustushuumassani pois uuden värimaailman alta, kirjat jäivät kodittomiksi. Ne eivät suostuneet millään majoittumaan lapsen huoneessa, vaan vaelsivat lakkaamatta eteiseen ja asettuvat lattialle ja ala- ja yläkerran välisiin rappusiin.

Niinpä minun piti hankkia eteiseen jokin säilytyskaluste koulutavaroita varten. Löysin lähi-Askosta nätin, valkoisen puuarkun, johon mahtuu vino pino kirjoja, vihkoja ja monisteita. Sinne ne asettuivat tyytyväisenä ja siellä ovat onneksi myös pysyneet.


Arkku on osoittautunut hyvin toimivaksi ja näppäräksi ja auttaa pitämään eteisen edes jonkinlaisessa järjestyksessä. Iso plussa on ketju, joka estää kantta repsahtamasta alas käsille tai paukahtamasta taaksepäin seinään. 

Arkku on yksinkertaisen kaunis ja selkeälinjainen, ja pöytämäisenä se istuu kivasti eteisen taulun alle. Arkun päälle voi laskea pikkutavarat käsistään tai istahtaa laittamaan kengät jalkaan. Harva vieras arvaa, että se on omistettu lapsen koulukirjoille :)




torstai 9. helmikuuta 2017

Pintaremontin parhaat päätökset


Kohta on tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun aloimme myllätä ja raivata kotiamme uuteen uskoon. Valmista ei ole vieläkään, sillä osa huoneista on yhä koskematta, esimerkiksi lasten huoneet. Lapset ovat tyytyväisiä omiin enemmän tai vähemmän ”räjähtäneisiin” huoneisiinsa eivätkä ole oikein syttyneet muutostarpeille ja sisusteluideoilleni. 

Etenkin kuopus tykkää, että asiat ovat hyvin juuri niin kuin ovat. Ja eihän sisustuksesta koskaan valmista tulekaan - se on ikuisuusprojekti hyvässä mielessä, kuten jokainen sisustusintoilija tietää.

Tästä ensimmäisestä pintaremonttirykäisystä on helppo valita kaksi ehdottomasti parasta päätöstä tai valintaa.


Parketin hionta ja valkokuultolakkaus päivittivät asuntomme ilmeen kertaheitolla tähän päivään. Meillä on parkettilattia olohuoneessa, eteisessä, työhuoneessa, keittiössä ja aikuisten makuuhuoneessa. Entinen kiiltolakattu tammiparkettimme oli vanha, kellastunut ja paikoitellen melko naarmuuntunut. Kuulemma kiiltolakattu parketti on juuri sellainen, joka kellastuu vuosien myötä. Emme olleet hioneet sitä kertaakaan niiden yhdeksän vuoden aikana, kun olimme tässä asuneet.  

Kun ammattimies hioi parketin, veti päälle useamman kerroksen valkokuultolakkaa ja vaihtoi lattialistat valkoisiksi, asunnosta tuli kuin uusi: valoisa ja avaramman oloinen. Tai ainakin käsitellyistä huoneista tuli. Vaikka lattiat vaalenivat, niissä säilyi lämmin puuntuntu ja -väri. Ihan valkoista lattiaa en olisi halunnut.

Olen huomannut uudessa lattiassa vain yhden haittapuolen: pöly tarttuu siihen, tai näkyy siinä, herkemmin. Tuonkin voi nähdä positiivisena asiana: tuleepahan imuroitua vähän useammin.


Huoneiden tyhjentäminen ennen lattiaremppaa vaati pikkuisen ponnistelua mutta oli ehdottomasti vaivan arvoista. Huoneet piti tyhjentää täysin, kaikki pois lattiasta kattoon lamppuja ja verhoja myöten. Koska emme olisi millään saaneet koko asunnon huonekaluja kerralla minnekään, meidän piti teetättää hiontahomma kahdessa erässä, ensin alakerrassa, sitten yläkerrassa. Näin saimme alakerran tavarat yläkertaan ja päinvastoin.

Näin tyhjissä huoneissa uuden, puhtaan lehden ja mahdollisuuden uudistaa huoneita muutenkin. Vaihdoimme samassa rytäkässä olohuoneen ja makuuhuoneen kalusteet lähes kokonaan ja maalasimme seinät.

Seinien maalaus olikin toinen parhaista päätöksistämme. Olin saanut päähäni, että haluan olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen vaaleanharmaat seinät. En vain arvannut, miten haastava väri harmaa on… Tukka meinasi harmaantua ennen kuin sopivat maalit lopulta löytyivät Tikkurilan Deco Grey –värikartasta. Olohuoneeseen valikoitui täyshimmeä Harmony-sävy 1915 ja makuuhuoneeseen aavistuksen vaaleampi 1943. 


Olen ollut värivalintoihin todella tyytyväinen. Tummuusaste on juuri sopiva eivätkä värit ole taittaneet punertavaan, vihertävään tai siniseen, kuten helposti harmaan kohdalla käy. Harmaasta kun ei ole olemassa yhtään täysin puhdasta sävyä, joka näyttäisi kaikissa olosuhteissa neutraalilta. 
Meilläkin olohuoneen seinät taittavat tietyssä valossa ruskeaan, mutta se ei haittaa, sillä vaalea ruskeanharmaa on mielestäni kaunis ja sopii kivasti sisustukseen. 


Makuuhuoneen seinissä puolestaan on niin vaalea harmaansävy, että se taittaa auringonpaisteisimpina hetkinä lähes valkoiseen. Tykkään kuitenkin siitä, etteivät seinät ole kylmänvalkoiset, vaan niissä on aavistus harmaan lämpöä.

Lämpöistä päivänpaistetta loppuviikkoosi!




lauantai 4. helmikuuta 2017

Nimettäisiinkö tammi- tai helmikuu tulppaanikuuksi?


Helmikuun ensimmäinen viikonloppu on käynnissä n y t, mikä lienee monelle mieleen. Jos olen oikein ymmärtänyt, tammikuu tekee tiukkaa yhdelle jos toisellekin. Joillekin se on koko vuoden vaikein kuukausi.

Minä tykkään tammikuusta! En tiedä, olenko maailmankaikkeuden ainoita suomalaisia, jotka ovat tätä mieltä. Edellinen vuosi on saatu onnellisesti pakettiin ja päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä. 


Tammikuu on minulle uusi, puhdas, valkoinen, raikas kuukausi. Valoa on selvästi enemmän kuin edellisissä kuukausissa ja sen määrä vain lisääntyy päivä päivältä – ja ennen kaikkea aamu aamulta, mikä helpottaa tällaisen aamuntorkun ja illanvirkun heräämistä. Kaupat ovat pullollaan ihania tulppaaneja, jotka muistuttavat kevään tulosta, ja joita ei voi ostamatta ohittaa. 


Tuntuu aivan erilaiselta ja paljon toiveikkaammalta kulkea lisääntyvän valon suuntaan kuin ennen joulua vähenevän valon suuntaan. Itselleni vuoden haastavin aika onkin ehkä marras-joulukuu. Onhan se toki tunnelmallinen kynttilöineen ja jouluvaloineen, mutta se pimeys ja auringottomuus… Loputonta tarpomista pimeässä, akut eivät tunnu latautuvan lainkaan.

Tunnen näin vuoden alussa samaa energisyyttä kuin elo-syyskuussa, kun koulut, työt, harrastukset ja muut arjen kuviot käynnistyvät loman jälkeen. Olo on reipastunut sitten syyspimeän ja mieli on iloinen ja odottavainen. Mitä tämä vuosi tuokaan tullessaan? Enemmän tai vähemmän hyviä ideoita ja ajatuksia purskahtelee päähäni. Ne liittyvät töihin, harrastuksiin, sisustamiseen, kesään, bloggaamiseen, valokuvaamiseen, vähän kaikkeen.


Välillä oloni on suorastaan malttamaton ja on vaikea keskittyä arjen velvollisuuksiin, kun haluaisin toteuttaa itseäni. Tiedättehän sen tunteen, kun olisi hirveä inspiraatio ja innostus, oikea flow, mutta pitää vain hillitä itsensä ja purkittaa inspiraationsa. Kun vihdoin saan tilaisuuden ja pääsen vauhtiin, sisustelussa, blogin kirjoittamisessa tai valokuvaamisessa, en malttaisi irrottautua. Jopa tanssitunnille tai tansseihin voi olla vaikea lähteä, mikä on meikäläiselle todella poikkeuksellista. Minähän luovun tanssimisesta vain, jos on jalka paketissa tai muu tauti päällä :)


Sisustuksen saralla haaveilen, siis todellakin vasta haaveilen, keittiö- ja kylppärirempoista. Viime vuoden pintaremonttisisustelurysäyksen jälkeen pitää varmaan hetki hengähtää. Ja säästää rahaa. Mutta jos voittaisin lotossa... paitsi etten lottoa koskaan. Pieni itu näistä rempoista on kuitenkin jo alkanut orastaa päässäni. Nähtäväksi jää, milloin se on kypsynyt toteutusvaiheeseen, tänä vuonna vai joskus myöhemmin. 


Mietin myös monenlaisia pienempiä sisustusjuttuja. Toistaiseksi olen tyytynyt vain hankkimaan olohuoneeseen uuden maton, johon olen ollut supertyytyväinen, ja työhuoneeseen taulun, jota en vielä ole saanut, mutta josta tykkään jo nyt todella paljon. 

Tärkein sisustuselementtini tämän alkuvuoden aikana ovat olleet tulppaanit. Ne ovat tuoneet kauneutta ja erivärisinä myös vaihtelua kotiin viikoittain, tai lähes päivittäin. Olenkin miettinyt, auttaisiko tammi- tai helmikuun nimeäminen, vaikka vain omassa mielessä, tulppaanikuuksi heitä, jotka kokevat vuodenvaihteen jälkeisen ajan vaikeaksi ja kevään odottamisen tuskaisen pitkäksi? Eikö se silloin tuntuisi heti paljon kauniimmalta ja positiivisemmalta?

Valoisaa helmikuun alkua!
ps. Osallistun taas Mansikkatilan mailla kukkailotteluun, käyhän sinäkin ihailemassa upeita kukkkapostauksia.

Tilaa kukkalähetti