tiistai 11. huhtikuuta 2017

Keltainen huhtikuu ja kestävimmät leikkokukkani ikinä


Niin paljon kuin tulppaaneista tykkäänkin, aloin monta kuukautta kestäneen tulppaanikauden jälkeen kaivata vaihtelua. Ostin neilikoita, keltaisia sellaisia, vai lienevätkö nuo enemmän oransseja? Huhtikuu on minusta keltainen kuukausi: aurinko, valo, pääsiäinen, tiput, narsissit, leskenlehdet...

Neilikat olivat vielä nupussa, kun ostin kimpun. Muutaman päivän kuluttua kauniit oranssinkeltaiset kukat alkoivat aueta yksi toisensa jälkeen. Aurinkoisista kukista tuli ja tulee kotiin kivasti iloa, väriä ja pirteyttä.  


Olin kuullut, että neilikat ovat kestäviä, mutta silti yllätyin. Kukat ovat kestäneet nyt viikosta toiseen. Olen vaihtanut niille vain tuoreen veden päivittäin, joskus leikannut myös uuden imupinnan.

Parin viikon jälkeen luovutin ja lakkasin odottamasta, koska kukat kuihtuvat. Niinhän leikkokukille vääjäämättä käy, ja harva kukka kestää viikkoa kauempaa tuoreena ja ryhdikkäänä. Mutta näistä neilikoista on riittänyt olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen, koristeeksi kahvipöytään, koivunoksien ja pajunkissojen seuraksi, isompaan ja pienempään kimppuun.


Jossain vaiheessa, kun olin leikellyt pitkänhuiskeita varsia useamman kerran, ne olivat sopivan lyhyet seuraavaa ideaani varten: Kaivoin kaapista mummon vanhan Arabian maitokannun ja nakkasin neilikat siihen. Ensimmäinen kerta, kun keksin kannulle käyttöä, muutakin kuin koriste-esineenä tai kaapin täytteenä olemista.

Maitokannut olivat jokapäiväisessä käytössä vielä 1960-luvulla, mutta luulen, että tämä kannu on vanhempi, ehkä 1930-luvulta. Tykkään yhdistellä sisustelussa uuteen ja moderniin jotakin käytettyä ja rosoista – esineitä, joilla on historia tai tarina.


Vanhat, kuluneet ja henkilökohtaiset esineet tuovat mielestäni kotiin viihtyisyyttä, kerroksellisuutta ja kodikkuutta. Harmoniseenkin kokonaisuuteen sopii pieni särmä tai säväys, jokin persoonallinen juttu, joka ehkä rikkoo linjan. Vaikka vaaleasta tykkäänkin, silmääni näyttää vähän liian tasaiselta, lähes kliiniseltä, jos ihan kaikki on viimeistä piirtoa myöten uutta, kiiltävää ja pelkkää valkoista. Mutta jokainen sisustaa niin kuin tykkää, makuasioista on turha kiistellä.


Nyt neilikoistani on jäljellä enää jämät. Väri on viikkojen myötä haalistunut melkoisesti, kuten alla olevasta kuvasta näkyy, vaikka jokunen kukka koettaa vielä sinnikkäästi säilyttää ryhtinsä. Pari päivää sitten ostin uuden neilikkakimpun, vaihteeksi valkoisen. Toivottavasti sekin kestää yhtä kauan. Tämä kimppu ehti tuottaa iloa yli kolme viikkoa - kolmella eurolla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.