keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Monta syytä matkustaa Madeiralle


Olemme yleensä suunnanneet kesälomamatkalle Välimerelle: Kreikkaan, Portugaliin, Espanjaan, Kroatiaan, Kyprokselle, Turkkiin, Tunisiaan. Tänä kesänä alkoi tuntua siltä, että Välimeri on niin nähty.

Meillä käynyt noissa paikoissa vähän huono tuuri, kun lämpömittari on kivunnut jokaisessa matkakohteessamme ajoittain lähes 40 asteeseen. Itse en erityisemmin viihdy kuumuudessa. Läkähdyttävä kuumuus tekee olosta laiskan ja vetelän, enkä jaksaisi juuri muuta tehdä kuin lillua meressä tai olla ilmastoiduissa tiloissa. Ja kuitenkin haluan matkoilla liikkua, nähdä ja kokea.

Siksi päätimme tänä kesänä lähteä Madeiralle. Se oli nappivalinta! Tässä muutamia, mielestäni hyviä syitä, miksi matkustaa tuolle pienelle tuliperäiselle saarelle keskelle Atlantia.  

Tasainen lämpö

Madeiralla kesä on pitkä mutta ei liian kuuma, ja sää on kuin Suomen kesässä parhaimmillaan. Matkamme aikana heinäkuun alussa lämpötila pysytteli koko ajan noin 20-25 asteessa ja taisi jokusen kerran kohota 27-28 asteeseen osaksi päivää. Eteläisessä Funchalissa, jossa majoituimme, ei satanut kertaakaan. Aurinko paistoi välillä kirkkaalta taivaalta, välillä oli puolipilvistä.

Heräsimme aamuisin tähän kauniiseen näkymään.
Vuorten yllä leijui pilviä päivittäin, kun pohjoisrannikon kosteat ja lämpimät pasaatituulet törmäsivät vuoriin, pakkautuivat ylös ja tiivistyivät sumuksi ja pilviksi. Silloin tällöin ripotteli vähän vettä, kun ajelimme vuoristossa. Keskilämpötila laski kolmisen astetta jokaista puolen kilometrin nousua kohden, mutta pitkähihaista emme tarvinneet edes kilometrin korkeudessa.

Pilviä vuorten yllä.

Upea luonto

Madeira on kukkien, puiden, meren, vuoriston ja lumoavien maisemien ystävän paratiisi. Saaren päänähtävyys on luonto, jossa riitti ihmeteltävää ja ihasteltavaa meillekin viikoksi yllin kyllin. 

Sinisarja oli levinnyt ympäri saarta.

Olin aivan pökerryksissä kukkaloistosta ja tykkäsin jopa saaren rikkakasvista, sinisarjasta, jota kasvoi joka paikassa, jopa yli kilometrin korkeudessa. Tosin ruusukin näytti viihtyvän yli puolen kilometrin korkeudessa. 


Sinisarja Eukalyptusmetsässä.
Näin tällä matkalla myös tuoksuvia eukalyptuspuita elämäni ensimmäisen kerran. Eukalyptusmetsä ylhäällä hiljaisessa vuoristossa oli upea ja tunnelmaltaan suorastaan satumainen.

Eukalyptuspuita metsä pullollaan.

Huikeimmat elämykset koimme vuorilla ja jyrkänteillä, joista näkymät olivat henkeäsalpaavan upeita. Tällaiselle korkeanpaikankammoiselle teki välillä tiukkaa kuikuilla korkeuksista alas, mutta onneksi voitin pelkoni. 

Huikeita näkymiä Cabo Giraosta.

Stoppi tuli kuitenkin Cabo Giraon näköalatasanteella, jonka lattia on lasia. Tasanteelta on 590 metrin suora pudotus mereen. En pystynyt astumaan lasikannelle, vaan ihailin maisemia hieman taaempaa. Lasten päätä ei näyttänyt huimaavan missään. Täälläkin he tutkailivat näkymiä innoissaan.

Lapsia ei huimannut, vaikka alla oli 590 metrin pudotus mereen.

Vuokrasimme auton viikoksi, joten pääsimme näppärästi liikkumaan eri puolilla saarta. Tai no, näppärää se ei ihan aina ollut. Hyväkuntoisilla pääteillä läpi tunneleiden matka kulki joutuisasti mutta vuorten kapeilla ja jyrkillä käppyräteillä ajaminen oli melkoisen haastavaa.

Korkein paikka, jossa kävimme: Eira do Serrado yli kilometrin korkeudessa.

Onneksi mies on varma kuski ja hänellä on rautaiset hermot. Itse en olisi tällä saarella rattiin istunut. Vieressäkin oli vaikea istua siinä vaiheessa, kun tie lähti yhtäkkiä kapuamaan lähes kohtisuoraan ylös vuoren rinnettä eikä takaisin pystynyt kääntymään. Onneksi diesel jaksoi vetää.
Dieselauto kulutti yllättävän vähän mäkisessä maastossa. Ajelimme viikon 25 euron polttoaineella.

Levadat

Madeirasta ei voi puhua mainitsematta levadoita, vanhoja kastelukanavia, joita seurailevista poluista on tullut suosittuja patikointireittejä. Saaren levadaverkosto on yli 2 000 kilometrin mittainen, joten tallattavaa riittää. Me ehdimme kulkea vain minimaalisen murto-osan, koska tutustuimme nähtävyyksiin pääasiassa autolla. Mutta vähäisetkin kokemukset olivat niin upeita, että haluaisin joskus vielä tehdä Madeiralle patikointimatkan.

Rentouttava levadakävely Ribeiro Friossa.

Valitsimme helppoja levadoita, joilla pärjäsi hyvin lenkkareilla. Kävelimme pätkän viehättävää levadaa Ribeiro Frion metsässä. Toinen lyhyt, helppokulkuinen Vereda dos Balcoes, johdatti meidän upean, koskemattoman luonnon keskelle ja huikeisiin maisemiin. 

Balcoes-levadalta avautui huikeat näkymät.

Kolmas levadakävely oli vähällä jäädä pelkäksi yritykseksi, sillä emme tahtoneet löytää levadan aloituspaikkaa ja navigaattorikin sekosi ylhäällä vuoristossa. Lopulta löysimme perille, mutta levadan väärään päähän. Siinä vaiheessa olimme jo niin rättipuhkipoikki etsimisestä ja rinteiden kapuamisesta, että varsinainen kävely jäi lyhyeksi.

Opimme, että jos levadoille haluaa tosissaan lähteä patikoimaan, niistä kannattaa ottaa selvää etukäteen. Reittien pituus ja vaikeustaso vaihtelevat valtavasti, joillakin pärjää lenkkareilla, toisille tarvitaan vaelluskengät. Tietyt reitit eivät missään nimessä sovi korkeanpaikankammoisille. Itse en lähtisi rinteisiin louhituille levadoille, joilla taiteillaan jyrkänteiden reunoilla. Myös reittikartta pitäisi kuulemma olla mukana helpoillakin reiteillä. Ensi kerralla olemme sitten viisaampia.

Helppoa ja leppoisaa kävelyä haasteellisen alun jälkeen. 

Ihmiset

Olen käynyt Portugalissa tätä ennen neljä kertaa ja tykännyt jokaisella kerralla portugalilaisten mentaliteetista. Myös madeiralaiset, respan henkilökunnasta siivoojiin ja tarjoilijoista kaupan kassamyyjiin, olivat erittäin ystävällisiä ja huomaavaisia mutta silti sopivalla tavalla kohteliaan pidättyväisiä. Tungettelijoista, tuputtajista tai minkään sortin rellestäjistä ei ollut tällä reissulla vaivaa.

Konstailemattomassa LidoBurgerissa oli hyvä ruoka ja mukavat tarjoilijat.

Ihmiset vaikuttivat myös rehellisiltä ja luotettavilta, kukaan ei koettanut kertaakaan huiputtaa meitä, ei edes lapsia, vaikka he kävivät ostoksilla usein myös itsekseen. Saimme kuitin jokaisesta ostoksesta ja luottokortilla maksaessa piti ensin itse hyväksyä summa. Kun kaupan kassa ei pystynyt antamaan kahta senttiä takaisin, hän pahoitteli moneen kertaan ja huhuili puuttuvia kolikoita toiselta kassalta. Hän ei meinannut uskoa, että on todellakin ihan ok, jos en saa kahta senttiäni... 

Hotellihuoneessa meitä odotti ilmainen pullo vettä, banaaneja ja siivoojan tervetulotoivotus.

Hotellihuoneestamme ei kadonnut mitään, vaikka siivooja kävi joka päivä emmekä tällä kerralla olleet ottaneet tallelokeroa. Luotin ympäristön turvallisuuteen - ja lapsiini - niin, että annoin 12- ja 15-vuotiaideni kuljeskella keskenään hotellin lähistöllä ja uskalsin illallakin päästää heidät puistoon kahdestaan pelailemaan. 

Ruoka

Madeiran ruokatarjonnasta ollaan kuulemani mukaan montaa mieltä. Joidenkin mielestä ruoka on yllätyksetöntä ja yksinkertaista, mutta itse tykkäsin siitä kovasti. Ruoka oli useimmiten tuoretta, hyvistä raaka-aineista valmistettua ja kevyesti maustettua lähiruokaa. Suolaakin oli käytetty juuri sopivan kitsaasti, vaikka ravintolaruoka tuppaa usein olemaan liian suolaista minun makuuni.


Yksi suosikkiravintoloistamme, PVP - Pao Vinho e Petiscos, lähellä hotelliamme.


Hyviä, kohtuuhintaisia ravintoloita ja kahviloita on Funchalissa pilvin pimein, mutta turistikadun paikkoja kannattaa välttää. Niissä on hyvä mahdollisuus saada huonoa ja hutaisten tehtyä ruokaa. Me eksyimme sellaiseen paikkaan kerran, toista kertaa emme enää haksahtaneet.


Hengähdyshetki kahvilassa.
Aamiaisella tankkasimme itseemme muun ruoan ohella yllin kyllin vitamiineja ja värejä: ananasta, melonia, passionhedelmää, appelsiinia, banaania, kurkkua, tomaattia, mansikkaa. Miten hedelmät ja kasvikset voivatkaan maistua niin meheviltä ja makeilta!


Kauppahallin värikästä tarjontaa.


Päivälliseksi saarella syödään perinteisesti kalaa. Niin myös minä tein. Söin kalaa seitsemänä iltana viikossa, enkä kyllästynyt. Muut perheenjäsenet maistelivat enimmäkseen liharuokia, jotka nekin olivat yleensä maukkaita. Suosikkejani olivat isoina mehevinä pihveinä tarjoiltu tonnikala sekä saaren erikoisuus, espada eli mustahuotrakala. Häijyn näköisellä kalalla on suuret mollukkasilmät ja veitsenterävät hampaat, mutta lautasella sen valkoinen liha maistui herkulliselta.

Hurja herkkukala espada.

Jälkiruoaksi meille tuotiin usein makeaa ja väkevää madeiraviiniä. Kaikki viinit olivat edullisia, ja hyviä portugalilaisia viinejä löytyi paikallisesta supermarketista hyllykaupalla. Portugalissa suosittu, pirskahteleva vinho verde, vihreä viini, yllätti taas positiivisesti. En ollut juonut sitä vuosikausiin.


Paikallisen marketin viinihyllyissä riitti valinnan varaa.

Hiekkarantojen puute

Se, että saarella on vain harvoja luonnonrantoja ja nekin kivisiä ja karuja, oli todellakin plussa. Säästyimme päivittäiseltä uimarantashowlta, johon kuluu uimaintoiselta perheeltä normaalissa rantakohteessa tunteja päivässä. Levitetään aurinkovoiteet, haalitaan rantakamat, puetaan uikkarit, haeskellaan vesipullot, lompsitaan rantaan, uidaan ja puljataan, käydään suihkussa, laitetaan uimavehkeet kuivumaan, koetetaan selvitä hiekkaisten kenkien ja vaatteiden kanssa… Ja sama kohta uudestaan. Tällä reissulla ehdimme tehdä ja nähdä paljon enemmän muuta.


Saaren pohjoispuolen karun jylhää rannikkoa.

Ei meidän silti tarvinnut uimatta olla. Hotellissa oli uima-allas, jossa kävin aamu-uinnilla joka päivä. Kävimme myös paikallisten suosimassa maauimalassa, Lidossa, jossa pääsimme uimaan sekä merivesialtaissa että meressä. Altaassa vesi oli puhdasta ja yllättäen viileämpää kuin meressä, jossa aurinko lämmitti pintaveden. Altaisiin pumpataan päivittäin uutta vettä merestä, viileydestä päätellen melko syvältä. Päivän lippu Funchalin Lidoon maksoi aikuisilta noin viisi, lapsilta kaksi euroa.


Porto Monizin luonnon uima-altaat.

Kun vierailimme saaren luoteiskolkassa, pääsimme uimaan Porto Monizin upeisiin laava-altaisiin. Merivesi oli aikojen kuluessa kaivertanut jähmettyneeseen laavaan suojaisia merivesialtaita, joissa pystyi uimaan turvallisesti ja ihailemaan samalla komean karuja maisemia ja taustalla vellovia Atlantin aaltoja. Sisään pääsi vajaalla kahdella eurolla per henkilö. 

Voisin kirjoitella tästä jylhän rehevästä saaresta vaikka kuinka pitkään, mutta tämä saa nyt tällä erää riittää. Madeira on joka tapauksessa niin ihana matkakohde, että voisin palata sinne milloin tahansa! 

ps. Pahoittelen kuvien kehnoa laatua. Jätin kameran kotiin ja jouduin tyytymään kännykkäräpsyihin. Vaan ovat nekin parempi kuin ei mitään. Muistot ovat tärkeimpiä.


Funchalin kasvitieteellisessä puutarhassa riitti kukkaloistoa mutta myös komeita kaktuksia ja huimia näköaloja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.