maanantai 7. elokuuta 2017

Kierrättämisen iloa, ja euron sisustuslöytö


Siivoilin kesällä kaappeja ja löysin taas kassikaupalla kierrätettävää. Samalla, kun kävin viemässä kassit ja pussit kierrätyskeskukseen, silmäilin nopeasti myynnissä olevan tarjonnan ja iskin silmäni tähän sirolinjaiseen lasiseen maljakkoon.


Tykästyin heti maljakon muotoon ja väriin. Maljakko sopii mainiosti olohuoneemme tämänhetkiseen värimaailmaan. 

Lisäksi maljakko on kuin luotu aiemmin Ikeasta ostamani, pyöreälinjaisen maljakon kumppaniksi. Vai mitä sanotte? Eivätkö nämä ole kuin sisarukset, toinen vain on vähän hoikempi (uusi tässä yllä) ja toinen pulleampi (vanha tuossa alla). Hintakaan ei päätä huimannut: maljakko maksoi kierrätyskeskuksessa vaivaisen yhden euron!


Maljakko tarttui siis matkaan, ja olin iloinen superedullisesta löydöstäni. Jollekin toiselle tarpeeton vaasi löysi meiltä uuden kodin. Yhtä iloinen olin siitä, että pääsin eroon tarpeettomasta tavarasta, jonka joku toinen toivottavasti kokee itselleen tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.


Hämmästyn aina uudestaan ja uudestaan siitä, miten kotoa voi lakkaamatta löytyä tarpeetonta tavaraa. Näin siitäkin huolimatta, että myyn tai vien kierrätyskeskukseen käyttämättömäksi jääneitä vaatteita, kenkiä, leluja, kirjoja, astioita, sisustustavaraa, verhoja, pöytä- ja kaitaliinoja, urheiluvarusteita ja ties mitä 5-10 kertaa vuodessa. 

Lisäksi tein vasta reilu vuosi sitten kotona perusteellisen remonttisiivouksen ennen lattiaremppaa ja seinien maalausta. Silloin kierrätyskeskukseen lähti pakettiautollinen tavaraa ja myyntiin toinen mokoma. Luovuimme mm. kirjahyllystä ja annoimme lähes kaikki kirjat pois. Luulin silloin, että enää meillä ei ole mitään turhaa. 

Mistä sitä tavaraa oikein tulee? En edes ole mikään shoppailija tai hamstraaja. Päinvastoin, inhoan tavarapaljoutta ympärilläni ja viihdyn paljon paremmin väljässä kodissa, joka ei pursua tavaraa. 

Tungen kaappeihin kaiken, minkä vaan voi siirtää pois näkyvistä, tai mikä mahtuu kaappeihin. Kaappeihin tavarat tosin unohtuvat helposti, varsinkin jos niitä ei käytä. 

Ehkä ongelman ydin onkin juuri siinä. Poissa näkyvistä, poissa mielestä. Sitten kun kaappia alkaa penkoa tai järjestellä, löytyy paljon sellaista, jota ei ole aikoihin, tai ehkä koskaan, käyttänyt. Toinen luonnollinen selitys ovat kasvavat lapset, joilta jää jatkuvasti jotakin pieneksi. Onneksi kierrätys on keksitty. 

                                                 Kaunista elokuun alkua!


4 kommenttia:

  1. Anonyymi7.8.17

    Ihan mielettömän kiva maljakko ja tosissaan sopii yhteen tuon toisen kanssa!

    https://www.stoori.fi/rakkaudella-henna/juuri-nyt/

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Henna! Onpa kiva kuulla, että maljakko miellyttää muidenkin silmää. Teen jostain syystä parhaat löydöt silloin, kun en etsi mitään tiettyä. Ja kun jotakin etsin, en yleensä löydä, ainakaan ihan heti.
    Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Kaunis maljakko ja kauniita kuvia postauksessasi <3 Kivaa elokuun alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos <3 Mukava kuulla. Vaasi on nyt ollut meillä viikon, pari, ja yhä vieläkin tykkään siitä kovasti. Vaihtelen vain kukkia :)
      Aurinkoista ja mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.