torstai 28. syyskuuta 2017

Pitääkö eteisessä olla käytävämatto?


Pitääkö eteisessä olla pitkä käytävämatto? No ei tietenkään pidä, mutta ihmiselle (minulle) tulee joskus kummallisia päähänpinttymiä. Käytävämatto on totta kai luonnollinen valinta silloin, kun eteinen on pitkänomainen, kuten edellisessä asunnossamme oli. Minkään muun mallinen matto ei olisi siihen sopinut.

Nyt asumme kodissa, jossa eteinen on suorakulmainen, yhtä ekstranurkkausta lukuun ottamatta. Eteinen avautuu olohuoneeseen mutta se ei ole muodoltaan pitkänomainen, vaan lähempänä neliötä. 

Silti olemme tähän asti käyttäneet eteisessä pitkää käytävämattoa, enkä oikein itsekään tiedä, miksi. Tottumuksesta kenties? Tai ehkä olen ajatellut, että pitkällä matolla ihmiset ehtivät tepastella tarpeeksi monta askelta, jotta matto ehtii napata liat kengänpohjista.


Entinen tummanharmaa bukleemattomme oli siinä mielessä hyvä valinta, että se oli helppo pitää puhtaana ja pestä kesällä matonpesupaikassa ja siinä oli liukumaton pohja. 

Mutta se peitti vain kaistaleen eteisen lattiasta, ja voitte vain arvata, pysyivätkö lapset sillä kaistaleella ulkokengissään. Eivät. Myöskään reput, kypärät, mailat ja muut tavarat eivät osuneet matolle, vaan lensivät poikkeuksetta maton ulkopuolelle lattialle.  


Eteinen joutuu kovalle koetukselle, ja maton yksi tehtävä onkin suojata lattiaa. Meillä hiottiin ja valkokuultolakattiin lattiat vasta viime vuonna ja haluan todellakin suojella lattiaa ylimääräisiltä naarmuilta ja muilta kolhuilta. Niitä toki tulee aina, mutta osan voi sentään estää.

Tällaisten pohdintojen jälkeen päädyin siihen, että haluan eteiseen koko tilan levyisen maton. Myin entisen mattomme Facebookin kirppisryhmässä ja löysin tilalle nätin maton Mattokympistä, jossa on muuten erittäin asiantunteva ja ystävällinen palvelu. 

Sain tuoda pari mattoa kotiin sovitettavaksi. Sovittamatta en olisi osannut valita, mutta kotona selvisi heti, kumpi matoista istuu eteiseen paremmin.



Haluamaani mattoa oli sillä hetkellä vain yksi kappale yrityksen toisessa myymälässä, mutta myyjä varasi sen minulle saman tien ja pyysi lähettämään maton minulle lähimpään myymälään.



Uusi matto on samankaltainen sileäksi kudottu matto kuin keittiössämmekin on. Polypropeenista tehty matto on helppohoitoinen, vesipestävä ja pölyämätön. Olen ollut keittiön mattoon erittäin tyytyväinen ja uskon, ettei tämäkään matto tuota pettymystä.

Ainoa haittapuoli on se, että matossa ei ole liukumatonta pohjaa. Mutta laitoin sen alle liukuesteen, joten nyt matto pysyy napakasti paikoillaan. 


Maton paksuus kannattaa muuten tarkistaa ennen ostopäätöstä, ettei tule vahingossa hankkineeksi liian paksua mattoa. Esimerkiksi meillä on eteisessä kaksikin ovea, tuulikaapin ja vessan ovi, joiden pitää mahtua aukeamaan. Aluksi oven alareunat raapivat aavistuksen mattoa, mutta kun se oli kunnolla oiennut ja laskeutunut, ne mahtuivat hyvin aukeamaan.

Olen tykästynyt maton kivaan ruutukuosiin ja harmonisiin väreihin. Lisäksi koko eteisen levyinen matto saa tilan tuntumaan suuremmalta. Eteinen näyttää nyt enemmän yhtenäiseltä, erilliseltä huoneelta kuin silloin, kun käytävämatto halkaisi sen. Matto ei kuitenkaan "hypi silmille", kun sitä katsoo olohuoneesta.



Syksyn kunniaksi vaihdoin myös eteisen taulun. Otin Virpi Mäkisen maalaaman kesäisen printin pois kehyksistä ja laitoin tilalle toisen hänen maalaamansa julisteen. Siinä on ihana syksyn tunnelma ja kaunis keltainen ruska. 

Paitsi että huomasin juuri, että taulun nimi on Kevät puistossa... Noo, jos kerran kauneus on katsojan silmissä, niin tulkintakin näyttää olevan. Jokainen tulkitsee tavallaan ja ihmiset näkevät tauluissa erilaisia asioita. Hyvä niin. Minulle tämä on syksytaulu.





tiistai 12. syyskuuta 2017

Onko viisaampaa sisustaa vai sijoittaa?

Vai ovatko sisustaminen ja säästäminen ylipäätään toisensa pois sulkevia?


Terveisiä maalta, synnyinseudultani, jossa vietimme mukavan, joskin sateisen viikonlopun. Oli niin ihanaa reippailla metsässä ja luonnossa, hengittää raikasta ilmaa ja nauttia alkavasta ruskasta. 

Kun ajaa meiltä kotoa parisataa kilometriä pohjoisemmaksi maalle, syksy on paljon pidemmällä. Kotiin tuomisiksi sain oman puutarhan omenia – siitä samasta puusta, josta söin omppuja syksyisin suoraan suuhun jo lapsena. Ne maistuvat maailman parhailta!


Havahduin maalla taas siihen, miten isoja erot asumisen tasossa ja viihtyvyydessä voivat olla. Maaseudun pienissä kylissä on paljon ikivanhoja, rempallaankin olevia taloja, joissa ihmiset elelevät olemattomien mukavuuksien keskellä ihan tyytyväisinä, tai tyytymättöminä, ihmisestä ja elämäntilanteesta riippuen.

Me elämme täällä kaupungissa ja omissa elämänpiireissämme vähän kuin kuplassa. Välillä tulee illuusio, että kaikilla on kutakuinkin perusmukavuudet. Juomavesi tulee hanasta tai suihkusta saa aina lämmintä vettä. Näin ei kaikilla ole. 

Sisustusasioista kiinnostuneena bloggaajana ja blogien lukijana tulee helposti tunne, että sisustus kiinnostaa kaikkia. Ei kiinnosta. Joitakin ei voisi vähempää kiinnostaa.


Tähän liittyy juttu, jonka luin viime viikolla Hesarista. Lukemiseni tyssäsi muutamaan virkkeeseen ja jäin tukka pystyssä tankkaamaan, miten tämä nyt oikein pitäisi ymmärtää. Itseoppinut piensijoittaja ja bloggaaja antoi jutussa sijoitusvinkkejä ja kertoi, kuinka häntä ärsyttää pitkään vallalla ollut sisustusbuumi. 

Hän kritisoi sitä, että monet naiset ovat valmiita laittamaan (lue: tuhlaamaan) kymmeniätuhansia euroja täydellisten kotien rakentamiseen, kun paljon järkevämpää olisi sijoittaa rahat tuottamaan.


Itse en ajattele niin, että sisustaminen olisi sijoittamista sen varsinaisessa merkityksessä, tai että sijoittaminen tai säästäminen ja toisaalta sisustaminen olisivat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

Sisustaminen merkitsee minulle ”pesän rakentamista”, kodin laittamista toimivaksi, harmoniseksi ja viihtyisäksi. Se ei ole sellaista sijoittamista, joka tuottaa rahaa. Mutta se on sijoittamista omaan ja perheen mukavuuteen ja hyvinvointiin.

Myös esimerkiksi omista ja lasten liikuntaharrastuksista voisi ajatella, että ”niihin kuluu vain rahaa”. Itse näen harrastukset arvokkaina satsauksina fyysiseen terveyteen ja mielen hyvinvointiin. Harrastuksiin tai sisustamiseen mennyt raha ei ole mielestäni hukkaan heitettyä. 

Toki se, minkä kukakin kokee tärkeäksi ja mihin haluaa, tai voi, rahansa laittaa, on jokaisen henkilökohtainen asia ja jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.


Siinä jutun haastateltava on varmasti oikeassa, että monet, tai jotkut, laittavat kotiin ja sisustamiseen kymmeniä tuhansia euroja. Jos ostaa pääasiassa design-kalusteita, kalliita klassikoita ja muotoilun huippunimiä, sisustamiseen saa kulumaan melkoisia summia. 

Toisaalta, voivathan design-kalusteet toimia myös sijoituksina, kuten eräs ystävällinen lukijani minulle huomautti. Niitä on kaunis katsella ja ne säilyttävät arvonsa. Arvokkaista design-tuotteista ja klassikoista saa hyvän hinnan, jos ne haluaa myydä - jopa silloin, kun on itse ostanut ne käytettynä. 

Itse haluan tehdä kodista mahdollisimman viihtyisän kohtuuhinnalla. Meidän huonekalumme ja sisustustuotteemme on ostettu Askosta, Iskusta, Kodin ykkösestä, Formesta, Keltaisesta keinutuolista, Finnish Design Shopista, Ikeasta, Jyskistä ja muista moninaisista paikoista. Viime aikoina olen oppinut hyödyntämään myös kierrätyskeskusta, josta olen löytänyt paljon kivoja pienesineitä.


Design-kotien tyyli on hienostunut, ja minustakin monet niistä ovat todella kauniita. Ja ovathan kalliit kalusteet ja muut tuotteet yleensä laadukkaita, kestäviä ja pitkäikäisiä. Kaunis sisustus ei kuitenkaan välttämättä vaadi hirveän paljon rahaa. 

Olen nähnyt paljon edullisesti toteutettuja sisustuksia, jotka ovat todella viihtyisiä ja viehättäviä. Harkituilla hankinnoilla, luovalla uuden ja vanhan yhdistelyllä ja persoonallisella omalla tyylillä voi saada aikaan harmonisen ja kauniin kokonaisuuden pienemmälläkin panostuksella.

Toisekseen, sisustaminen on muutakin kuin remontoimista ja uusien kalusteiden ostamista. Tärkeintä on, että laittaa kodin sellaiseksi, että se tuntuu ja näyttää omalta. Oma sisustamiseni on enimmäkseen siivoamista ja järjestelyä, esineiden paikan vaihtamista, pienten hankintojen tekemistä, koristetyynyjen sommittelua sohvalle, asetelmien tekemistä pöydälle tai senkin päälle, verhojen ja muiden tekstiilien vaihtamista, luonnonkasvien keräämistä maljakkoon, viherkasveilla sisustamista, seinien koristelua tauluilla, julisteilla ja valokuvilla. Remontteja ja kalustehankintoja teemme vain harvoin ja tarpeeseen.


Hesarin haastateltava perustelee sijoittamistaan sillä, että rahojen säästäminen tuo elämään taloudellisen puskurin ja sitä kautta liikkumavaraa ja vapautta. Ymmärrän hyvin taloudellisen puskurin tarpeen ja hyödyn yllättäviä ja onnettomiakin tilanteita varten. Itsekin säästän ”kaiken varalle” enkä muutenkaan tykkää tuhlata turhaan.

Elämä ei kuitenkaan kuulosta kauhean vapaalta tai vapauttavalta, jos ihminen sijoittaa tai säästää kaiken rahansa ja varautuu vain tulevaan sen sijaan, että nauttisi myös tästä päivästä ja sijoittaisi pikkuisen myös siihen. Tunnen ainakin yhden tällaisen tiukasta säästämisestä elämäntavan itselleen tehneen ihmisen.



Hesarin jutun piensijoittajakin kertoo elävänsä säästäväisesti. Hän syö omia eväitä lounaaksi, ei omista autoa ja nalkuttaa turhista hankinnoista esimerkiksi, kun mies on ostanut uuden kulhon. Senkin rahan, mikä meni kulhoon, olisi voinut säästää ja sijoittaa. Siis oikeasti! 

Jos on oikeasti vähävarainen, joutuu totta kai luopumaan paljosta. Mutta jos tulee toimeen ihan kohtuullisesti, kukkaron kiristäminen äärimmilleen pelkän säästämisen takia tuntuu ennemmin elämää rajoittavalta kuin vapauttavalta. Miten kansantalous ylipäätään pyörisi, jos jokainen päättäisi vain säästää?

Eikö meistä jokainen on sen arvoinen, että voi välillä sijoittaa, tai tuhlata, hiukan myös itseensä ja elämäänsä tässä ja nyt?




keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Hyvästi kesäinen hempeys - olohuone pukeutuu nyt syksyyn


Heippa vaan, vaaleanpunainen ja muut kesäiset kuosit! Ulkona aurinko paistelee ja on vielä vihreää muutamia yksittäisiä keltaisia lehtiä lukuun ottamatta, mutta mieleni maalailee kovasti syksyä sisälle. Ja mikäpä olisikaan sen otollisempi paikka värien vaihdolle kuin olohuone.

Tykkään sisustella olohuonetta, koska se on kotimme siistein paikka ja sekasotkusta vapaa, stressitön vyöhyke. Jostain syystä ylimääräiset tavarat eivät jää tai edes tule olohuoneeseen ajelehtimaan ja lojumaan samalla tavalla kuin keittiöön, eteiseen ja lastenhuoneisiin.


Koska suurempaan muutoksen ei nyt ole tarvetta, eikä rahaa, syksyyn mennään meillä pelkästään tekstiilien vaihdolla ja muilla pikkujutuilla.

Olen innoissani maanläheisistä syksyn väritrendeistä, luumunpunaisesta, sinapinkeltaisesta, terrakotasta ja harmaasta. Myös tumma vihreä, sininen ja ruskea ovat kauniita, mutta niitä en nyt havittele olohuoneeseemme. Ehkä joskus, kuka tietää - mieli voi taas joskus muuttua.


Olohuoneemme ”pohja” tai perusta on harmaan (sohva, rahi), valkoisen (sohvapöytä, senkki, vitriini, tv-taso) sekä puunvärin (tammiparketti) yhdistelmä, ja kaipasin siihen seuraksi lämpöisiä syksyn värejä. Verhot vaihdoin jo aiemmin neutraaleiksi, läpikuultaviksi harmaiksi ja valkoisiksi, jotta ne eivät turhaan rajoittaisi värivalintojani. 


Kävin Jyskissä pyyheostoksilla ja tykästyin sametinpehmeisiin, luumunpunaisiin koristetyynyihin ja oljenkeltaisiin, jacquard-tyynyihin. Lisäksi ostin piristysruiskeeksi yhden ruutukuvioisen koristetyynyn.  Pari entistä harmaata tyynyä sai jäädä kaveriksi. Niistä toinen, virkattu, on lempparini.


Lisäksi tarvittiin tietenkin torkkupeitto, sellainen pitää ehdottomasti olla sohvalla. Torkkupeitolla saa kivasti pehmeyttä ja kodikkuutta sohvanurkkaukseen. Peiton voi heittää jalkojen päälle lämmikkeeksi tai sohvalle suojaksi. Torkkupeitosta on kätevää ravistella ruoanmuruset pihalle tai parvekkeelle, jos jollakulla (muullakin) on tapana syödä sohvalla. Itse nakerran siinä usein iltapalaa lempparisarjojeni äärellä, vaikka lapsille olen tietty opettanut, että ruoka syödään keittiössä.

Valitsin torkkupeitoksi pehmeän valuvan neulepeiton, jossa on tumman- ja vaaleanharmaita raitoja, ja pikkuisen puuteriroosaa. Peitto saattaa siten sopia hempeämpisävyiseenkin olohuoneeseen, jos innostun sellaista taas laittelemaan kesemmällä.


Kesken kaiken tohinan sain vielä yhden idean: päätin vaihtaa olohuoneen ja työhuoneen taulut päittäin. Blogiani seuraavat tietävätkin, että olohuoneen seinää on meillä koristanut kepeä Balleriina-taulu ja työhuoneeni komistus on ollut lempparitaitelijani Virpi Mäkisen maalaama, kaunis ja herkkä Muistan sen päivän –taulu.


Nyt alkoi tuntua siltä, että Virpin maalaama utuinen taulu sopii olohuoneen syksyiseen tunnelmaan Balleriinaa paremmin. Niinpä ripustin muistojen taulun sohvan yläpuolelle, ja siihenhän se istui kuin nenä päähän. Tykkään tästä taulusta ihan hulluna, ja olen iloinen, että se pääsi ansaitsemalleen paraatipaikalle.




Vaaleampi ja mielestäni kesäisempi, Askosta aikoinaan ostamani Balleriina taas sopii mainiosti työhuoneeni seinälle. Tuntuu, että se tuo ilmavuutta ja tilan tuntua pieneen huoneeseen.


Tein vielä pienen asetelman sohvapöydälle. Haalin kynttilöitä kaapista ja laitoin niiden seuraksi kierrätyskeskuksesta ostamani, kahden euron keraamisen maljakon, johon hain ulkoa mustikanvarvun oksia. Mustikanlehdissä alkaa olla ihania ruskan värejä, ja meillähän on lähes aina koristeena jotakin luonnosta haettua.

Tuosta maljakosta ja muista kivoista kierrätyslöydöistäni kerron pian lisää.

                                                      Kaunista syksyn alkua!