tiistai 12. syyskuuta 2017

Onko viisaampaa sisustaa vai sijoittaa?

Vai ovatko sisustaminen ja säästäminen ylipäätään toisensa pois sulkevia?


Terveisiä maalta, synnyinseudultani, jossa vietimme mukavan, joskin sateisen viikonlopun. Oli niin ihanaa reippailla metsässä ja luonnossa, hengittää raikasta ilmaa ja nauttia alkavasta ruskasta. Kun ajaa meiltä kotoa parisataa kilometriä pohjoisemmaksi maalle, syksy on paljon pidemmällä. Kotiin tuomisiksi sain oman puutarhan omenia – siitä samasta puusta, josta söin omppuja syksyisin suoraan suuhun jo lapsena. Ne maistuvat maailman parhailta!


Havahduin maalla taas siihen, miten isoja erot asumisen tasossa ja viihtyvyydessä voivat olla. Maaseudun pienissä kylissä on paljon ikivanhoja, rempallaankin olevia taloja, joissa ihmiset elelevät olemattomien mukavuuksien keskellä ihan tyytyväisinä, tai tyytymättöminä, ihmisestä ja elämäntilanteesta riippuen.

Me elämme täällä kaupungissa ja omissa elämänpiireissämme vähän kuin kuplassa. Välillä tulee illuusio, että kaikilla on kutakuinkin perusmukavuudet. Juomavesi tulee hanasta tai suihkusta saa aina lämmintä vettä. Näin ei kaikilla ole. Sisustusasioista kiinnostuneena bloggaajana ja blogien lukijana tulee helposti tunne, että sisustus kiinnostaa kaikkia. Ei kiinnosta. Joitakin ei voisi vähempää kiinnostaa.




Tähän liittyy juttu, jonka luin viime viikolla Hesarista. Lukemiseni tyssäsi muutamaan virkkeeseen ja jäin tukka pystyssä tankkaamaan, miten tämä nyt oikein pitäisi ymmärtää. Itseoppinut piensijoittaja ja bloggaaja antoi jutussa sijoitusvinkkejä ja kertoi, kuinka häntä ärsyttää pitkään vallalla ollut sisustusbuumi. 

Hän kritisoi sitä, että monet naiset ovat valmiita laittamaan (lue: tuhlaamaan) kymmeniätuhansia euroja täydellisten kotien rakentamiseen, kun paljon järkevämpää olisi sijoittaa rahat tuottamaan.


Itse en ajattele niin, että sisustaminen olisi sijoittamista sen varsinaisessa merkityksessä, tai että sijoittaminen tai säästäminen ja toisaalta sisustaminen olisivat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

Sisustaminen merkitsee minulle ”pesän rakentamista”, kodin laittamista toimivaksi, harmoniseksi ja viihtyisäksi. Se ei ole sellaista sijoittamista, joka tuottaa rahaa. Mutta se on sijoittamista omaan ja perheen mukavuuteen ja hyvinvointiin.

Myös esimerkiksi omista ja lasten liikuntaharrastuksista voisi ajatella, että ”niihin kuluu vain rahaa”. Itse näen harrastukset arvokkaina satsauksina fyysiseen terveyteen ja mielen hyvinvointiin. Harrastuksiin tai sisustamiseen mennyt raha ei ole mielestäni hukkaan heitettyä. Toki se, minkä kukakin kokee tärkeäksi ja mihin haluaa, tai voi, rahansa laittaa, on jokaisen henkilökohtainen asia ja jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.


Siinä jutun haastateltava on varmasti oikeassa, että monet, tai jotkut, laittavat kotiin ja sisustamiseen kymmeniä tuhansia euroja. Jos ostaa pääasiassa design-kalusteita, kalliita klassikoita ja muotoilun huippunimiä, sisustamiseen saa kulumaan melkoisia summia. Toisaalta, voivathan design-kalusteet toimia myös sijoituksina, kuten eräs ystävällinen lukijani minulle huomautti. Niitä on kaunis katsella ja ne säilyttävät arvonsa. Arvokkaista design-tuotteista ja klassikoista saa hyvän hinnan, jos ne haluaa myydä - jopa silloin, kun on itse ostanut ne käytettynä. 

Itse haluan tehdä kodista mahdollisimman viihtyisän kohtuuhinnalla. Meidän huonekalumme ja sisustustuotteemme on ostettu Askosta, Iskusta, Kodin ykkösestä, Formesta, Keltaisesta keinutuolista, Finnish Design Shopista, Ikeasta, Jyskistä ja muista moninaisista paikoista. Viime aikoina olen oppinut hyödyntämään myös kierrätyskeskusta, josta olen löytänyt paljon kivoja pienesineitä.



Design-kotien tyyli on hienostunut, ja minustakin monet niistä ovat todella kauniita. Ja ovathan kalliit kalusteet ja muut tuotteet yleensä laadukkaita, kestäviä ja pitkäikäisiä. Kaunis sisustus ei kuitenkaan välttämättä vaadi hirveän paljon rahaa. 

Olen nähnyt paljon edullisesti toteutettuja sisustuksia, jotka ovat todella viihtyisiä ja viehättäviä. Harkituilla hankinnoilla, luovalla uuden ja vanhan yhdistelyllä ja persoonallisella omalla tyylillä voi saada aikaan harmonisen ja kauniin kokonaisuuden pienemmälläkin panostuksella.

Toisekseen, sisustaminen on muutakin kuin remontoimista ja uusien kalusteiden ostamista. Tärkeintä on, että laittaa kodin sellaiseksi, että se tuntuu ja näyttää omalta. Oma sisustamiseni on enimmäkseen siivoamista ja järjestelyä, esineiden paikan vaihtamista, pienten hankintojen tekemistä, koristetyynyjen sommittelua sohvalle, asetelmien tekemistä pöydälle tai senkin päälle, verhojen ja muiden tekstiilien vaihtamista, luonnonkasvien keräämistä maljakkoon, viherkasveilla sisustamista, seinien koristelua tauluilla, julisteilla ja valokuvilla. Remontteja ja kalustehankintoja teemme vain harvoin ja tarpeeseen.


Hesarin haastateltava perustelee sijoittamistaan sillä, että rahojen säästäminen tuo elämään taloudellisen puskurin ja sitä kautta liikkumavaraa ja vapautta. Ymmärrän hyvin taloudellisen puskurin tarpeen ja hyödyn yllättäviä ja onnettomiakin tilanteita varten. Itsekin säästän ”kaiken varalle” enkä muutenkaan tykkää tuhlata turhaan.

Elämä ei kuitenkaan kuulosta kauhean vapaalta tai vapauttavalta, jos ihminen sijoittaa tai säästää kaiken rahansa ja varautuu vain tulevaan sen sijaan, että nauttisi myös tästä päivästä ja sijoittaisi pikkuisen myös siihen. Tunnen ainakin yhden tällaisen tiukasta säästämisestä elämäntavan itselleen tehneen ihmisen.



Hesarin jutun piensijoittajakin kertoo elävänsä säästäväisesti. Hän syö omia eväitä lounaaksi, ei omista autoa ja nalkuttaa turhista hankinnoista esimerkiksi, kun mies on ostanut uuden kulhon. Senkin rahan, mikä meni kulhoon, olisi voinut säästää ja sijoittaa. Siis oikeasti! 

Jos on oikeasti vähävarainen, joutuu totta kai luopumaan paljosta. Mutta jos tulee toimeen ihan kohtuullisesti, kukkaron kiristäminen äärimmilleen pelkän säästämisen takia tuntuu ennemmin elämää rajoittavalta kuin vapauttavalta. Miten kansantalous ylipäätään pyörisi, jos jokainen päättäisi vain säästää?

Eikö meistä jokainen on sen arvoinen, että voi välillä sijoittaa, tai tuhlata, hiukan myös itseensä ja elämäänsä tässä ja nyt?




2 kommenttia:

  1. Anonyymi13.9.17

    Aivan! Olen täysin samaa mieltä. Kaunis, viihtyisä koti tuo elämänlaatua ja jokapäiväistä iloa itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja niinhän se on, että kauneus on katsojan (omassa) silmässä. Siksi persoonallinen, oman näköinen koti on paras :)
      Mukavaa viikon jatkoa!

      Poista

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.