tiistai 12. joulukuuta 2017

Valkoisen joulun lumoissa – jos ei ulkona, niin ainakin sisällä


Meillä sataa tänään lunta. Maisema muuttuu ihanan valkoiseksi ja jouluiseksi, mutta pelkään pahaa, että huomenna lumi on sulanut ja maa on taas paljas. Niin on käynyt jo moneen kertaan tässä joulun alla. Toivon hartaasti, että lumi pysyisi, sillä rakastan valkoista joulua! Ilman lunta minun on vaikea päästä oikeaan joulutunnelmaan.




Johtuneeko viime vuosien lumettomista jouluista ja lumettomuuden uhasta, että joulun lempivärini on nykyään valkoinen. Jos en saa valkoista joulua ulos, haluan sen ainakin sisälle.

Valkoisesta amarylliksestä on tullut meillä jo perinne, kuten näyttää tulleen monella muullakin. Komea, kaunis ja herkkä amaryllis on joulun ehdoton kuningatar. Se on aikuisten joulukalenteri, josta ei availla luukkuja, vaan seurataan nuppujen kehittymistä ja jännitetään niiden aukeamista.



Tänä vuonna amaryllikseni meni avautumaan liian aikaisin. Valtavankokoinen kukka kuihtunee jouluun mennessä, joten pitää, tai saan, ostaa uuden vielä ennen joulua. 

Toisaalta, vielä on nuppuja jäljellä ja toinen varsi kehitteillä, joten jännitys jatkuu. Ehkä on toivoa, että kukkia olisi ainakin maljakossa jouluna. Amaryllishän kestää leikkokukkanakin melkoisen monta päivää.



Meillä on ilonamme myös valkoinen tulilatva, kiitos mieheni. Hän osti sen minulle tuliaiseksi, ja osui nappiin värivalinnassaan. Kyllä on miehilläkin kauneudentaju kohdillaan, ainakin välillä. Tai sitten osaavat pitää silmänsä ja korvansa auki, niin tietävät, millaisia ovat naisen mieltymykset milloinkin.


Ostin viime viikolla myös valkoisia tulppaaneja. En muista, koska meillä olisi viimeksi ollut tulppaaneja – ehkä joskus alkuvuodesta. Tulppaanit ovat niin kauniita, ja etenkin nämä valkoiset. 

Polttelin tulppaanien seurana valkoista kynttilää, mikä saattoi olla virhe. Tulppaanit lakastuivat nopeammin kuin koskaan. Olikohan liekin lämpö niille liikaa?



Ennen koristelin joulua paljon punaisella. Ja onhan punainen niin joulun väri kuin vain voi olla. Samalla kun makuni on muutenkin muuttunut neutraalimpaan, maanläheisempään suuntaan, en oikein enää välitä kirkkaanpunaisesta edes jouluna. Mieluummin käytän koristelussa vaikka viininpunaista.

Lasten iloksi on kuitenkin laitettava muutama punainen tonttu. Näyttäähän tuo punainen ihan pirteältä, riittävän pieninä ripauksina valkoista vasten.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.