perjantai 30. maaliskuuta 2018

Satasten säästö vartin vaivalla



Sain päähäni kilpailuttaa sähkö- ja muita sopimuksia pääsiäisen kynnyksellä. Siihen oli hyvin aikaa, sillä pääsiäinen on meidän perheessä helppo juhla, jonka valmistelussa ei kauaa nokka tuhise.

Ripustamme perinteisen pääsiäisnoidan ulko-oveen, haemme pajunkissoja ulkoa, leivomme pääsiäisleivonnaisia, yleensä ainakin rahkapiirakkaa, ja ostamme keltaisia narsisseja kaupasta. Yleensä istutan narsissit ulos ruukkuun, mutta nyt on ollut vielä niin kylmää, etten viitsinyt ryhtyä siihen hommaan. Kämmenet kyllä syyhyävät jo istuttamaan kevätkukkia, mutta pitää hetki vielä malttaa.


Mutta siihen kilpailuttamiseen. Olen asiakkaana uskollista sorttia. Pysyn vuosia, tai vuosikymmeniä, saman pankin, vakuutusyhtiön, sähköyhtiön ja puhelinoperaattorin asiakkaana. Se ei välttämättä ole viisasta, sillä uusille asiakkaille tarjotaan usein parhaat hinnat. Ja jos hinnat alenevat, niistä ei juuri kailoteta vanhoille asiakkaille.

Jos haluaa pysyä hintakehityksessä mukana ja varmistaa omille vakuutuksilleen ja muille sopimuksilleen edullisimman hinnan, ne kannattaa kilpailuttaa säännöllisesti.  Se käy nykyään helposti verkossa muutamalla klikkauksella.


Aloitin kilpailuttamisen sähköstä. Sähkön siirtohintaa ei voi kilpailuttaa, mutta sähköenergian osuuden voi. Energiavirasto ylläpitää sähkön hintatietopalvelua. Siellä voit vertailla eri yhtiöiden sähkösopimuksia. Vertailun tekemiseksi tarvitset vain postinumeron, siirtoyhtiön, siirtotariffin ja vuosittaisen kulutuksen.  Tiedot löytyvät vanhasta sähkölaskustasi.

Klik, klik, vertailun tulos selvisi muutamassa minuutissa. Tutkailin vähän sopimusten sisältöjä ja valitsin meille uuden, edullisemman sähkösopimuksen. Vertailusta oli suora linkki sähköyhtiön sivuille ja uuden sopimuksen pystyi tekemään yhdellä klikkauksella ”tee sopimus”. Muuta ei tarvinnut tehdä, sillä uusi sähköyhtiö huolehtii vanhan sopimuksen irtisanomisesta.


Olisimme saaneet tällä sopimuksenvaihdolla jo hyvän säästön, mutta vielä enemmän säästöä tuli, kun vanha sähköyhtiö otti yhteyttä ja teki vastatarjouksen. Sopimuksenvaihdossa on kahden viikon harkinta-aika, joten sinä aikana voi vielä muuttaa mielensä. Vanhan sähköfirman tarjous oli niin hyvä, että valitsimme sen.

Maksoimme sähköenergiasta aikaisemmin 6,19 senttiä kilowattitunnilta ja lisäksi 2,80 euron kuukausihinnan. Uuden, vuoden määräaikaissopimuksen mukaan maksamme 3,82 senttiä kilowattitunnilta eikä kuukausimaksua ole. Säästämme noin 120 euroa vuodessa.


Toinen iso säästö tuli autovakuutuksista. Liikennevakuutuslakihan uudistui viime vuonna ja sen jälkeen vakuutusyhtiöt ovat voineet entistä vapaammin kehittää ja uudistaa liikennevakuutuksiaan. Tämä on vaikuttanut liikennevakuutusten hintoihin ja bonuksiin.

Useimmilla vakuutusyhtiöillä on verkkosivuillaan vakuutuslaskuri, jonka avulla voit laskea vakuutusmaksujen suuruuden. Kannattaa myös tutustua vakuutuksen sisältöön, ettei tule pettymyksiä korvausasioissa.

Omalla kohdallani autovakuutusten kilpailuttaminen oli todella helppoa, sillä otin uudet vakuutukset vanhasta vakuutusfirmasta. Laskin yhtiön verkkosivuilla, paljonko liikennevakuutus ja vanhan sopimuksen kanssa samansisältöinen Kasko tulisivat nyt maksamaan. Yllätyin: liikennevakuutus olisi muutaman kympin kalliimpi, mutta Kasko puolestaan parisataa halvempi kuin entinen vakuutukseni. Laskuri laski automaattisesti mukaan bonukset ja keskittämisedun.


Tein saman tien uuden vakuutussopimuksen. Maksoin aiemmin liikennevakuutuksesta ja laajasta Kaskosta 650 euroa vuodessa. Nyt maksan 474 euroa eli säästän 176 euroa vuodessa.

Säästö sähköenergiasta ja autovakuutuksista on siis yhteensä vajaat 300 euroa, ja se tuli todella helposti.  Mitähän seuraavaksi kilpailuttaisin, kun olen vauhtiin päässyt? Ehkä kotivakuutuksen ja puhelinliittymät.

Mutta nyt rauhoitun pääsiäisen viettoon. Emme reissaa minnekään, vaan nautimme kotiympyröissä kevätauringosta, ulkoilusta ja liikunnasta, vapaasta, kiireettömästä oleilusta ja omien rakkaiden seurasta.

Hyvää pääsiäistä!





torstai 22. maaliskuuta 2018

Helpoista ilmakasveista herttaisia koristeita kotiin - ilman multaa



Minulla on tapana kerätä matkoilta kiviä, simpukoita, käpyjä, hiekkaa ja muuta luonnonmateriaalia muistoksi itselleni ja tehdä niistä erilaisia asetelmia kotiin. Toissa viikolla kekkasin, että kivistä ja simpukoista saisi mainion alustan ilmakasveille.


Ilmakasveista on vouhkattu jo toista vuotta, mutta itse innostuin niistä vasta nyt. Olin kuvitellut aiemmin - ottamatta asiasta selvää - että mystiseltä kuulostavat kasvit pitää ripustaa roikkumaan narunpäähän ilmaan. 

Ilmakasvien nimi viittaa kuitenkin siihen, että nämä kasvit tarvitsevat ilmaa elämiseen. Ne eivät selviydy esimerkiksi suljetussa, aukottomassa lasiastiassa.


Ananaskasvien heimoon ja tillandsia -sukuun kuuluvista ilmakasveista suurin osa kasvaa luonnossa päällyskasveina puiden oksilla ja rungoilla. Ne elävät ilman multaa ja ottavat kosteuden ja ravinteet suoraan ilmasta. Voisiko helppohoitoisempaa olla? Ei multaan istuttamista, ei sopivan ruukun etsimistä, ei mullanvaihtoa.

Mullattomuus tekee ilmakasveista hyvin monikäyttöisiä. Niitä voi pitää lasiruukussa, lautasella, tarjottimella, kaarnanpalojen tai kivien päällä, kylpyhuoneessa, kirjahyllyn reunalla, missä ikinä keksiikään. Ilman lisäksi ne tarvitsevat vain luonnonvaloa ja kosteuttamista. Hoidoksi riittää se, että suihkuttelee kasveja jokusen kerran viikossa suihkepullolla tai upottaa ne noin kerran viikossa puoleksi tunniksi veteen.


Ostin ilmakasvini Plantagenista. Tottumattoman oli vaikea löytää niitä ilman myyjän apua. Kasvit kun eivät (tietenkään) olleet missään ruukuissa, vaan roikkuivat muovipaketissa seinällä – ja näyttivät suoraan sanottuna aika elottomilta vehreämpiin huonekasveihin verrattuna. Nappasin samalla mukaani pienen paketillisen valkoisia koristekiviä asetelmani perustaksi.



Halusin ”istuttaa” kasvini aukolliseen lasipalloon, tarkemmin sanottuna kahteen palloon. Lasipallot ovat kauniita ja ilmavia, ne pitävät kosteutta ja läpäisevät valoa. Sellaiset, sopivat ja mieleiset löytyivät pienen etsiskelyn jälkeen Bauhaussista. Hyllyssä oli jäljellä enää kolme lasipalloa, joten ne olivat selvästi kiinnostaneet muitakin.


Kotona ladoin lasipallojen pohjalle ostamiani koristekiviä ja asettelin päälle matkamuistokiviä ja -simpukoita. Sitten vain lykkäsin ilmakasvit palloihin asustelemaan. 

En ole vielä päättänyt, mihin sijoitan ilmakasvit. Tällä hetkellä pidän niitä keittiön ikkunalla, sillä siinä on valoisaa mutta ei kuitenkaan suoraa paahdetta. Pallerot näyttävät hauskoilta myös verhotankoon ripustettuina.


Sen lisäksi, että ilmakasvit ovat eksoottisia, ne ovat helppohoitoisia ja kestäviä, puhdistavat ilmaa ja vievät vain vähän tilaa. Lisäksi ne ovat mielestäni hirveän söpöjä. Niitä on kiva katsella ja välillä vähän hypistelläkin käsissä. Meillä niitä ihmettelevät niin lapset kuin aikuisetkin, kotiväki ja vieraat.

Näistä kahdesta allaolevasta ilmakasvista en osaa päättää, muistuttavatko ne lintuja vai kaloja. On mielenkiintoista seurata, miten ne kasvavat ja kehittyvät. Ilmakasvit kun tosiaan kasvavat, joskin hyvin, hyvin hitaasti, ja voivat kuulemma jopa kukkia ajan myötä. Voisin vaikka vannoa, että ne ovat parissa viikossa jo vähän pulskistuneet.



keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Tumpelon kasvinhoitajan käsikirja



Yhteistyössä Gummeruksen kanssa

Sain Gummerukselta hauskan kirjan, Huonekasvien henkiinjäämisoppaan*. Ei ole epäilystäkään keille kirja on suunnattu: niille, joiden käsissä kasvit eivät tahdo pysyä hengissä. Kirjan on kirjoittanut asiantuntevasti, mutta kepeällä ja huumorintajuisella otteella puutarha-alan toimittaja ja kirjailija Veronica Peerless.

Viherkasveilla sisustaminen on nyt kovasti trendikästä, ja suomalaiskoteihin hankitaan enemmän kasveja kuin aikoihin. Moni joutuu ostamaan uusia kasveja siksi, että on tappanut entiset. Tärkein huonekasvien kuolinsyy on Peerlessin mukaan liikakastelu. Se voi tappaa kasvin, koska juuret mätänevät herkästi märässä mullassa. Sopivaa lukijakuntaa kirjalle siis varmasti piisaa.

Itsekin olen raahannut viimeisen puolen vuoden aikana kaksi murattia bioroskikseen ja kolmas näivettyy parhaillaan työhuoneessani, vaikka olen koettanut hoitaa muratteja erityisen huolellisesti. Muut kasvit voivat hyvin, mutta muratit kuolevat. Miksi? Palaan tähän vielä jutun lopussa. 


En ole huonekasvien hoidossa mikään luonnonlahjakkuus, mutta toisaalta en ehkä toivottominkaan tapaus. Olen kokeilujen kautta löytänyt kasveja, joista tykkään ja jotka pärjäävät hyvin hoidossani. 

Ainakin rönsylilja, viirivehka, traakkipuu, perhoskämmekkä ja palmuvehka ovat todistettavasti viihtyneet meillä vuosikausia. Olen myös innokas kokeilemaan uusia kasveja. Mutta se onneton muratti vaivaa… ja toinen yhtä onneton minun käsissäni on krysanteemi.



Huonekasvien henkiinjäämisoppaasta löytyy yli sadan yleisimmän huonekasvin hoito-ohjeet. Sisällysluettelossa on näppärä oivallus: jokaisen kasvin nimen kohdalla on myös kuva, jotta kokemattomankin kasvintuntijan on helppo löytää etsimänsä. 

Kirjan kuvituksessa on käytetty sekä valokuvia että piirroksia. Kokonaisuus näyttää omaan silmääni ehkä vähän sekavalta mutta se toimii.


Kirjan alussa lukija ohjataan lähes kädestä pitäen kasvienhoidon perusteisiin: hankinnasta ruukun ja paikan valintaan, kastelusta lannoitukseen ja mullanvaihdosta tuholaisiin ja kasvitauteihin. Jo tässä tulee paljon tärkeää tietoa. Huonolla tuurilla kasvin voi tappaa jo ennen kuin on saanut sitä edes kotiin.

Jokaisesta yli sadasta huonekasvista on kerrottu tärkeimmät henkiinjäämisvinkit, joilla kasvin saa viihtymään. Kirja antaa myös hyvät, selkeät neuvot ongelmatilanteisiin. Miksi lehdet nuupahtavat? Kellastuvat? Tippuvat? Ja se tärkein: miten kasvin saa pelastettua, vai saako?


Teksti ei ole puuduttavan pitkää, vaan se on annosteltu lyhyiksi, helppoluisiksi pätkiksi ja kuvitettu. Kirjasta on helppoa ja nopeaa noukkia juuri se tieto, mitä sillä hetkellä sattuu tarvitsemaan.

Ensivilkaisulla kirja näytti kirjavuudessaan ja kepeydessään ehkä vähän lapselliselta. Mutta ulkonäkö hämäsi. Asiantuntevasta oppaasta löytyy varmasti tietoa niillekin, jotka ovat harrastaneet huonekasveja jo pidempään.


Sain kirjan alkuvuodesta ja se jäi hyllyyni hakuteokseksi, josta voin helposti vilkaista vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Kuten: miksi muratti ei viihdy työhuoneessa? 

Tämä on ihmetyttänyt minua siksikin, että pihallamme muratit viihtyvät huonollakin hoidolla käsittämättömän kauan. Istutan muratteja ruukkuasetelmiin keväisin, ja ne porskuttavat sinnikkäästi vielä läpi syksyn, jopa talvenkin paukkupakkasiin asti – vaikka en hoida niitä millään tavalla enää kesän jälkeen.


Jos olisin lukenut hoito-ohjeet kirjasta etukäteen, en olisi hankkinut murattia työhuoneeseeni. Muratti kun viihtyy muista huonekasveista poiketen viileässä, jopa kylmässä. Silloin se kestää kauniina pitkään, kuten todettu on. Lämpimässä se lakastuu, kellastuu ja näivettyy, sekin on todettu. Otollinen paikka muratille olisi esimerkiksi viileä veranta, mutta sellaista meillä ei ole.

Kirjassa on kerrottu hyviä kasvivalintoja erilaisiin paikkoihin, olohuoneeseen, kylppäriin, paahteeseen, varjoon. Parhaat kasvit työpöydälle -otsikon alta selviää, että työhuoneeseen sopivat esimerkiksi reunus- ja ruokotraakkipuu sekä keihäsanopinkieli.




Tästä lähtien aion tarkistaa kirjasta ennen ostoksille menoa, millaisissa oloissa kasvi viihtyy, etten tekisi vääriä valintoja. Lämpötila, valaistus ja ilmankosteus vaikuttavat. Kirja antaa osuvan neuvon: Sen sijaan, että mietit omia mieltymyksiäsi, mieti kasvin tarpeita ja sille sopivaa paikkaa.

* Kirja on saatu blogin kautta Gummerukselta.




perjantai 2. maaliskuuta 2018

Täydellisen talviloman ainekset Teneriffalla



Tunnustan heti alkuun muutaman asian. 1.) Olen matkustellut ulkomailla vuosittain lapsesta saakka, mutta karttanut Kanarian saaria koko elämäni. 2.) Omat ja perheeni lomamatkat ovat aina ajoittuneet kesään, syksyyn tai kevääseen. Talvilomilla olemme pysytelleet Suomessa. 3.) All inclusivea en ollut koskaan kokeillut. Tykkäämme syödä paikallista ruokaa paikallisissa ravintoloissa.

Tänä vuonna päätimme tehdä kaiken toisin. Varasimme all inclusiven sisältävän matkan Teneriffalle lasten talvilomaviikolle.
  

Huippusesonkiin osuva matka oli tietenkin kallis, kalliimpi kuin tekemämme kesälomamatkat. Arvaa vain, paljonko jännitin etukäteen, miten matka onnistuu.  Koetin toki ottaa asioista selvää ja valita meille sopivan kohteen ja hotellin, mutta eihän sitä koskaan tiedä… 

Mitä jos joku meistä sairastuu influenssaan tai vatsatautiin juuri ennen matkaa? Mitä jos Teneriffalla sataa joka päivä? Mitä jos hotellihuone on hirveä loukku? Mitä jos saari on pelkkä turistirysä emmekä viihdy siellä?

Vaan kuinkas sitten kävi? Kaikki pahat aavistukseni ja ennakkoluuloni kumoutuivat yksi toisensa jälkeen.


Helmikuu on Teneriffan viilein ja sateisin kuukausi.

Näin on tilastojen valossa. Jos päivän ylin lämpötila on muina kuukausina +22-29 astetta, helmikuussa se on +21. Poutapäiviä on muina kuukausina 27-31, helmikuussa 24.

Mutta kylmäähän Teneriffalla ei ole Suomeen verrattuna koskaan. Matkakohteeksemme valikoitui Los Gigantes, tai tarkemmin sanottuna Puerto Santiago Los Gigantesin kyljessä, auringonlaskun puolella, läntisellä Teneriffalla. Se on tilastojen mukaan saaren aurinkoisin lomakohde.

Kohdevalintamme osui nappiin! Puerto Santiago oli rauhallinen, kaunis ja siisti paikka. Sen pohjoispuolella kohosivat jyrkät kalliot, Los Gigantes eli "jättiläiset" merestä lähes pystysuoraan 600 metrin korkeuteen. 



Auringonlasku oli joka ilta yhtä upea ja näkymä merelle La Gomeran saaren suuntaan vaikuttava. Lämmintä oli päivisin noin +20 astetta, kolmena iltapäivänä +25 astetta. Kahtena päivänä satoi hieman, mutta vain iltapäivällä jonkin aikaa. Itse on viihdy ollenkaan yli 30 asteen lämmössä, joten sää oli minulle täydellinen. Mies on vähän kylmänarempi, mutta eipä hänkään suuremmin valittanut kuumuuden puutetta.

Tenefiffa on turistirysä.

Voi olla, jossain mielessä. Turisteja toki on, mutta myös paljon muuta. Teneriffalla käy vuodessa reilut kolme miljoonaa turistia. Suosio ei tule tyhjästä. Luulen, että se selittyy ympärivuotisesti miellyttävällä ilmastolla, auringolla, merellä ja mahtavalla luonnolla. 

Maisema on vaihteleva dramaattisine rannikoineen, jylhine vuoristoineen ja eksoottisine sisämaineen, kasvillisuus upeaa ja meri vaikuttava. Atlantin valtameri makaa välillä tyynenä ja rauhallisena, välillä aallot pauhaavat ja vellovat vaahtopäisinä. Olisin voinut ihailla merta ja aaltoja loputtoman pitkään päivästä ja illasta toiseen. Uimassa emme meressä tällä lomalla käyneet. Vesi oli liian viileää ja merenkäynti arvaamatonta.




Vierailimme lyhykäisesti etelärannikon suurissa, perinteisissä lomakohteissa Playa de las Americasissa ja Los Cristianissa. Pakko myöntää, että niistä en tykännyt. Onneksi valitsimme länsirannikon ja Puerto Santiagon.

Teneriffalla ei ole kiinnostavaa tekemistä ja näkemistä.

Taatusti on! Näkemistä ja kokemista riitti ainakin meille viikoksi ihan riittävästi. Vuokrasimme auton lentokentän vieressä sijaitsevasta Budget-autovuokraamosta ja kiertelimme saarta. Ei tullut kovin kalliiksi. Auto maksoi vajaat sata euroa viikolta ja bensa alle euron litralta.

Pelottavin kokemus oli ajelu vuorten yli kiemuraisia ja järkyttävän kapeita serpentiiniteitä pitkin kohti Mascan vuoristokylää. Viehättävä kylä sijaitsee omassa rauhassaan, turmeltumattoman luonnon keskellä, ikivanhan tulivuoriston kätköissä, kaukana vähän kaikesta.


Kapea vuoristotie tarjosi upeat näkymät alas vuorilta ja merelle, mutta niihin emme hirveästi kerenneet keskittyä. Kuskilla oli täysi työ pysytellä kiemuraisella tiellä ja väistellä vastaantulijoita, mikä oli kapoisella tiellä etenkin mutkissa erittäin haastavaa. Ja minä istuin pelkääjän paikalla, kirjaimellisesti.

Matka Teiden tulivuorelle oli huomattavasti helpompi ja miellyttävämpi, vaikka noin kilometrin korkeudessa oli niin sumuista, että eteen oli vaikea nähdä. Espanjan korkein vuori kohoaa 3718 metrin korkeuteen ja sijaitsee Cañadasin 48 kilometriä leveän kansallispuiston sydämessä. Nukkuva Teide purkautui viimeksi vuonna 1909. 


Ajoimme noin 2 400 metrin korkeuteen. Lämpötila laski pilvien korkeudella plus neljään ja kasvillisuus muuttui, kun nousimme ylemmäs. Kuopus oli lähtenyt matkaan shortseissa, vaikka kehotin pukeutumaan lämpimästi. Onneksi oli sentään takki mukana.  


Ylhäällä pilvien yläpuolella aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja taivas oli sinistäkin sinisempi. Eteemme avautui uskomaton kuumaisema. Laava on luonut alueelle myös mielenkiintoisia kivimuodostelmia. Yksi niistä on aivan Teiden juurella sijaitseva Roques de Garcia. Tulivuorella käyminen taisi olla koko porukalle matkan vaikuttavin kokemus.



Näimme matkalla myös valtavia kanarianmäntyjä, jotka kasvavat jopa 30 metrin korkuisiksi. Niitä ei muualla maailmassa kasva. Mahtavin oli ”lihavaksi männyksi” nimetty puu, jota ihmettelimme sumuisella rinteellä.




Hotellista ei koskaan tiedä etukäteen, ja huone voi olla hirveä loukku.

Niin no, varmahan ei voi olla, mutta jos perehtyy hotellin valintaan, tuskin ihan pieleen menee. Meidän hotelliksemme haarukoitui Hotel Costa Los Gigantes Puerto Santiagossa. Hotelli oli loistovalinta ja sopi tarpeisiimme täydellisesti. Voin suositella.


Hotellialueella oli päärakennuksen lisäksi kaksi isoa allasaluetta, aktiviteettialue, kylpylä ja lukuisia erillisiä majoitusrakennuksia, pientaloja. Koko alue oli todella viihtyisä. Alueen ympäri kiersi vajaan kilometrin pituinen kävelytie, oli palmuja ja kauniita istutuksia ja liikuntaan erinomaiset mahdollisuudet: tennistä, koripalloa, jalkapalloa, pöytätennistä, minigolfia, uimista, kuntosali. 

Lapset huitelivat urheilemassa pallokentillä kaiket päivät. Itse nautin eniten päivittäisestä aamu-uinnista ja kävin miehen kanssa kolme kertaa kuntosalilla.  


Olimme varanneet ei-remontoidun sviitin 2-4 hengelle. Pikkuisen pelkäsin joidenkin asiakaskokemusten perusteella, että huone on rähjäinen. Ei ollut. Noin 40 neliömetrin kokoinen huoneisto oli todella siisti ja koostui kahdesta tilavasta huoneesta, joiden välissä oli eteinen ja kylpyhuone. Takaikkunasta näkyi vuorille ja parvekkeelta oli näkymä altaille ja merelle. Olin meilannut hotellille etukäteen ja pyytänyt viihtyisää, rauhallista huonetta, ja sellaisen todella saimme. 




Henkilökunta oli ystävällistä, mutta pysytteli korrektisti taustalla. Asiat sujuivat jouhevasti ja apua ja neuvoa sai, jos sitä tarvitsi. Hotelilla oli ilmainen Wifi, mutta se oli niin ylikuormittunut ja hidas, että hiukset ehtivät harmaantua moneen kertaan. Toisaalta, eipä tullut turhaan roikuttua netissä ja somessa.

Kaikilla lomilla sattuu ja tapahtuu, myös vahinkoja. Tällä lomalla pääsimme vähällä. Vahinko-osuuden hoiti pulloveden tuoja, joka nappasi huoneessa käydessään lapsen pöydällä lojuneen kympin taskuunsa. Lasta harmitti, mutta hän oppi, että rahojen kanssa joutuu olemaan reissussa tarkempi kuin kotona. Päivittäin käyneet siivoojat sen sijaan olivat luotettavia, eivätkä vieneet mitään. 


All inclusive on tylsä vaihtoehto.

Jaa-a, tämäkin ennakkoluulo on nyt kumottava. Olen ennen ihmetellyt, miten jotkut jaksavat syödä kaikki ateriansa hotellilla, kun voisi syödä hyvissä, viihtyisissä ja houkuttelevissa paikallisissa ravintoloissa. Mutta nyt, kun lapsemme ovat teini-iässä, urheilevat paljon ja syövät kuin hevoset ja heillä on aina nälkä, all inclusive osoittautui loistavaksi valinnaksi.


Aamiaisella, lounaalla ja illallisella pöydät notkuivat kymmenistä, ellei sadoista, ruokalajeista. Oli monipuolisesti kasviksia, hedelmiä, kalaa, lihaa, maitotuotteita, viljaa, jälkiruokia, juomia, ihan kaikkea ja paljon paikallisia ruokia. Jopa juomavesi tuotiin huoneeseen. Tämä oli ensimmäinen matka, kun ei tarvinnut itse ostaa yhtään vesipulloa.

Ruoka oli todella herkullista. Itse en syö lihaa, mutta erilaisia kaloja söin viikon aikana enemmän kuin normaalisti puolessa vuodessa. Ja jos aterioiden välillä alkoi huikoa, snack baarista sai välipalaa ja allaskioskista kahvia, virvoitusjuomia ja olutta. Ainoa pieni miinus oli se, että hotellissa oli surkea akustiikka, paljon kivi- ja lasipintoja, ja buffet-salissa kävi melkoinen kuhina. Mutta meteliinkin tottui.

Nähtäväksi jää, kelpaako lapsille enää mikään muu vaihtoehto kuin all inclusive… Onneksi liikuimme paljon, niin ei päässyt paino nousemaan.

Takana on paras talviloma ikinä! Ja Kanarian saarille tulemme varmasti vielä palaamaan.

Ps. Jos olet kiinnostunut matkajutuista, käyhän kurkkaamassa muutkin matkapostaukseni. Viime kesänä teimme perhematkan Madeiralle. Siitä voit lukea täältä. Keväällä puolestaan matkustimme miehen kanssa kahdestaan Roomaan ja varasimme majoituksen ensimmäisen kerran Airbnb:n kautta. Rooman reissupostaus löytyy täältä.