torstai 26. huhtikuuta 2018

Mitä väliä verhotangon pituudella? Paljonkin!


Verhojen valinta ei ole maailman helpointa hommaa. Nyt meillä on kuitenkin olohuoneessa – ja keittiössä ja työhuoneessa - verhot, joihin olen aika lailla tyytyväinen.

Mutta… Yksi asia vaivasi: olohuoneen verhotanko oli liian lyhyt, vain ikkunan levyinen.  Verhot roikkuivat auki ollessaankin ikkunoiden edessä, estivät valon kulkua ja pienensivät ikkunoita.


Olohuoneemme ikkunaseinällä on yksi iso ikkuna ja sen vieressä terassin ovi, jossa myös on ikkuna. Kaunista, modernia, tarpeeksi pitkää verhotankoa, joka ulottuisi 3,8 metrin leveyteen, oli haastavaa löytää. Siksi olin vuosia sitten muuttohässäkässä ostanut liian kapean, vain nippanappa ikkunoiden levyisen tangon. 

Siihen se sitten oli jäänyt, tai unohtunut. Verhotangon vaihtaminen kun vaatii seinien porailua, enkä ihan hirveästi innostu uusien reikien tekemisestä.



Viime viikolla päätin, että nyt on saatava lisää kevätvaloa sisään. Halusin sen verran reilun verhotangon, että se ulottuu ikkunoita leveämmälle, lähes koko seinän leveydelle, ja verhot voi vetää kunnolla sivuun. Valo pääsee paremmin sisään ja ikkunoista tulee isomman oloiset.

Sopiva, riittävän pitkä verhotanko löytyi pienen etsiskelyn jälkeen Ikeasta. Tidpunkt-verhotanko on konstailematon ja kätevä, sen pituutta on helppo säätää ikkunan koon mukaan ja myös syvyys on säädettävissä eli verhot voi ripustaa halutulle etäisyydelle seinästä. Teräksen värinen moderni tanko sopii hyvin olohuoneemme harmaa-valkoiseen väritykseen.




Tykkään tässä verhotangossa myös siitä, ettei tangossa ole mitään tököttävää päätä tai päätynuppia, vaan se kaartuu päädyissä kauniisti seinään kiinni. Verhotkin siis kaartuvat kohti seinää. Saimme vihdoin rumat, ikkunan vieressä nurkassa kulkevat patteriputket piiloon verhojen taakse.

Mies ei ensin käsittänyt, mitä väliä on verhotankojen pituudella ja miksi pitäisi asentaa uusi tanko muutaman kymmenen lisäsentin takia. Hän auttaa kuitenkin ystävällisesti aina, kun saan jonkin sisustukseen liittyvän päähänpiston, ja asensi nytkin uuden verhotangon sujuvasti paikoilleen. 




Pientä säätöä tosin piti tehdä, kun kipsilevyn takana oli eristeenä villaa, eikä kipsilevyruuvin ankkuri auennut. Vähäisellä remppakokemuksellani voin todeta, että on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että jotakin pientä vastusta tulee… Kun homma oli valmis, mies(kin) myönsi, että ”nyt näyttää paljon paremmalta”.

Samassa rytäkässä päästin verhojen alakäänteen auki, sillä halusin verhoista lattiaa viistävät. Onneksi olin lyhentänyt verhot silitysnauhalla, joten pidentäminen oli helppo homma ja sujui parissa minuutissa. 





Ylipitkiä verhoja näkyy nykyään paljon, ja itsekin tykkään niistä. Ylipitkät, laskeutuvasta kankaasta tehdyt verhot ovat näyttävät ja veistokselliset ja sopivat mielestäni erityisen hyvin juuri olohuoneeseen. Eiväthän ne kaikkein käytännöllisimmät ole - alareuna saattaa pölyyntyä ja likaantua ja lattiaa siivotessa verhoja joutuu nostelemaan tieltä pois - mutta kaikkea ei saa kerralla. 

Tervetuloa kevät ja kesä, valo saa tulvia sisään!


**


torstai 12. huhtikuuta 2018

Kevättä keittiöön - Oiva Unikko kohtaa Casa Stockmannin



Kävin pitkästä aikaa Marimekon myymälässä. Siellä on niin paljon kaikkea ihanaa! Olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, mutta sain (vaivoin) hillittyä itseni.

Olin päättänyt etukäteen, että teen ”täsmäiskun” ja hankin vain sitä, mitä olin suunnitellut ja mihin olin antanut itselleni luvan. Käytän tätä taktiikka aina, kun haluan välttää shoppailun lähtemisen lapasesta. Kuulostaa ehkä naiivilta mutta toimii.


Ostin havittelemiani Oiva/Unikko -mukeja ja luonnonvalkoisen Flower-maljakon, jonka tosin palautin. Maljakko oli pettymyksekseni niin kermanvalkoinen, että se näytti valkoista sisustusta vasten aivan liian kellertävältä.

Mutta näitä Unikko-mukeja rakastan. Beigen, valkoisen ja vaaleansinisen värin yhdistelmä on kaunis ja raikas, vähän hempeäkin, kuten kevääseen ja kesään hyvin sopii. Tulee hyvä mieli, kun vain katselenkin sinisilmäisiä kukkia.


Olisin halunnut ostaa myös mukeihin sopivia valkoisia Oiva-lautasia. Mutta ne olivat sillä hetkellä loppuneet myymälästä. Harmi! Olin kuitenkin asennoitunut niin, että saan homman kerralla hoidettua. Päätin käydä kierrätyskeskuksessa vilkaisemassa, löytyisikö sieltä sattumalta sopivia leipälautasia.



Kierrätyskeskuksessa on hyllykaupalla valkoisia Arabian ja muita lautasia, mutta ne ovat kermaiseen vivahtavia. Sellaisia on meillä myös kotona, mutta ne eivät sovi Unikko-mukien puhtaanvalkoisen värin kanssa yhteen.

Hetken haeskeltuani löysin muutaman uudenveroisen Casa Stockmannin lautasen. Puhtaanvalkoiset, kaunislinjaiset ja yksinkertaisesti muotoillut lautaset istuvat mainiosti mukien alle. Olin todella tyytyväinen löytööni. Kas, kun en ollut aiemmin tajunnut, että Casa Stockmannilla on tällainen ei-niin-yleinen vitivalkoinen astiasarja.


Myös ruokapöytämme on vitivalkoinen. Kermanvalkoiset astiat riitelevät hieman sen kanssa, mutta menettelevät, kun ne kattaa värillisten tablettien päälle. Unikko-mukit ja löytämäni lautaset voin kattaa suoraan pöydälle.

Unikko-mukeissa on niin vähän vaaleansinistä, että se toimii piristysruiskeena. Mitään muuta vaaleansinistä meillä ei ole koko kodissa. Muutaman vaaleansinertävän lautasliinan sentään löysin laatikosta, ja ikivanhan Aarikan lautasliinatelineen. En edes muista, koska sitä on viimeksi käytetty.



Superkauniista Unikko-mukeista pulitin mielelläni täyden hinnan. Lautasten kohdalla puolestaan säästin mukavasti, kun ostin yhden euron hintaisia kierrätyslautasia 15,50 euron hintaisten lautasten sijaan.

Olen kuluttajana kai vähän ristiriitainen. Välillä törsään iloisesti ja maksan mielelläni laadusta reilummin. Välillä taas vedän kukkaronnyörit tiukalle ja olen hirveän tyytyväinen, kun saan hankittua jotakin käytettynä ja edullisesti.



perjantai 6. huhtikuuta 2018

Peilirakkautta ensisilmäyksellä



Oletko huomannut, ettei eteisessä useinkaan ole ikkunaa? Meilläkään ei ole - ellei tuulikaapin ja eteisen välisen oven lasi-ikkunaa lasketa. Lasin pinta on epätasainen ja siniseen taittava, eikä sen läpi näe, mutta valoa pääsee sisään sentään jonkin verran.

Peililliset liukuovet tuovat eteiseemme avaruutta ja valoa, mutta kaipasin lisäksi jotain muuta. En vain tiennyt, mitä. Asia jäi muhimaan omia aikojaan alitajuntaani, kunnes kekkasin sattumalta ratkaisun, jota en osannut edes etsiä.


Näin ihastuttavan pyöreän peilin Insta-kaverini Jutta Karihtalan, Oblikin, julkaisemassa kuvassa. Hänellä on muuten mielettömän kauniita kuvia sekä blogissa että Instassa.

Se oli peilirakkautta ensisilmäyksellä. Ihastuin peiliin yhdellä vilkaisulla, ja tiesin heti, että tässä se on, eteisen puuttuva pala. 


Kyseessä on Ypperlig-peili, jonka olin nähnyt ohimennen Ikeassa. Ypperlig-mallisto on luotu yhteistyössä tanskalaisen design-yrityksen, Hayn kanssa. Hay tunnetaan tinkimättömästä laatudesignistaan, ja mallistosta löytyy – ikeamaiseeen kohtuuhintaan - samaa kaunista tanskalaista muotoilua, josta Hay tunnetaan ympäri maailman.

Peili on minusta käsittämättömän kaunis. Yksinkertainen, pelkistetty, skandinaavinen. Peilin läpimitta on 45 senttiä ja siinä on kätevä pikku hylly, johon voi laskea ympäriinsä lojuvia pikkutavaroita, kuten vaikkapa avaimet.


Olipahan muuten kerrankin sellainen Ikea-reissu, ettei lähtenyt shoppailu lapasesta. Menin myymälään (vahingossa) varttia ennen sulkemisaikaa ja jouduin juoksemaan osastojen läpi varastoon ja suoraan sille hyllylle, josta peili löytyi. Kukkaro ei keventynyt suuremmin siksikään, että peili on todella kohtuuhintainen, 25 euroa.


Olisin varmasti ostanut peilin jo aiemmin, jos vain olisin keksinyt sille paikan. Nyt sille vapautui paikka eteisestä, taulun tilalta, portaita vastapäätä. Peili osuu silmiin ensimmäisenä, kun laskeutuu portaita pitkin alakertaan. Se näyttää kivan hämäävästi ikkunalta ja tuo uskomattoman paljon lisää valoa ja tilan tuntua eteiseen.