torstai 19. huhtikuuta 2018

Kevään kunniaksi: koivunoksia ja pastellivärejä



Eilen oli kevään ensimmäinen oikeasti lämmin päivä. Lapset heittivät takit pois ja itsekin pärjäsin pyöräillessä ilman pipoa ja hanskoja. 

Aloitin pyöräilykauden pari viikkoa sitten ja nautin täysin siemauksin siitä vapaasta liihottamisen tunteesta, joka pyöräillessä tulee. Saan nuuhkia raikasta ilmaa, tuntea tuulenvireen iholla ja katsella ja kuunnella heräävän luonnon merkkejä samalla, kun jalat polkevat ja matka etenee.


Aurinkoisina päivinä kotikin kylpee valossa. Syys- ja talvivärit alkavat tuntua liian tummilta ja tunkkaisilta. Kaivoin tyynyvarastostani valkoiset ja vaaleanpunaiset sohvatyynyt esiin ja vaihdoin ne syystyynyjen tilalle. 

Tarkemmin sanottuna vaaleanpunaisia tyynyjä on vain yksi. Se on riittävästi minun makuuni ja juuri sopiva ripaus hempeyttä ja väriä valkoisen ja harmaan rinnalle. Enempää tuskin sietäisin itse, perheen miespuolisista jäsenistä puhumattakaan. Torkkupeitossakin on aavistus vaaleanpunertavaa.


Kevätrituaaleihini kuuluu myös se, että haen, yleensä huhtikuussa, ulkoa koivunoksia ja mustikanvarpuja maljakkoon. Tänä vuonna kesti vain muutaman päivän, kun koivu puhkesi hiirenkorville ja mustikanvarpuihin tuli pieniä lehtiä. 


Vaihdoin sohvapöydälle vähän kevyemmän ja raikkaamman asetelman tumman talvisen asetelman tilalle. Tarjottimen löysin Hemtexistä, ja siron maljakon ostin viime vuonna kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla.




Välillä vaihdan pöydälle korkean, valkoisen karahvintyyppisen maljakon, jonka hankin yli kymmenen vuotta sitten Västergårdenin keramiikkapajasta Göteborgista. Tykkään siitä vieläkin ihan hulluna.


Toivottavasti kaunis, aurinkoinen sää jatkuu vielä viikonlopun yli, ja vaikka koko kevään! Jos saa toivoa, sadetta voisi tulla öisin sen verran, että ilma raikastuu ja luonto voi hyvin.



2 kommenttia:

  1. Kaunista teillä, ja taitaa olla saman taiteilijan työ seinällä kuin meilläkin :-) Virpin työt on tosi tunnelmallisia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos <3 Taulu on tosiaan Virpi Mäkisen, ja se on lempparini. Meillä on toinenkin hänen taulunsa, vähän pienempi.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.