torstai 30. elokuuta 2018

Omenapoimurilla onnistuu



Keittiöremppakaaos jatkuu kotonamme mutta onneksi uuden keittiön asennus on hyvässä vauhdissa. Palaan siihen taas piakkoin, mutta tähän väliin vaihteeksi ihan muuta juttua. 

Yksi ja ainoa omenapuumme on tuottanut tänä vuonna enemmän omenia kuin vuosiin, ja niiden poimiminen pitkäksi venähtäneestä  puusta on ollut jälleen kerran ollut haasteellista.

Olen vuosikaudet taiteillut tikapuilla yläoksiin ja koettanut ravistella omenia alas, mutta isoimmat, ja yleensä parhaimman näköiset omenat ovat lähes poikkeuksetta jääneet ulottumattomiini.


Viikonloppuna koin ahaa-elämyksen, kun näin naapurimme nappailevan omenapoimurilla omppuja näppärästi alas puusta. Tähänkin ongelmaan on siis keksitty ratkaisu. Lähdin viivana ostamaan omaa poimijaa. Miten ihmeessä en ollut ikinä ennen kuullutkaan mistään omenapoimurista?

Kolehtipussin näköinen vempain on osoittautunut mainioksi apuvälineeksi. Teleskooppivarren päässä on sahalaitainen pussukka, jolla on helppoa kurkotella omenia yläoksista. Omena sihdataan sahalaitaa vasten ja kierretään poimuria hieman, jotta kanta irtoaa puusta ja omena putoaa pussiin.




Pussukkaan mahtuu koosta riippuen 5-10 omenaa. Pussi on tehty ilmavasta kankaasta, joka kuivuu nopeasti. Teleskooppivarsi on kevyttä alumiinia ja sitä voi venyttää 2,6 metriin saakka.

Ostin tämän poimurin Bauhausista kahdeksalla eurolla, mutta omenapoimureita näkyy olevan myynnissä monessa muussakin paikassa vajaalla kympillä.

Yksinkertainen ja edullinen kapistus toimii ja helpottaa kummasti elämää. Saan vihdoin poimittua kaikki omenat puusta. Eikä tarvitse pelätä, että putoan tikapuilta tai saan omenapommituksen päähäni.

Vielä kun olisi keittiö ja uuni, niin voisin paistaa omenapiirakkaa tai kauraomenapaistosta... Toistaiseksi on selvittävä ilman ja syötävä omenat sellaisenaan. Eikä sekään ole huono vaihtoehto, sillä omenat ovat lempihedelmiäni ja tykkään popsia niitä päivittäin.





lauantai 25. elokuuta 2018

Voiko keittiörempan keskellä asua?



Tervetuloa katselemaan, miltä näyttää elämä keittiörempan keskellä. Remppakaaoksessa ilman keittiötä voi tosiaan asua, ainakin jonkin aikaa, vaikka se haasteellista onkin. Vanha keittiömme on purettu, eikä meillä ole esimerkiksi liettä, astianpesukonetta eikä tiskipöytää.

Kun heräsin purkupäivän aamuna, astelin vanhasta tottumuksesta keittiöön, jossa ei ollut enää mitään. Olimme tyhjentäneet edellisenä päivänä kaikki kaapit ja tasot, mikä oli muuten isompi homma kuin etukäteen tajusinkaan. Autio keittiö näytti jotenkin surulliselta ja kolkolta, kaikki elämän merkit olivat kadonneet. Tuntui vähän samalta kuin silloin, kun muuttaa ja pitää jättää hyvästit vanhalle kodille.




Purkajat, kaksi työmiestä ja heidän pomonsa saapuivat heti aamutuimaan. Miehet kartoittivat tilanteen muutamassa minuutissa ja ryhtyivät rivakasti hommiin. 

Purkumiehet suojasivat parkettilattian matoilla - olin tästä aika tarkka - siirsivät jääkaapin toiveeni mukaan eteiseen ja pakastinkaapin keittiön nurkkaan ja alkoivat kiskoa kaappeja, kaakeleita ja tasoa irti. Kivitaso painaa muuten järkyttävästi, jos et ole koskaan sattunut kokeilemaan. Miesten ensimmäinen (tyrmistynyt) kommentti sisään tullessa olikin: ”Täällähän on kivitaso!”





Olimme lisänneet purkutyön vaikeusastetta sillä, että kaapit piti saada ehjinä irti. Hajottamalla homma olisi sujunut helpommin. Olin onnistunut myymään vanhan keittiömme ja ostajat olivat tulossa illalla sitä hakemaan.

LVI-asentaja pyörähti parin tunnin kuluttua tekemässä pikaiset putkityöt. Sen jälkeen miehet pääsivät jatkamaan purkua ja kohta oli tiskiallasosastokin irrotettu, samoin välitila kaakeleineen. Keittiö täyttyi kaapeista ja alkoi näyttää koko ajan hirveämmältä. Kaiken kaaoksen keskelle pöllähti kodinkoneiden kuljettaja ja tuuppasi uuden tiskikoneen, lieden, induktiotason ja mikron keittiöön.





Kiitin itseäni siitä, että olimme tilanneet myös keittiön purun Keittiömaailmasta ja ammattilaiset hoitivat sen, emmekä alkaneet itse nyhräämään kaappien kanssa. Nyhräämistä se todella olisi ollut tähän toimintaan verrattuna. 

En voinut kuin ihmetellä sitä tehokkuutta ja täsmällisyyttä, jolla homma eteni. Keittiö oli purettu 4-5 tunnissa, tarvittavat sähkötyöt hoidettu, putkimies käynyt ja kodinkoneet saapuneet. Seuraavana aamuna miehet kävivät vielä tekemässä välitilan pohjatyöt.



Pyysin miehiä roudaamaan painavammat alakaapit etupihalle, jotta ostajien olisi helpompaa kipata ne pakettiautoonsa. Yläkaapit he saivat kantaa keittiöstä. Katastrofoin etukäteen mielessäni, että jos ostajat eivät pidä lupaustaan, olemme liemessä kaiken romun keskellä, kun uusien kalusteidenkin pitää mahtua jonnekin.

Onneksi pelkoni oli turha. Herttainen ostajapariskunta saapui sovittuun aikaan ja kuljetti kaapit liitoksissaan natisevalla pakettiautolla remontoitavalle mökilleen Tammisaareen. 

Tuntuu kivalta ajatella, että vanha keittiömme saa uuden elämän. Ja me saamme kuitattua keittiön purun vanhasta keittiöstä saamallamme hinnalla. On tosin myönnettävä, että myynnissä oli melkoinen vaiva ja monta haastetta. Oikea ostaja löytyi ja kaupat tehtiin viime tingassa, vain kaksi päivää ennen purkua.


Nyt keittiöelämämme keskittyy olohuoneeseen. Siirsimme olohuoneeseen ruokapöydän ja tuolit, mikron, astiat, kuivamuonat ja kaiken muun keittiötavaran. Muuttolaatikot olivat pelastus! Jos suunnittelet keittiöremppaa, kannattaa ehdottomasti vuokrata kunnollisia muuttolaatikoita, joihin mahtuu paljon tavaraa ja joita on helppo kantaa ja pinota. Ne eivät edes tule kovin kalliiksi: vuokraamamme laatikot kustantavat 16 senttiä laatikko per päivä.

Olohuoneessamme vallitsee tällä hetkellä kaaos ja ruokapöydässä on ahdasta, kun sen päälle on tungettu tavaraa, joka normaalisti olisi kaapeissa tai tasolla. Koska emme voi kokata tai leipoa, olemme lähinnä salaatti-voileipä-mysli-jogurtti-linjalla ja lämmitämme valmisruokia mikrossa.





Teetä ja kahvia keittelemme olohuoneen lattialla tai senkin päällä. Astiat ja vihannekset on pestävä vessan lavuaarissa tai vadissa. Jääkaappi on eteisessä ja pakastin puretun keittiön nurkassa. Tulee paljon askelia, kun kulkee jääkaapin, pakastimen, ruokapöydän ja pesupisteen väliä. Välillä on vaikea muistaa, mitä on missäkin, ja tavaroiden haeskeluun kuluu aikaa.


Keittiörempan keskellä asuminen ei ole helppoa tai mukavaa, mutta joustavuudella pärjää ja uuden keittiön odotus auttaa jaksamaan. Tuntuu varmasti ihanalta, kun keittiö valmistuu! Kaikki on käden ulottuvilla ja normaalit arjen toiminnot rullaavat taas jouhevasti. Keittiömme asennuksen pitäisi alkaa ylihuomenna. Pidetään peukkuja, että kaikki, tai ainakin suurin osa, menee hyvin! 





sunnuntai 19. elokuuta 2018

Aamiaiskaappi vai ei?

Jutussa on tehty yhteistyötä Keittiömaailman kanssa.


Minulle oli jo ennen keittiötarjousten pyytämistä selvää, että haluaisin aamiaiskaapin uuteen keittiöömme. Olin lukenut aamiaiskaapista niin paljon kehuja ja positiivisia kokemuksia, etten voinut olla innostumatta. Hehkutin miehellekin, että aamiaiskaappi on aivan loistava keksintö. Todellisuudessahan se on tavallinen kaappi, jossa on sisällä laskutaso, hyllyjä ja laatikoita. Mitään mullistavaa ei sinänsä ole keksitty.

Aamiaiskaapin nimi kertoo jo sen idean: siellä säilytetään aamiaisella tarvittavia tavaroita. Aamiaiskaappiin voi piilottaa pienkoneet, kuten kahvin- ja teenkeittimen, mikron ja leivänpaahtimen sekä aamupalatarvikkeet muroista leipään ja kahvipakettiin. Arkiset esineet saa helposti piiloon sulkemalla ovet ja yhtä helposti esiin avaamalla ovet. Pienkoneet eivät vie tilaa tasolla ja keittiön yleisnäkymä pysyy siistinä.



Kovasta halusta ja hyvistä suunnitelmista huolimatta aamiaiskaappia ei ollut helppoa sijoittaa keittiöömme. Jääkaappi, pakastin, liesi, astianpesukone ja tiskiallas vievät jo niin paljon tilaa pienestä keittiöstämme, ettei korkealle aamiaiskomerolle yksinkertaisesti tahtonut olla seinätilaa.

Aamiaiskaappi olisi toki voitu tehdä puolikorkeana, mutta silloin se olisi pitänyt sijoittaa tasolle. Mietin kuitenkin, eikö koko kaapin idea vesity, jos kaappi vie tilaa tasolta, kun sen nimenomaan pitäisi vapauttaa tilaa tasolle?




Keittiösuunnittelijat, joilta pyysimme tarjouksen, koettivat kiltisti toteuttaa toiveeni ja lisäsivät aamiaiskaapin suunnitelmiinsa. Ainoa paikka, johon kaapin voi L-muotoisessa keittiössämme sijoittaa, on vasen seinusta heti oviaukon luona. Siinä kaappi kuitenkin tuntui tukkivan keittiön. Sekä täyskorkeaa aamiaiskaappi että puolikorkea tason syvyinen aamiaiskaappi haukkasivat myös rutkasti tilaa tasosta.

Tässä kuvassa vasemmalla näkyy hahmotelma aamiaiskaapista. Kuvassa on vielä vanha kivitaso sekä integroimaton liesi, joiden osalta suunnitelma muuttui sittemmin. Valinnoistamme voit lukea täältä.


En halunnut heti luovuttaa, vaan pyysin "omalta" keittiösuunnittelijaltamme, Espoon Keittiömaailman Jonna Rönnbergiltä, että aamiaiskaappi sijoitettaisiin tasolle vähemmän syvänä, jolloin sen eteen jäisi tasotilaa. Jonna teki työtä käskettyä, mutta en sittenkään saanut aamiaiskaappia asettumaan mielessäni mukavasti keittiönäkymään.


Aloin miettiä, tarvitsemmeko sittenkään oikeasti ja välttämättä aamiaiskaappia. Ainoat pienkoneet, joita meillä säilytetään tasolla, ovat veden- ja kahvinkeitin sekä leivänpaahdin. Ne eivät loppujen lopuksi vie kovin paljon tilaa tasolla tai tee siitä sotkuisen näköistä. Mysli, tee, kahvi, kaakao ja muut kuivatavarat ovat normikaapissa eivätkä leivätkään loju ympäriinsä. Mietin myös, onko yhtään sen suurempi vaiva ottaa muki tai kulho tavallisesta kaapista kuin aamiaiskaapista.

Tajusin, ettei aamiaiskaappia kannata tunkea keittiöön väen vängällä. Jos se ei sovi, niin se ei sovi. Keittiön suunnittelussa kannattaa miettiä omia ja perheen tarpeita mutta myös keittiön mitoitusta ja omaa budjettia. Kaikki trendit eivät vain istu kaikkiin keittiöihin. 

Näiden aatosten myötä luovuin lopulta aamiaiskaapista. Jonna teki uuden suunnitelman ja laittoi aamiaiskaapin tilalle tavalliset yläkaapit. Välitila vapautui, tasotila suureni ja ylärivi yhtenäistyi. Keittiö alkoi näyttää paljon harmonisemmalta.



Tästä päästäänkin sujuvasti toiseen keittiötrendiin, yläkaapittomuuteen. Jotkut teistä ovat jo kiitelleet suunnitelmaamme siitä, että säilytämme yläkaapit uudessa keittiössämme. Näin siitäkin huolimatta, että tykkään yläkaapittomista keittöistä. Niissä on avara ja aavistuksen boheemi tunnelma, eikä keittiö näytä niin keittiömäiseltä. Se lienee etu etenkin silloin, kun keittiö on osa olohuonetta. Meille yläkaapittomuus ei ole hyvä ratkaisu.

Yläkaapittomuus sopii minusta parhaiten avokeittiöön tai isoon keittiöön. Meillä ei ole kumpaakaan, ja tarvitsemme säilytystilaa. Yläkaappien tilalle laitetut pienet avohyllyt, joihin asetetaan nättejä astioita näkyville, ovat toki kivan näköisiä, mutta tavaraa niihin ei mahdu niin paljon kuin kaappeihin. Laiskana pölyjen pyyhkijänä tuskin jaksaisin avohyllyjä siivoillakaan tarpeeksi usein. Trenditöntä tai ei, meille tulee yläkaapit. En ole epäröinyt sitä hetkeäkään.

Keittiö on, ainakin meillä, kodin tärkein ja käytetyin tila. Se pitää mielestäni suunnitella käytännöllisyys ja omat tarpeet edellä - kauneutta ja viihtyisyyttä unohtamatta - eikä pelkästään sen mukaan, mikä on juuri tällä hetkellä muodikasta. 



Mutta tulee meille sentään jotakin tämän hetken keittiömuodin mukaista. Tämän kesän asuntomessujen perusteella näyttää esimerkiksi siltä, että mustat komposiittialtaat ovat suosittuja. Vetimissä on yhä paljon lankavetimiä ja laminaattitasot ovat tummasävyisiä, usein rouhean betonimaisia tai yksivärisiä mattamustia. Kodinkoneissa suositaan integroituja malleja, mutta kylmälaitteet jätetään usein näkyviin. Nämä jutut päivittävät osaltaan meidänkin keittiömme tähän päivään. Tärkeintä on kuitenkin, että keittiöstä tulee omannäköinen.

Ensi viikolla alkaa tapahtua toden teolla, kun vanha keittiö puretaan. Vähän kyllä jännittää...







tiistai 14. elokuuta 2018

Tervemenoa liesi ja tiskikone, tervetuloa valmisruoat ja käsin tiskaus



Vietimme viikonloppuna vanhan lieden läksiäisiä leipomisen ja kokkailun merkeissä. Myin hellan tori.fi:ssä tulevan keittiörempan alta pois, ja ostaja kävi tänään hakemassa sen. Nyt on sitten tiedossa einesruokaa mikrossa lähiviikkoina, sillä uudet keittiön kalusteet ja koneet tulevat vasta puolentoista viikon päästä ja asennukseenkin menee oma aikansa.

Vanha liesi ehti palvella meitä ja asunnon edellisiä asukkaita moitteettomasti 18 vuotta. Toimiva se on vieläkin ja kelpaa näköjään korkeasta iästään huolimatta hyvin kiertoon, sillä ostohalukkaita ehti kertyä jonoksi asti. Otin kunnon kuvat ja laitoin hinnan matalaksi, 40 euroon. 




Ostaja aikoo laittaa lieden vuokra-asuntoonsa ja hänellä oli kiire saada hella ennen kuin vuokralainen vaihtuu. Eipä siinä mitään, kyllähän me ilman liettä pärjäilemme jonkin aikaa. Varmaan kokkausintokin vain kasvaa, kun en pääse edes kananmunia keittämään.

Ennen lieden lähtöä tein ruokia ja leivoin liukuhihnalta syötävää pakastimeen. On kiva, jos saamme edes jotain itse tehtyä ruokaa ja leipomuksia lähiaikoina.



Opin myös uutta. Olin kuvitellut, että hellan irrottaminen on helppo homma: töpseli vain irti seinästä ja koneen voi kärrätä ulos. Mutta eihän se niin mene. Liesi kun ei ole kiinni tavallisessa pistorasiassa, vaan se on kytketty sähköverkkoon kolmivaiheisesti.

Mies valaisi minua, että kytkentään tarvitaan viisi johdinta: kolme vaihejohdinta, nollajohdin ja maadoitusjohdin. Hella saa tarvitsemansa suuren sähkötehon kolmen sulakkeen kautta. Jos siis olet vaihtamassa liettä, varaudu siihen, että tarvitset sähköasentajan apua.






Onneksi olemme tilanneet uuteen keittiöömme myös asennuspalvelun keittiötoimittajalta emmekä ala itse tuhrata sen kanssa. Asennuspalvelu huolehtii myös siitä, että sähkö- ja putkimiehet hommataan paikalle oikeaan aikaan ja uusi liesi, valaisimet ja muu saadaan sujuvasti paikoilleen. Keittiötoimittajan valinnasta ja uuden keittiön suunnittelusta voit lukea aiemmista postauksistani.

Lieden jälkeen meiltä lähtee astianpesukone, jonka myin myös tori.fi:ssa. Tiskikone on viisi vuotta vanha ja todella hyvässä kunnossa, joten kehtasin pyytää siitä 100 euroa. Olisin kai voinut pyytää enemmänkin, koska kysyntää näytti riittävän ja ostaja halusi koneen niin innokkaasti, että suostui jopa maksamaan sen etukäteen. Mutta pääasia, että vanhoille koneille on käyttöä ja itse pääsimme niistä eroon.

Einesruokien lisäksi siirrymme siis käsin tiskaukseen. Homma vaikeutuu vähitellen. Seuraavaksi meiltä puretaan koko keittiö ja kalusteet lähtevät uuteen kotiin. En ole ikinä elänyt keittiörempan keskellä, joten tiedossa on ihan uusi kokemus. Kerron lisää lähiaikoina.





sunnuntai 5. elokuuta 2018

Vaikeita valintoja ja vihdoin, valmis keittiösuunnitelma!

Jutussa on tehty yhteistyötä Keittiömaailman kanssa.



Nyt on antoisa, aurinkoinen kesäloma vietetty ja alan olla aivan liekeissä lähestyvästä keittiöremontista ja uudesta keittiöstä. Edellisessä postauksessani kerroinkin, että valitsimme keittiömme toimittajaksi tarjouskierroksen jälkeen Espoon Keittiömaailman*.

Ennen kuin kauppa- ja asennussopimukset allekirjoitettiin ja tilaus vahvistettiin, viilasimme valintoja moneen kertaan, ja vielä vähän sen jälkeenkin. Kiitos vain keittiösuunnittelija Jonna Rönnbergille kärsivällisyydestä ja joustavuudesta.




Emme silti taida olla ainoita mielensämuuttajia, sillä Jonna merkitsi tilausvahvistukseen automaattisesti tehtaalle tiedoksi ”ei vedinporausta”. Asiakas saattaa kuulemma haluta vaihtaa vedinmallia vielä siinä vaiheessa, kun ovet on jo tehty tehtaalla. Tuleva keittiömme valmistetaan Nastolassa ja toimitetaan meille tehdaskoottuna, valmiina moduuleina.

Valitsimme keittiömme modernista A la Carte -mallistosta. Tämä olikin ainoa helppo valinta. Kaikkea muuta piti pähkäillä ja pohtia: ovien mallia ja väriä, vedinmallia, työtason materiaalia ja sävyä, välitilan materiaalia, uusittavia kodinkoneita, allasta, hanaa ja vaikka mitä. Ja kun yhden valitsi, seuraavana päivänä alkoi mietityttää, olisiko toinen kuitenkin parempi. Omasta mielestäni haastavinta oli päättää työtasosta ja välitilasta.



Työtaso

Etukäteen olin varma, että pidämme entisen kestävän ja käytännöllisen kivitason. Melko pian selvisi, että jos näin teemme, liettä ei voi integroida, kuten olin ajatellut. Uusi taso alkoi houkuttaa myös siksi, että erilaisia upeita malleja on valtavasti. Lisäksi nykyinen mustankirjava graniittitasomme alkoi tuntua synkähköltä ja turhan paksulta ja raskaalta, eikä luultavasti istuisi uuteen kevyempään keittiöön niin kivasti. Heitimme siis hyvästit kivitasolle.



Uuden tason valitseminen ei ollut helppoa. Työtasolla on suuri vaikutus keittiön ulkonäköön ja sen pitää kestää käyttöä joka päivä. Myös hinta vaikuttaa päätökseen. Päädyimme lopulta helppohoitoiseen ja käytännölliseen laminaattitasoon. Laminaatti ei tietenkään ole kivitason veroinen esimerkiksi kestävyydessä, mutta se on edullinen ja helppo pitää puhtaana ja värejä ja malleja on niin paljon, että jokainen löytää varmasti mieleisensä.

Suunnittelimme ensin, että tasosta tulee valkoinen, mutta järki ja käytännöllisyys voittivat. Uskon, että harmaa kuviopinta on lapsiperheessä varmempi valinta, sillä siinä eivät rasvaiset sormenjäljet ja naarmut näy niin helposti. Lisäksi siitä tulee kontrastia valkoisille kalusteille ja välitilalle.

Keittiömaailman valikoimissa on paljon ohuita tasoja, joihin tykästyin kovasti. Tämä meidän tasomme on vain 20 mm paksu ja siitä tulee keittiöön kevyempi ilme kuin 30- tai 40-millisestä tasosta.



Välitila

Keittiön välitila, eli seinäpinta ala- ja yläkaapiston välissä, on näkyvä osa keittiötä ja vaikuttaa paljon koko keittiön ulkonäköön. Siihen piti keksiä jotakin hyvännäköistä, kestävää ja helposti puhtaana pidettävää. Valinnanvaraa on loputtomasti, mikä ei yhtään helpottanut valintaa. Välitilaan voi laittaa perinteistä laattaa, lasia, laminaattia, alumiinia, tapettia, melkein mitä vain. Osaavasta keittiösuunnittelijasta oli tässä kohdin iso apu.

Vaikka tykkään valkoisista, tiililadonnalla tehdyistä välitiloista, halusin kokeilla vaihteeksi jotain muuta kuin laattoja. Vanhassa keittiössämme on laatat, joskaan ei tiililadonnalla. 

Päädyimme kiiltäväpintaiseen, valkoiseen, yhtenäiseen alumiinilevyyn, joka tuo keittiöön modernia tuntua. Se on myös kevyt ja helppo asentaa, mikä vaikuttaa luonnollisesti hintaan. Lisähintaa tulee tosin vanhojen laattojen poistamisesta ja välitilan pohjatöistä.



Kaapinovet ja vetimet

Keittiön kaapinovet oli, ihme kyllä, helppo valita. Halusin valkoiset, sileät, pelkistetyt ovet, jotka sopivat kotimme muuhun tyyliin. Jonna osasi tarjota sopivia heti kättelyssä. Tykästyin puolihimmeään Neve-oveen ensinäkemällä ja tämä olikin ainoa valinta, jota en ruvennut myöhemmin viilaamaan ja vaihtamaan. Sen lisäksi, että ovet ovat kauniit, niiden pitäisi olla helppohoitoiset ja kätevät. MDF-materiaalista tehdyt ovet on maalattu useaan kertaan ja ne voi pyyhkiä miedolla pesuaineliuoksella ja pehmeällä liinalla.

Haaveilin ensin vetimettömistä ovista. Vetimettömyys viehättää tällaista puhdaslinjaisesta ja pelkistetystä tyylistä tykkäävää. Vetimettömissä ovissa ei ole turhia ulokkeita ja niistä on helppo pyyhkiä roiskeet pois, kun vedin ei ole ”häiritsemässä”.

Olin jo valitsemassa alakaappeihin vetimettömän oven, jonka yläreunassa on vedinura. Yläkaappien oviin olisi tullut pomppusalpa, jota painamalla ovi aukeaa.

Mutta sitten kävi niin kuin usein käy: piti valita, painottaako enemmän kauneutta vai käytännöllisyyttä. Tajusin, että ovet joutuvat jatkuvasti suoraan käsikosketukseen, kun niitä pomputellaan ja vedellään auki. Arvelin, että ne likaantuvat helposti, varsinkin lasten tahmatassuista.

Päätimme sittenkin laittaa vetimet, pelkistetyt, linjakkaat lankavetimet, joissa lika ei näy samalla tavalla kuin valkoisessa ovenpinnassa. Lankavetimelliset ovetkin ovat minusta kauniit.



Komposiittiallas

Altaaksi meille tulee Stalan musta komposiittiallas, josta olen jo nyt aika innoissani. Combo-allas on valmistettu erittäin kestävästä kvartsipohjaisesta materiaalista. Se on tyylikäs ja käytännöllinen ja kestää hyvin kulutusta ja kuumuutta. Plussaa on myös se, että allas on helppo pitää puhtaana. Lisäksi se on niin tilava, että isotkin kattilat ja uunipellit pystyy siinä pesemään. Nykyisessä kaksiosaisessa teräsaltaassamme varsinkin uunipeltien peseminen on melkoista taiteilua. 



Valitsimme mallin, jossa on ison tiskialtaan lisäksi pieni kaatoallas. Tiskiallas kun on välillä varattu likoamassa oleville tiskeille tai kylmävesijäähdytyksessä olevalla kiisseli- tai keittokattialle. Silloin on kätevää, kun tyhjentyneen maitotölkin tai juomatta jääneen teenlopun voi valuttaa kaatoaltaaseen. Tämä samainen malli oli Porin asuntomessujen suosituin Stala-allas, enkä yhtään ihmettele. Stala on suomalainen perheyritys, jonka tehdas sijaitsee Lahdessa.

Keittiöhana

Kulmikkaan altaan pariksi valitsimme Damixan pehmeälinjaisen C-juoksuputkella varustetun Space-keittiöhanan. Olen sisustelussa vannoutunut pyöreiden muotojen ystävä ja kaipaan kulmikkuuden vastapainoksi pehmeää, pyöreää, luonnollista. Lisäksi ihailen tanskalaista muotoilua, yksinkertaisia linjoja ja ajatonta ilmaisua, joten oli helppo tykästyä näihin Tanskassa valmistettuihin ja koottuihin hanoihin.
Damixan valikoimissa on paljon kauniita, laadukkaita ja helppokäyttöisiä hanoja, joissa on monenmoisia integroituja älytoimintoja. Meille riittää kuitenkin kuumavesisuoja, pesukoneventtiili, eco save -vedensäästö ja 120° kääntymisen rajoitin. Tärkeintä hanassa on toimivuus, kestävyys ja kieltämättä myös kauneus.

Kodinkoneet

Kodinkoneista vaihdamme remontin yhteydessä astianpesukoneen, lieden ja mikroaaltouunin ja ne integroidaan kalusteisiin. Meille tulee nyt ensimmäisen kerran induktiotaso, ja odotan innolla, että pääsen sitä käyttämään. Myös huippuimuri vaihdetaan tietysti nykyaikaisempaan ja tyylikkäämpään malliin. 

Koneista kerron myöhemmin lisää. Tuli nimittäin poikkeuksellisesti ostettua niin sanotusti ”sika säkissä”: valitsimme koneet Keittiömaailman tarjoamista valikoimista ja Jonnan suositusten mukaan sellaiset, jotka vastaavat tarpeitamme. Kodinkoneiden perusteellinen tutkiminen, valitseminen ja vertailu jäi siis tällä kerralla tekemättä, joten jännityksellä odotamme.

* Keittiöremontista on saatu alennusta blogin kautta Keittiömaailmalta.