lauantai 1. joulukuuta 2018

Kaksijakoinen jouluni ja tunnelmia pyöreän kynttilänjalan katveesta


Tykkään, en tykkää, tykkään… En tiedä muuta juhlaa tai juhlapyhää, joka jakaisi mielipiteitä yhtä voimakkaasti kuin joulu. On jouluihmisiä, joista jotkut alkavat odottaa ja fiilistellä joulua jo kesällä. Toisessa ääripäässä on niitä, jotka inhoavat joulua tai ahdistuvat joulusta ja voisivat pyyhkiä koko juhlan kalenterista pois. Itse häilyn hieman ristiriitaisin tunnelmin jossakin tuossa välillä.

Parasta joulussa on minusta aika ennen joulua.  Tykkään joulunalusajasta varsinkin nyt, kun olen leppoistanut valmisteluja – miten, siitä kirjoitin viime jouluna. Inhoan ylenpalttista jouluhössötystä ja -krääsää mutta tykkään tunnelmoida hämärässä, hyggeillä kotona, laitella jouluvaloja ulos ja sisälle, leipoa lasten kanssa piparkakkuja ja odottaa, koska amaryllis puhkeaa kukkaan. 

Amarylliskin muuten jakaa mielipiteitä: pitääkö sen olla punainen vai valkoinen? Ehdottomasti valkoinen, jos minulta kysytään. Valkoinen amaryllis on upea, uljas ja samalla herkkä. Muutenkaan en erityisemmin käytä punaista joulun laittelussa.


Toisaalta, mahtaako tuo tunnelmointini olla varsinaista joulutunnelmointia. En ajattele, että "tässä sitä nyt ollaan joulutunnelmissa". Ennemminkin nautin pimeän ajan kodikkuudesta ja siitä, ettei ole energiaa, intoa eikä tarvetta mennä, tulla ja olla yhtä aktiivinen kuin valoisaan vuodenaikaan. Voin hyvällä omalla tunnolla käpertyä kotiin.

Jouluaattona on tietenkin ihanaa, kun koko perhe on kotona ja saa olla rakkaidensa kanssa, mutta muuten jouluaatto ei ole minulle joulussa se juttu tai joulun tärkein päivä. Silloin se ehkä vielä oli, kun lapset olivat pieniä ja uskoivat joulupukkiin ja koin heidän kihelmöivän jännityksensä ja purskahtelevan ilonsa aaton aamusta iltaan. 

Nyt he ovat teinejä ja haluavat yhä viettää joulua vanhan tutun kaavan mukaan, mutta jouluaatosta ei tarvitse enää rakentaa mitään taianomaista tapahtumaa. Eikä ole niin kamalaa, jos kaikki ei mene niin kuin ”kuuluu”. 


Olen haaveillut jo pitkään siitä, että viettäisimme joskus joulun jossain muualla ja antaisimme toisillemme lahjaksi viikon yhdessäolon valossa ja lämmössä. Marraskuun alussa sain päähäni, että nyt toteutamme joulun poissa kotoa. Koetin viikkokausia järjestellä asioita, suostutella lapsia, houkutella miestä, sovitella omia, miehen ja molempien eksien aikatauluja ja etsiä sopivia matkoja.

Kaiken uurastuksen ja kompromissien tekemisen jälkeen jouduin luovuttamaan. Aikataulut eivät natsaa, sopivia kohteita on jäljellä vain vähän ja jouluna reissaaminen on aivan törkeän kallista. Hyvästi helppo joulu, tervetuloa jouluvalmistelut.

Sopeuduin joulun tuloon ja joulun tekemiseen vasta sen jälkeen, kun matkavaihtoehto oli poissuljettu. Näillä mennään nyt ja joulu otetaan iloisena vastaan. Oikea aika matkalle koittaa varmasti joskus myöhemmin. Ensimmäisenä myönnytyksenä joululle leivoimme pipareita ja teimme piparkakkutalon. Laitoimme myös jouluvaloja ulos ja kynttelikön keittiön ikkunalle.



Toisena myönnytyksenä kaivoin esiin viimevuotisen haaveeni saada pyöreä kynttilänjalka ikkunaan. Ihastelin kauniita ja ilmavia kynttilänjalkoja jo viime vuonna ihmisten Insta-tileillä ja tiesin, että sellainen on saatava meillekin. Minulle tulee välillä tuollaisia sisustuspäähänpinttymiä tai -pakkomielteitä, joihin liittyy vahva tunne: tämä on niin minun juttuni ja niin meille sopiva.

Pahaksi onnekseni olin tuolloin liian myöhään liikkeellä ja monessa paikassa myytiin ei oota. Viime viikolla löysin sattumalta sopivankokoisen ja -värisen, pelkistetyn kauniin ja kohtuuhintaisen pyöreän kynttilänjalan Hemtexin verkkokaupasta. Ja arvaa mitä, se oli loppuunmyyty. Marssin melkein siltä seisomalta ostoskeskukseen ja kyseisen firman myymälään, ja jippii, siellä niitä oli vielä muutama jäljellä.

Ripustin kynttilänjalan ikkunaan, jossa se näkyy mukavasti sekä sisälle että ulos. Pyöreä kynttilänjalka on niin nätti. Kevyt, ilmava, kaareva kaunis muoto eikä mitään ylimääräistä.
Minun oli tietenkin pakko kaivaa kamera esiin ja kuvata kynttilänjalkatunnelmia, kahtenakin päivänä. 

Maisema ehti välissä muuttua ja saimme häivähdyksen ihanaa valkoista lunta. Eikö näytäkin aivan erilaiselta alemmassa kuvassa, kun on lunta edes vähän? Kyllä se vain niin on, että lumi tekee joulutunnelman, ainakin minulle.



Vielä lopuksi tunnustus: Nämä kuvat vääristelevät totuutta. Ostin nimittäin myös led-kynttilän pyöreään kynttilänjalkaan, jotta voin jättää sen huoletta palamaan. Oikea, aito kynttilä palaa tässä vain harvoin.

Ihanaa adventtisunnuntaita sinulle ja tunnelmallista joulun odotusta!



2 kommenttia:

  1. Anonyymi1.12.18

    Tämä olisi voinut olla oma kirjoitukseni sillä erotuksella että meidän lapset ei asu enää kotona��. Haluavat kuitenkin viettää ehdottomasti joulun meillä perinteisen kaavan mukaan. Itsekin suunnittelin että nyt on se joulu kun vietetään lomaillen lämpimässä ja luovuin ajatuksesta samoista syistä kun sinäkin ��Sen jälkeen vasta hyväksyin tilanteen, että joululeipomukset ja muut on edessä. Itsekin pidän joulunalusajasta enemmän kuin itse joulusta �� Laittelemme valoja sisälle ja ulos ja muita joulujuttuja myös, ei kuitenkaan punaista. Ihana fiilistellä pimeän aikaa ja hyggeillä kotona ja poltella kynttilöitä�� Hyvin samankaltaiset ajatukset siis täällä�� Ihana muuten tuo kynttilänjalka/kynttelikkö. Hyvää joulunalusaikaa teidän perheelle, Jospa sitten ensi vuonna koittaa se lämmmin joulu������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei, kiva, kun kerroit tunnelmistasi <3 Kuulostaa tosiaan siltä, että olemme aika lailla samoilla linjoilla joulun suhteen. Toivotaan, että päästään reissuun jonakin toisena jouluna :) Äidit ovat varmaan innokkaimpia lähtemään muualle joulun viettoon, koska meidän vastuullahan se joulun tekeminen usein viime kädessä on.
      Iloista joulunaikaa sinulle!

      Poista

Kiva, jos kommentoit! Vastailen pian.