sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Rapeanmakea pavlova kevään kahvipöytään


Leivoin elämäni ensimmäisen pavlovan. Pavlova on ihanan ilmava, kermavaahdolla ja hedelmillä tai marjoilla päällystetty marenkikakku. Klassikkoherkku on makeaa, rapeaa ja pehmeää yhtä aikaa ja vastustamattoman hyvää. Ainakin meidän kahvipöydästä se katosi nopeasti viimeistä marenkimurusta myöten.

Miksi ihmeessä tein pavlovan vasta nyt? Ei aavistustakaan! Jostain syystä olen aina päätynyt tekemään muunlaisen kakun. Mutta nyt kun olen testannut pavlovan, aion ottaa sen vakituiseen leipomisohjelmaan. Pavlova on näyttävä tarjottava ja se on helppoa ja mutkatonta kasata, kun marenkipohja on valmiina. Kakku täytetään juuri ennen tarjoilua, jotta pohja säilyy mureana.



Tämän Australian kansallisleivonnaisen kehitti kuulemma sikäläinen kokki venäläisen balettitanssija Anna Pavlovan vierailun innoittamana. Marengin valkoinen kuohkeus ja keveys muistuttavat kieltämättä tanssijattaren pukua ja haurasta olemusta.

Pavlova on monikäyttöinen juhlaleivonnainen, koska se sopii monille erikoisruokavaliota noudattaville. Marenkikakku on gluteeniton ja jos täytteeseen käyttää laktoositonta tai vähälaktoosista kermaa, se sopii myös laktoosi-intolerantikoille.


Pohja


Pavlovan kuuluu olla päältä rapea ja sisältä vähän sitkeä. Tällaisen rakenteen saat, kun lisäät marenkivaahtoon hieman maissi- tai perunajauhoa sekä tipan viinietikkaa tai etikkaa.

Marenkipohja kannattaa tehdä edellisenä päivänä, tai vaikka jo aiemminkin. Tarvitset siihen:

4 munanvalkuaista
2 dl sokeria
1 tl maissi- tai perunajauhoja
1 tl vaniljasokeria
1tl etikkaa

Vatkaa valkuaiset puhtaassa ja kuivassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Keltuaista ei saa olla mukana yhtään. Sekoita vaniljasokeri ja maissijauhot sokeriin ja lisää seos valkuaisvaahtoon vähän kerrallaan ja jatka vatkaamista. Sekoita joukkoon vielä etikka.



Aseta leivinpaperi uunipellille ja piirrä siihen lautasen tai kulhon avulla ympyrä, jonka halkaisija on noin 24-26 senttiä. Levitä marenkiseos ympyrän sisään niin, että reunat ovat vähän keskustaa korkeammalla.

Paista 100-asteisessa uunissa noin kolme tuntia tai kunnes marenki tuntuu rapealta ja kevyeltä. Jos pinta alkaa tummua, pudota lämpötilaa hieman (ja lisää paistoaikaa). Pohjan ei ole tarkoitus varsinaisesti paistua ja ruskistua, vaan kuivua ja rapeutua.

Anna kakun jäähtyä hyvin ja nosta varovasti tarjoiluvadille.





Täyte


Pavlova täytetään perinteisesti kermavaahdolla ja koristellaan hedelmillä tai marjoilla. Voit vatkata täytteeseen esimerkiksi 3 desiä kuohu- tai vispikermaa, maustaa sen sokerilla ja levittää kakun päälle. Kesäinen maku syntyy, kun koristelet kakun 0,5 - 1 litralla tuoreita mansikoita.

Aion tehdä mansikkaversion kesällä, mutta nyt käytin täytteeseen nämä ainekset:

2 dl vispikermaa
1 purkki (200 g) persikka-passionrahkaa
1 tl vaniliinisokeria
2-4 rkl sokeria tai oman maun mukaan
2 dl mustaviinimarjoja

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Lisää maustettu rahka. Levitä vaahto kakulle ja koristele mustaviinimarjoilla. Tarjoa heti.

Sihtasin marjojen päälle vielä ripauksen tomusokeria ja kipaisin hakemassa ulkoa muutaman orvokin koristeeksi.

Rapsahtava kuori, vaahtokarkkimainen sisus ja raikkaat marjat – kuka tätä voi vastustaa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos et ole ennen leiponut pavlovaa!








lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kesäkukkia palkkioksi pihansiivouksesta – näitä kukkia voi jo istutella ulos


Kuinka siellä on pääsiäinen sujunut? Itse aloitin pääsiäisviikonlopun ahkeroimalla pihan ja terassin kesäkuntoon. Pitkänäperjantaina oli niin kertakaikkisen upea sää, että oli ihan pakko päästä pihalle. Siellähän sitten vierähtikin lähes koko päivä. 

Haravoin ja siivosin pihan lehdistä, risuista ja muusta roskasta, kupsutin kukkapenkit, ripottelin maahan kalkkia ja annoin etupihan kasveille rodolannoitteen.

Terassi näytti ja näyttää olevan talven jäljiltä sen verran hyvässä kunnossa, että tänä vuonna sitä tuskin tarvitsee öljytä. Öljysimme toissa vuonna terassin harmaalla puuöljyllä ja uusimme käsittelyn viime kesänä

Nyt riitti, kun harjasin ja puhdistin terassin. Helppo homma, mutta kylläpä meni moppi mustaksi, vaikkei terassi paljaalla silmällä katsottuna näyttänyt likaiselta. Harmaa on hyvä väri, kun lika uppoaa siihen huomaamattomaksi.



Lopuksi kannoin vielä pihakalusteet varastosta terassille ja puhdistin ne. Valmista tuli! Pihalla ei vielä kuki mikään eikä siellä ole muuta vihreää kuin kaksi tuijaa, joten terassilla näytti silmiini vähän ankealta.



Hyppäsin pyörän selkään ja fillaroin puutarhamyymälään ostamaan vakiosetin orvokkeja, tähtisilmiä ja muratteja. Aloitan kesäkukkakauden usein juuri näillä kasveilla, sillä ne ovat helppohoitoisia, viihtyvät meidän pihallamme eivätkä hätkähdä huonoakaan säätä.

Orvokit ovat kesänaloituskukkiani, joita istutan ruukkuihin huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa. Jos tulee räntää tai mittari painuu nollaan, orvokit nuupahtavat vain hetkeksi ja jatkavat kukintaansa, kun lämpötila taas nousee. Orvokit kestävät pakkasta jopa viisi astetta, jos ne ovat ennen sään kylmenemistä ehtineet totutella ulkona olemiseen.





Tähtisilmä on suosikkini siksi, että se kukkii keväästä pitkälle syksyyn. Tähtisilmä rakastaa aurinkoa, ja sitä meidän takapihalla riittää kesällä ihan paahteeksi asti. Yöksi tähtisilmä vetää terälehtensä suppuun, mutta kukat avautuvat taas auringonpaisteessa. 

Uskalsin istuttaa tähtisilmiä jo nyt ruukkuun, sillä kasvi kestää kylmyyttä noin nollaan asteeseen saakka. Jos tulee sitä kylmempää, heitän harson suojaksi.




Muratista tykkään, koska se sopii kivasti kukka-asetelmiin. Se viihtyy myös valoisalla paikalla, mutta hyvin se on pärjäillyt meillä myös puolivarjossa. Sekään ei ole mahdollisesta hallasta moksiskaan.

Näillä eväin ajattelin pärjätä hetken, kunnes sää lämpenee kunnolla. Sitten voin istutella arempiakin kasveja. Iloista pääsiäisen jatkoa!





sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Villamaton viehätys – pehmeää jalkojen ja pöydän alle

Kaupallinen yhteistyö: Cobello



Meillä on vihdoin uusi matto keittiössä. Mattojen ostaminen, tai oikeammin valitseminen, on melkoista veivaamista ja usein tosi vaikeaa. Niin oli tälläkin kerralla. On päätettävä materiaali, väri, kuosi, mitat, paksuus, laatu, hinta ja se vaikein: sopiiko matto meille?

En osaa valita mattoa ennen kuin olen kiepauttanut eri vaihtoehtoja kotona mallailtavana. Useinhan matto näyttää kotona AIVAN erilaiselta kuin myymälässä. Yleensä pyydän kotiin pyöräytettäväksi pari mattoa siinä vaiheessa, kun on aika valita kahdesta tai kolmesta mieleisimmästä.

Kaiken pähkäilyn jälkeen valitsin keittiöömme Linie Designen suositun Asko Mixed -villamaton. Näin siitäkin huolimatta, että koetin pyristellä vastaan: enhän minä sitä voi ottaa, kun se on niin suosittu ja niin monen kodissa. Niin no, mitä se haittaa? Jos jostakin matosta tykkää, niin siitä tykkää ja sillä sipuli.

Päädyin aina vaan uudestaan ja uudestaan katselemaan Mixed-mattoa ja tykästyin siihen koko ajan enemmän, joten lopulta valinta oli päivänselvä. Asko-mattoa olisi ollut muissakin väreissä, mutta jotenkin tuo Mixed viehätti eniten ja vaikutti sopivimmalta meille.




Löysin maton ihan ”lähikaupasta”, muutaman kilometrin päästä kotoamme, sisustustalo Cobellosta, josta sain sen blogin kautta. Perheyritys Cobellolla on kaksi upeaa myymälää, yksi Espoossa Martinkujalla ja toinen Vantaalla Petikontiellä. Vaikka teen nykyään suuren osan kaikenlaisista hankinnoistani verkkokaupoista, sisustelutavarat ovat yleensä sellaisia, että ne on nähtävä ja niitä on päästävä hypistelemään ennen hankintaa.

Cobellon molemmissa myymälöissä sitä ihasteltavaa, ihmeteltävää ja hypisteltävää todella riittää! Voin vakuuttaa, että käynti näissä taloissa on elämys. Itse voin haahuilla siellä katselemassa kaikkea ties kuinka kauan enkä edes huomaa ajankulua. Myymälät ovat pohjattomia aarrearkkuja ja henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta. Jos kurkistat Cobellon nettisivuille, näet vain pintaraapaisun ja murto-osan valtavasta sisustus- ja lifestyle-valikoimasta, joka vaihtuu ja uusiutuu jatkuvasti.


Minulla kävi hyvä tuuri, sillä sain viimeisen Asko Mixed -maton, joka heillä oli sillä hetkellä jäljellä varastossa. 

Olen iloinen siitä, että harkitsin kaikessa rauhassa, sillä nyt olen supertyytyväinen valintaani. Asko Mixed on pelkistetty, luonnollisen kaunis, käsinkudottu villamatto, joka tuntuu ihanan pehmeältä jalkojen alla. Laadukas matto on kaksipuolinen, joten sen voi kääntää ja käyttää molemmin puolin - ja kannattaakin, jotta matto kuluu tasaisesti. 





Linie Designen matot suunnitellaan Tanskassa ja valmistetaan valvotuissa olosuhteissa Intiassa. Iso plussa on se, että matoilla on reilusta tuotannosta kertova Care & Fair tunnus: valmistus auttaa vähentämään laittoman lapsityövoiman käyttöä valmistusmaassa ja tukee valmistajien perheitä ja yhteisöjä. 

Tanskalaismuotoilijat työskentelevät intialaisten matonkutojien kanssa, jotta lopputulos sopii skandinaaviseen sisustustyyliin ja vastaa täkäläisiä laatustandardeja. Matoissa onkin erinomainen hinta-laatusuhde.




Aiempi keittiönmattomme oli harmaa, ja ajattelin aluksi, että myös uusi matto saisi olla harmaa. Mutta tämä mustavalkoinen näyttää kyllä tosi raikkaalta ja sopii ruokailuryhmän alle erityisen hyvin nyt, kun keittiössä on yksi musta Ton-tuoli valkoisten joukossa. 

Jos olet seurannut blogiani, tiedät, että ostin vastikään kaksi mustaa Ton-tuolia, joista toinen päätyi työpöytäni ääreen. 





Entinen mattomme oli sileäksi kudottu polypropeenimatto, joka oli todella huoleton ja hirveän helppo imuroida. Se oli edullinen, ihan hyvä perusmatto, joka ajoi asiansa, mutta niin vain mieleni muuttui... Ehkä olet huomannut, että olen pähkäillyt näitä keittiönmattoasioita ennenkin.

Vanhaan mattoon verrattuna tämä Mixed-matto on paksumpi, pehmeämpi ja "muhkuraisempi". Pelkäsinkin etukäteen, että tuolit ja imuri saattavat tökkiä sen pinnalla. Mutta huoleni oli turha. Tuoleja on helppo siirrellä ja imuri liukuu sutjakasti matolla. 

Säännöllinen imurointi onkin villamatolle parasta hoitoa, koska silloin lika ja pöly eivät pääse pinttymään siihen. Ensimmäisten käyttökuukausien aikana villamatosta voi kuulemma irrota kuituja ja nukkaa, mutta ainakin tässä matossa villakuitujen irtoaminen on ollut todella niukkaa, tuskin olen huomannut sellaista.

Villamaton imuroimisessa kannattaa käyttää pelkkää imua, ei pyörivää harjasosaa tai suutinta, jottei matto huovutu eikä nyppyynny. Villahan hylkii luonnostaan likaa ja tahroja, joten uskon, että villamatto on helppo pitää siistinä jopa keittiössä - kunhan puhdistaa tahrat pikaisesti pois. Tämä olikin yksi niistä syistä, miksi halusin keittiöön nimenomaan villamaton.




Tähän väliin vielä vinkki kaikille sisusteluintoisille: Jos olet kiinnostunut uutuuksista, kaipaat inspiraatiota tai haluat löytää jotakin yksilöllistä ja erityistä kotiin, pihalle tai terassille, kannattaa ehdottomasti seurata Cobelloa Facebookisssa tai Instagrammissa. Ja tietenkin käydä fiilistelemässä myymälässä, jos asut tai liikut pääkaupunkiseudulla. Cobellolla ei ole verkkokauppaa, mutta he kyllä postittavat pyynnöstä tuotteitaan joka puolelle Suomea. Alati vaihtuvien tuotteiden ja valtavan valikoiman jatkuva päivittäminen verkkokauppaan olisikin varmasti haasteellista. 

Tämä meidän mattomme on kooltaan 170 x 240 cm. Yksi Asko Mixed -maton hyvistä puolista on se, että se on kymmenen senttiä leveämpi kuin useat muut samanpituiset matot. Meille ne ovat ratkaisevia senttejä, sillä nyt tuolit mahtuvat siirtymään maton päällä. Aiempi mattomme oli 160 senttiä leveä, ja tuolit tahtoivat tipahtaa aavistuksen maton päältä toisella puolella pöytää.

En ole vielä keksinyt mitään huonoa puolta Mixed-matosta. Nautin vain joka päivä, kun tassuttelen matolla ja tunnen villan pehmeyden jalkojeni alla. Rakastan villan lempeyttä ja luonnollisuutta.

Matto on saatu Cobellolta blogin kautta.



lauantai 6. huhtikuuta 2019

Piristystä pihaan - keltainen tetenarsissi kestää kevätsään



Ihan mieletön ulkoilusää ollut tänään: 12 astetta lämmintä, kirkas taivas ja auringonpaiste! Olimme miehen ja koiran kanssa kävelemässä pari tuntia Helsingin keskuspuistossa. Reippailun lomassa nautimme kahvit Maunulan ulkoilumajalla, joka on todella symppis paikka. Hirsinen maja on vanha ja patinoitunut mutta siisti ja tunnelmallinen. Siellä tuoksuu kahvi ja itseleivottu pulla, ja tarjoilut ovat aina tuoreita.

Ainoa asia, mitä lenkillä kaipasin, olivat värit. Ei näkynyt edes yhtä leskenlehteä. Kevät tuoksuu ja tuntuu ilmassa nyt ihanan kutkuttavasti, mutta väritykseltään luonto on kyllä vielä aika ankea, pääasiassa ruskeaa ja harmaata. 

Teki mieli piristää pihaa ja saada edes sinne vähän väriä, joten ostin keltaisia ruukkunarsisseja. Pirteänkeltaiset kukat ovat kuin iloisia huutomerkkejä kaiken ruskean ja harmaan, kuran, soran, kuivuneiden lehtien ja sulamattomien lumiläjien keskellä.



Moni pitää narsisseja pääsiäiskukkina, mutta minulle ne symboloivat kevättä, aurinkoa ja valoa. Pienet, söpöt Tête-à-Tête -narsissit ovat joka vuosi ensimmäisiä kukkia, joita istutan ulos (ruukkuun ja amppeliin). Seuraavaksi tulevat yleensä orvokit ja siitä sitten pikkuhiljaa kesäisemmät kukat.

Kävin narsissikaupoilla ja koetin valita mahdollisimman matalia ja tanakoita taimia, joissa on jo nuppuja ja kukkia. Ulos suositellaan istuttamaan narsisseja, joissa kukinta on jo käynnissä, sillä viileässä kukat avautuvat muutenkin hitaasti. Minua hidas kukinta ei tosin suuremmin haittaa.

Siirsin narsissit saman tien muovisista ”ostoruukuista” isompiin ruukkuihin ja vein ne etupihalle. Sisällä en tykkää tetenarsisseja pitää, sillä lämpimässä varret venähtävät nopeasti eivätkä kukat näytä enää niin kauniilta. Myös kukinta-aika lyhenee lämpimässä. Ulkona viileässähän ne saattavat kukkia jopa pari kuukautta.


Tetenarsisseilla ei ole hätää ulkona, vaikka sää tästä vielä viilenisi. Ne kestävät jopa 10 asteen pakkasta, joten aika paljon kylmempää saa tulla ennen kuin tarvitsee ryhtyä suojaustoimiin. Jos kylmä uhkaa, kietaisen kukat harson alle suojaan.

Olen huomannut, että narsissit pärjäävät melko vähällä vedellä. Loraus vettä kerran viikossa riittää. Kastelun kanssa ei kannata liioitella, sillä kukat kuolevat, jos juuret seisovat liiassa vedessä ja kärsivät hapenpuutteesta. Lannoitusta narsissi ei tarvitse, sillä sipulissa on tarvittavat ravinteet.



Kun kukinta kuivahtaa, samana keväänä narsissia ei saa enää kukkimaan. Mutta sipulit voi kaivaa kukkapenkkiin, nurmikkoon tai tienreunaan - ja hyvässä lykyssä seuraavana keväänä maasta nousee iloisia, keltaisia kukkia. Hyvässä lykyssä siksi, että valitettavasti kukkasipulit ovat myyrien herkkua. Tulppaanin ja narsissin sipulit ovat kadonneet kukkapenkistämme parikin kertaa, vaikka jotkut sanovat, etteivät narsissin sipulit maistu myyrille. Mene ja tiedä.

Polkaisin tänä viikonloppuna muutenkin kevään kunnolla käyntiin, sillä avasin pyöräilykauden. Tästä se taas lähtee ja jatkuu seuraaviin talvikeleihin saakka. 

Vaihdoin myös ikkunoiden tuloilmasuodattimet, kun meillä on taloyhtiössä suodatintalkoot eli taloyhtiö hommasi uudet suodattimet ja asukkaat vaihtavat ne itse. Suodattimethan pitäisi vaihtaa kerran vuodessa, mielellään keväällä ennen siitepölykauden alkua. Vanhat olivatkin aivan mustuneet. Mutta nyt on uudet, puhtaat suodattimet ikkunoiden välissä ja kotona on hyvä hengitellä kevätilmaa.

Huonekasvitkin vaikuttavat tyytyväisiltä, kun ovat saaneet uudet mullat ja valon määrä sen kuin lisääntyy.



maanantai 1. huhtikuuta 2019

Olohuoneen puuttuva palanen löytyi: luonnollisen kaunis villahuopa

Kaupallinen yhteistyö: Lapuan Kankurit




Huh, huh, olihan melkoinen viikko. Onnistuin imuroimaan itselleni kohtalaisen hankalan flunssan, ja koko viime viikko meni tautia potiessa. Sitkeitä flunssia tuntuu olevan liikkeellä poikkeuksellisen paljon, ainakin sen perusteella, kuinka paljon ja pitkään ihmiset sairastelevat. Meidänkin perheen nuoriso on potenut useamman flunssan tässä talven ja kevään aikana tavallisen yhden sijaan.

Itse sairastan hirveän harvoin, voi mennä vuosikausia välissä, joten oli pikkuisen totuttelemista potilaana oloon. Olen surkean huono (=kärsimätön) sairastaja. Onneksi olen vähän viisastunut iän myötä, ja nyt maltoin ottaa peräti viisi päivää ihan rauhallisesti. Olin kyllä jalkeilla, mutta ihan vain kotosalla (tunnustan, tein jokusen tunnin töitä päivittäin), enkä harrastanut mitään liikuntaa viiteen päivään. Se oli aika hyvin minulta.

Sairastelun hyvä puoli on se, että voi hyvällä omallatunnolla ja ihan luvan kanssa tassutella kotona villasukissa vaikka koko päivän ja kääriytyä sohvan nurkkaan milloin vain siltä tuntuu. Eikä mikään lämmitä vilunväristyksissä niin hyvin kuin villahuopa.


Kävi siinä mielessä tuuri, että olin vihdoin löytänyt - kolmen vuoden etsimisen jälkeen - olohuoneeseen mieleiseni torkkupeiton, villaisen Eskimo-huovan (huopa on saatu blogin kautta Lapuan Kankureilta). Olin kokeillut fleeceä ja muita keinokuituja sekä villasekoitetta, mutta eivät ne vain puhtaalle villalle vedä vertoja. Aito luonnonmateriaali on kuitenkin aito luonnonmateriaali, ja sellainen viehättää minua niin laadun, ulkonäön kuin ekologisuudenkin kannalta.

Olin aiemmin jotenkin jumittunut ajatuksissani harmaaseen ja harmaa-valkoiseen.  Etsin vain tuon värisiä huopia ja suljin silmäni muilta väreiltä. Lopulta päästin irti päähänpinttymästäni ja tajusin, että huopa saakin olla beige: se on pehmeä, lämmin, lempeä ja luonnonläheinen väri, josta tykkään tosi paljon.


Täydellinen ”minun huopani” löytyi lopulta Lapuan Kankureiden valikoimista siinä yhteydessä, kun tein heidän kanssaan blogiyhteistyötä pellavapyyhkeiden tiimoilta. Huopa on 100-prosenttista puhdasta uutta villaa ja todella kaunis ja harmoninen.

Lapuan Kankurit on perheyritys, joka kutoo pyyhkeet ja huovat omassa kutomossaan Lapualla. Vuosikymmenien kokemus ja käsityötaito näkyvät huovan pienissä yksityiskohdissa, kuten taidokkaasti kudotussa kuviossa. Kauniita värivaihtoehtoja olisi ollut paljon muitakin kuin beige, esimerkiksi se ensin haeskelemani harmaa. Myös roosa olisi istunut olohuoneemme sisustukseen loistavasti nyt keväällä, mutta halusin sellaisen värin, joka solahtaa myös syksyisempiin sävyihin.



Nyt tuntuu siltä, että olohuoneen puuttuvat palanen on löytynyt. Pitäähän sohvalla olla kunnollinen, kaunis, oman maun mieleinen torkkupeitto. Olen tyytyväinen, että maltoin odottaa oikeaa kolme vuotta.

Ehkä olen iän myötä tullut kärsivällisemmäksi muissakin asioissa kuin sairastelussa. Ennen olin hirveän malttamaton saamaan sisustelussa kaiken heti valmiiksi. Ja mitä siitä seurasi? Paljon hutihankintoja.

Nykyään tajuan, että sisustaminen on prosessi, joka valmistuu, tai ainakin etenee, vähitellen pala kerrallaan ja asiat löytyvät, kun ne löytyvät – usein sillä hetkellä, kun niitä ei edes etsi. Olen sitä mieltä, että lopputulos ei ole paras mahdollinen tai itselle mieluisin, jos kotiin yrittää runtata jotakin vain siksi, että on pakko saada tämä valmiiksi nyt ja heti. Minulle on ainakin tärkeää tuntea, että tästä minä tykkään aidosti ja tämä on niin minun juttuni.



Ai niin, hei, alennuskoodi Lapuan Kankureiden verkkokauppaan on vielä voimassa 14.4. asti. Saat 20 prosentin alennuksen normaalihintaisista keittiöpyyhkeistä koodilla SISUSTUSILONA20. Voin kertoa, että siellä on aivan ihania, pehmeitä ja ekologisia pellavapyyhkeitä. Meillä on niitä nyt kolme ja tykkään niistä enemmän kuin mistään aiemmista keittiöpyyhkeistäni.