lauantai 25. toukokuuta 2019

Kesän kukkailotulitus alkoi kotona



Olen miettinyt lukuisia kertoja, että teen kuvapainotteisen postauksen ja kirjoitan vain muutaman virkkeen mausteeksi. Se on jäänyt toistaiseksi vain aikeeksi, kun sanainen arkkuni on auennut ja teksti on taas alkanut pulputa valtoimenaan. Mutta nyt!

Kesän alku on itselleni hirveän inspiroivaa aikaa. Haluaisin vain heilua kameran kanssa ja kuvata kaikkea ihanaa. Luonto ja koti näyttävät niin paljon kauniimmalta, kun on valoa ja vehreyttä.



Valossa on tosin yksi haittapuoli: se energisoi ja valvottaa liikaa. Onneksi löysin Ikeasta kivat verhot, jotka pimentävät hyvin makuuhuoneen. Tykkäisin enemmän vaaleista verhoista, mutta tummat niiden pitää olla, jos haluaa kunnon pimennyksen. Entiset vaaleat pimennysverhomme olivat aika tehottomat.



Nautin siitä, kun voin vetää kengät jalkaan ja pyörähtää pihalla poimimassa kukkia maljakkoon. Ensin tulivat valkovuokot, sitten kukki tuomi. Nyt meillä kukkivat kielot ja kirsikka- ja omenapuut ja kohta kauniit kedon kukat. 

Puhumattakaan siitä, mitkä kaikki kasvit tekevät tuloaan kukkapenkissä. Kukinnan aloittavat meillä alppiruusut, jotka ovat nupuillaan ja puhkeamassa ihan pian.

Pihistelin koko talven, enkä ostanut leikkokukkia lainkaan, tai ehkä kerran. Nyt olen aivan liekeissä tästä kukkapaljoudesta ja siitä, että voin vaihtaa uudet kukat maljakkoon milloin vain.



Se, millaisia kukkia maljakossa on, vaikuttaa yllättävän paljon huoneen ilmeeseen. Viime aikoina olen tykännyt vaaleista, hempeistä ja herkistä kukista – ehkä vastapainoksi syksyn ja talven tummemmalle, karummalle ja maanläheisemmälle linjalle.

Hupsista, tulihan sitä tekstiä taas… Mukavaa viikonloppua!



keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Helppoja ekotekoja ja huoleton pyörävalinta


Kaupallinen yhteistyö: BAIKS



Mikä on sellainen esine tai asia, jota ilman et pärjäisi keväällä ja kesällä? Oma vastaukseni on polkupyörä. Olen pyöräillyt lapsesta asti koko elämäni enkä voisi kuvitella kesää ilman pyöräilyä. Poljen käytännössä joka päivä: kauppaan, kuntosalille, jumppaan, puutarhamyymälään, uimarannalle, kahvilaan, metsään, pesiskentälle, mihin ikinä keksinkään kohtuullisen matkan päähän.

Pyörä on minulle arjen kulkupeli ja tapa nauttia ulkoilusta, liikunnasta ja luonnosta. Tykkään siitä, kun sora rahisee pyörien alla, iholla tuntuvat tuulenvire ja auringonlämpö ja ilmassa tuoksuu kesä – tai kevät tai syksy. Pyörän päällä ihminen on niin paljon lähempänä luontoa kuin auton ratin takana.

Tykkään pyöräilemisestä myös sen ympäristöystävällisyyden takia. Tulee hyvä mieli aina, kun polkaisen pyörän vauhtiin ja jätän auton parkkipaikalle. Tämä on minun ekotekoni, eikä sen toteuttaminen ole edes vaikeaa. Voin suojella ympäristöä vaikka joka päivä polkemalla paikasta toiseen omin voimin.


Aloin katsella itselleni uutta pyörää, kun vanha pyöräni alkoi osoittaa rapistumisen merkkejä. Se on palvellut minua uskollisesti toistakymmentä vuotta, mutta nyt polkimet naksuvat, pyörä rahisee ja rullaa nihkeästi, soittokello on pudonnut, etu- ja takaheijastimista on lähtenyt pala, satulan päällys irvistää, jotkut ruuvit ovat ruosteessa... Ärsyttävää pyöräileminen onkin lähinnä silloin, kun pyörässä on jotain vikaa, tai jos on hirveä vastatuuli ja kaatosade.

Juu, tiedän, että pyörää pitää huoltaa, ja huollettu on. Mutta tänä keväänä en sitä tehnyt, kun ajattelin, että on vaihdon aika.

Millainen pyörä sopii kaltaiselleni hyötypyöräilijälle? En tarvitse valtavaa määrää vaihteita, vieroksun ulkoisia ketjuvaihteita (kokeiltu on) ja haluan, että pyörässä on myös jalkajarrut. Pyörän käytön ja huollon pitää olla helppoa eikä pyörä saa olla superhieno ja kallis, koska jätän sen milloin mihinkin kaupan tai kuntosalin eteen – toki lukittuna, mutta silti. Olisi rasittavaa olla sydän syrjällään lakkaamatta ja pelätä, että arvokas menopeli lähtee pitkäkyntisten matkaan.



Yksinkertainen on mielestäni kaunista monessa muussakin asiassa, miksei sitten pyörässäkin? Haluan vain hypätä pyörän selkään ja lähteä ajamaan. Pyörän pitää rullata mukavasti ja olla luotettava. Vaihteita tarvitsen suunnilleen seitsemän. Haluan polkea pyörää omin voimin, joten sähköpyörä on poissuljettu, muutenkin kuin hintansa takia.

Eiköhän valintani ole varsin selkeä: kaupunkiajoon tarkoitettu peruspyörä, city-pyörä. Sellainen sopii hyvin hyötyajoon ja pidemmillekin retkille, kun vauhti ei ole pääasia. 


Löysin mieluisan mallin BAIKSilta, helppokäyttöisen ja huolettoman seiskavaihteisen Helkama T7-pyöränTyylikkäässä musta-lilassa city-pyörässä on käsi- ja jalkajarru, luotettava ja lähes huoltovapaa Shimano Nexus 7-vaihteisto, laadukkaat hyvin rullaavat Schwalbe Citizen-renkaat ja mukavantuntuinen satula.

Vakiovarustukseen kuuluvat tavarateline, lokasuojat ja seisontatuki – kaikki tuiki tarpeellisia minulle. Vaikka kyseessä on yksinkertainen peruspyörä, se näyttää sopivan sporttiselta, ei miltään mummopyörältä.




Vielä piti valita oikea koko, sillä se on pyörässä kaiken a ja o. Helkama T7-pyörää saa runkokoossa 46, 50 ja 56 senttiä. Kävin sovittamassa ja koeajelemassa pyörää BAIKSin myymälässä, jossa asiantunteva myyjä osasi heti neuvoa oikean runkokoon. Itselleni se on tuo keskimmäinen koko.

BAIKS on minulle tuttu pyöränostopaikka, sillä ostin edellisen pyöräni heiltä – tosin firman nimi oli tuolloin Suomen Polkupyörätukku. BAIKSilla on 12 myymälää ja lisäksi verkkokauppa. Moni ostaa pyörän kuulemma verkkokaupasta, vaikka paikkakunnalla olisi myymäläkin, sillä postin kautta tilatut pyörät toimitetaan kätevästi kotiovelle asti. 

Posti toi pyöräni kotiin suoraan Helkaman Hangon tehtaalta. Yksi syy siihen, että valitsin juuri Helkama-pyörän, onkin se, että Helkama on kotimainen perheyritys ja sillä on pitkä kokemus pyörienvalmistuksessa. Kaikki Helkama-pyörät suunnitellaan Suomessa ja suurin osa mallistosta myös valmistetaan edelleen kotimaassa.



Pyöräni saapui laatikossa, mutta ei valmiina, vaan esikasattuna. Ohjain, polkimet ja istuin olivat irrallaan. Pakkaustavasta riippuen myös etupyörä ja etulokasuoja saattavat olla irrallaan. Kannattaa ottaa tämä huomioon, jos tilaat pyörän verkkokaupasta.

Pyörän asentaminen ajokuntoon hoitunee melko nopeasti, jos olet kasannut pyörän tai pyöriä ja sinulla on tarvittavat työkalut. Mutta tällaiselle meikäläisen kaltaiselle ihmiselle, joka on kyllä kasannut huonekaluja, mutta ei ikinä pyörää, homma oli aika haastavaa. 

En malttanut odottaa, että mies pääsisi apuihin, vaan halusin suoriutua omin neuvoin. Pyörittelin ohjaustankoa tovin ja mietin, mihin suuntaan kädensijojen ja käsijarrun tulisi sojottaa. Polkimien asentamisen luulisi olevan maailman helpoin homma, ja toisen sainkin kierrettyä hyvin paikoilleen, mutta toisen polkimen kierteet kinnasivat enkä saanut sitä millään pohjaan asti.




Eipä muuta kuin taas myymälään kysymään apua. Kun myyjä näki pyöräni, hän kysyi: Et kai ajanut tänne? Joo, ajoin... Yhden jos toisenkin mutterin säädöt olivat aika löysällä ja pyörällä oli kieltämättä tyhmänrohkeaa, ellei suorastaan vaarallista, ajaa. Tätä en tee toiste.

Myyjä kiristi polkimen paikoilleen, väänsi ruuvit ja mutterit kunnolla kiinni, teki tarvittavat säädöt ja laittoi renkaisiin riittävän ilmanpaineen. Kokeneelta ihmiseltä ei tuon kaiken tekemisessä montaa minuuttia mennyt. Tiedänpähän nyt ainakin, mihin tuon pyöräni ensihuoltoon, kun olen ajanut parisataa kilometriä. Huoltopalvelu toimii jokaisessa BAIKS-myymälässä ja niissä huolletaan kaikkia pyöriä merkistä riippumatta. 

Nyt, kun olen ajellut uudella pyörälläni, voin todeta, että on tämä kyllä aika ihana! Pyörällä on miellyttävää polkea ja ajoasento on sopivan pysty makuuni. Pyörä rullaa jouhevasti ja hiljaisesti eteenpäin niin kadulla kuin soratielläkin ja pompahtaa pehmeästi reunakivien ja muiden töyssyjen yli. 

Ohjaustangosta saa hyvän otteen ja ranne lähes lepää leveän kädensijan päällä. Ajaminen on nautinto vanhaan, kankeammin kulkevaan pyörääni verrattuna. Tällä pyörällä on ilo lähteä liikenteeseen, eikä se vastatuulikaan haittaa yhtä paljoa kuin ennen.





Pyöräilykauteni alkaa yleensä maalis-huhtikuussa, kun lumet ovat sulaneet ja tiet ovat jäättömiä. Kausi kestää parhaimmillaan joulukuulle saakka, säistä riippuen. Meidän perheen lapset, nykyään teinit, sen sijaan pyöräilevät ympäri vuoden. Olen aika ylpeä siitä, että he ovat itseänikin sinnikkäämpiä ja reippaampia pyöräilijöitä.

Koetan välillä tarjota, tai tuputtaa, autokyytiä kouluun mutta siihen lapset suostuvat äärimmäisen harvoin, yleensä vain talvella yli parinkymmenen asteen pakkasessa. Pyörällä pääsee kuulemma helpommin ja on vapaampaa kulkea. Saa mennä ja tulla riippumatta bussien aikatauluista, toisten kyydeistä ja liikenneruuhkista.

Ymmärrän sen hyvin. Vapauden tunne on itsellänikin päällimmäisenä, kun nappaan pyörän ja viiletän menemään.

Pyörä on saatu Baiksilta blogin kautta.




lauantai 11. toukokuuta 2019

Uskalsinpa! Eka uintikerta talven jälkeen kansallisromanttisissa tunnelmissa

Kaupallinen yhteistyö: Lapuan Kankurit



Tsadaa, heitin talviturkkini tällä viikolla! Yleensä vesi on noin 15-asteista, kun pulahdan veteen kesän ensimmäisen kerran, mutta nyt uskaltauduin huomattavasti viileämpään Vitträsk-järveen. Oli niin reipasta seuraa, ettei kahdeksanasteiseen veteen pulahtaminen tehnyt edes (kovin) tiukkaa. Moni meistä innostui alkujärkytyksen jälkeen pulahtelemaan useammankin kerran.

Olihan vesi tietty aika hyytävää, mutta kipusin järveen määrätietoisesti sen kummemmin miettimättä tai tunnustelematta. Hetken se vain kirpaisi ja pulahduksen jälkeen tuli superhyvä ja rentoutunut olo. Kannattaa kokeilla ennen kuin vedet lämpenevät liikaa!


Meitä oli mukava porukka tuolla kirkasvetisen järven rannalla Hvitträskissä Kirkkonummella. Lapuan Kankurit oli kutsunut meidät viettämään sinne keväistä retkipäivää. Olimme vain reilun 30 minuutin ajomatkan päässä Helsingistä ja silti lumoavassa luonnonrauhassa melkein keskellä ei-mitään. Jos vesi olisi ollut vähän lämpimämpää, olisin voinut ihastella jylhiä maisemia kaikessa rauhassa uiskennellessani.



Rannan yläpuolella, kallion päällä komeilee suomalaisen designin ja arkkitehtuurin helmi, Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen ateljeekoti Hvitträsk, johon pääsimme myös tutustumaan. Arkkitehtikolmikko suunnitteli Suomeen noin 70 rakennusta, joista tunnetuimpia ovat Kansallismuseo ja Pohjolatalo. Helsingin rautatieasema on Saarisen käsialaa.


Jos et ole käynyt Hvitträskissä, suosittelen lämpimästi vierailemaan siellä. Museona toimiva eteläpääty oli Saaristen koti ja siellä todella riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää: valoisia huoneita sisustuksineen ja huonekaluineen on seitsemässä tasossa. 

Kansallisromantiikan kultakaudella rakennetun, sokkeloisen talon huonekalut ovat Eliel Saarisen suunnittelemia ja ruokasalin ja tuvan valaisimet hänen vaimonsa Lojan käsialaa. Itse tykästyin erityisesti yläkerroksen valoisaan ateljeehen ja kauniiseen kukkahuoneeseen. Myös Saaristen kahden lapsen lastenhuone on suloinen.   


En ole ikinä heittänyt talviturkkiani näin komeissa puitteissa. Opas kertoi, että Hvitträskissä järjestetään paljon virkistys- ja tyky-päiviä ja erilaisia juhlia. Pihapiirissä on kahvila ja tilausravintola. Myös Reima Pietilän suunnittelemaa rantasaunaa voi vuokrata. Pitääpä pistää korvan taakse, jos joskus tulee tarvetta.

Rantasaunan lämmitys kestää kuulemma kuusi tuntia, joten ihan hetken mielijohteesta sinne ei voi poiketa. Joku oli lämmittänyt saunan meille huolella ja retkiporukkaamme sai saunasta lempeät löylyt. Ilman saunaa talviturkin heitto tuskin olisi onnistunutkaan, vaikka mukana olikin jokunen talviuimari.





Omia pyyhkeitä ei tuonne tarvitse ottaa mukaan, sillä Hvitträskin saunassa on Lapuan Kankureiden RUUSU x HVITTRÄSK -tekstiilit. Tämä uusi saunatekstiilimallisto on valmistettu yhteistyössä Kansallismuseon kanssa. Sen on suunnitellut Reeta Ek, helsinkiläinen tekstiilisuunnittelija, joka valittiin vuoden nuoreksi muotoilijaksi 2017.

Mekin saimme pyyhkiä itsemme pehmeisiin pellavaisiin pyyhkeisiin ja istahtaa nättien laudeliinojen päälle. Saunatyynyjäkin olisi ollut, mutta niille ei tainnut kukaan mahtua päätänsä kallistamaan pienehkössä saunassa, jossa oli varsin tiivis tunnelma.



Reeta kertoi, että ihmiset näkevät saunatekstiilien kuvioissa eri asioita. Joku näkee sulkia, joku lehtiä. Reetan inspiraationa ovat kuitenkin olleet kansallisromantiikka ja Hvitträskin ruusut. Hmm, mitähän minä näissä pyyhkeissä näen? Jonkin pitkävartisen kukan, joka ei ehkä kuitenkaan ole ruusu. 

Joka tapauksessa, pyyhkeet ovat kauniita ja ihanan isoja ja pehmoisia. Ne on kudottu 100-prosenttisesta eurooppalaisesta pellavakuidusta ja niitä voi kuka tahansa hankkia kotiinsa tai mökillensä – ne eivät siis ole omistettuja vain Hvitträskin käyttöön.

Nyt sitten vain odotellaan, että säät lämpenevät ja päästään kunnolla uimaan.




maanantai 6. toukokuuta 2019

Vaalea villamatto olohuoneessa - pysyykö se puhtaana?

Kaupallinen yhteistyö: Catalina



Ehkä tiedätkin jo, mutta sanon tämän taas: rakastan villamattoja. Tykkään villamatoista koko ajan enemmän ja uskallan nykyään jopa hankkia niitä meille. 

Ajattelin aiemmin, että villasta tehty matto on jotenkin hankala. Ei ole. Päinvastoin, villahan on yksi parhaista mattomateriaaleista. Villassa on rasvaa, lanoliinia, jonka ansiosta villamatto hylkii likaa. Nyt meillä on, pitkän harkinnan ja pähkäilyn jälkeen, ihanan pehmeä villamatto myös olohuoneessa.




Kolme vuotta vanha olohuoneen mattomme alkoi nimittäin näyttää nuhruiselta ja kuluneelta ja nukka oli paikoitellen mennyt lyttyyn. Samaa supersuosittua mattoa näkyi jokunen vuosi sitten yhdessä sun toisessa kodissa, blogeissa ja ihmisten Insta-tileillä, ja näkyy toki vieläkin. 

Tykkäsin matosta kovasti aluksi - ja koira tykkäsi myös, olivat vähän kuin samaa "sarjaa". Mutta eipä matto sitten kestänytkään aikaa ja kulutusta, ainakaan meillä, kuten vähän arvelin jo silloin, kun maton ostin.


Uuden maton valitseminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Miten se onkin aina yhtä hankalaa? Halusin jotain vaaleaa, mutten ihan valkoista. Jotakin yksinkertaista, luonnollisen kaunista, eläväpintaista. Ajatonta ja kestävää. Onneksi mattoihin perehtyneet myyjät osaavat auttaa, ja mattoasioissa sitä apua todella tarvitaan.

Homma nytkähti eteenpäin, kun menin käymään mattojen erikoisliikkeessä, Catalinan valoisassa myymälässä Helsingin Ruoholahdessa. Ammattitaitoiset sisustusneuvojat neuvoivat ja auttoivat löytämään tarpeideni ja toiveideni mukaisia mattoja. Tuntui hyvältä, että he todella paneutuivat asiaani – monikossa he siksi, että välillä minua oli palvelemassa kaksikin sisustusneuvojaa. 

Näytillä oli satoja upeita mattoja, mutta saimme haarukoitua aika pian muutamia mieluisia mattoja, joista sitten piti vain valita se paras. 


Jos en olisi ollut autolla liikenteessä, olisin katsellut mattoja kuohuviinilasi kädessäni, kuten jotkut muut asiakkaat tekivät. Kyllä, siis todellakin. Myymälässä kysyttiin sisään astuvilta asiakkailta: haluatko lasillisen kuohuviiniä tai vettä? Kiva tapa huomioida asiakasta, ja loi heti rennomman ja vähän ylellisenkin tunnelman mattojen katseluun. Itse tyydyin veteen, mutta hyvää sekin teki hektisenä ja hikisenä ostospäivänä.


Ystävällinen sisustusneuvoja pakkasi minulle paperikassiin lainaksi muutamia mallipaloja kotiin sovitettaviksi. Kun mietin ääneen, että minun on vähän vaikeaa päästä palauttamaan näytepaloja viikolla, hän laittoi mukaan palautuspaketin, josta oli postimaksu maksettu. 

Mattomallien avulla oli helppo nähdä, mikä matto istuu olohuoneeseemme - ja mitkä eivät sovi yhtään, vaikka myymälässä niin luulin. Tutustuin suosikkimattoihini vielä verkossa moneen kertaan ennen kuin tein valinnan. Catalinalla on myös verkkokauppa, jossa mattojen hinnat ovat samat kuin myymälässä. Yli sadan euron tilauksille saa ilmaisen kotiinkuljetuksen kaupan päälle.



Päädyin valitsemaan meille 170 x 240 cm -kokoisen LinieDesignen Asko Offwhiten, joka on mielestäni todella kaunis käsinkudottu villamatto. Matto on saatu Catalinalta blogin kautta.

Asko Offwhite on juuri sellainen yksinkertaisen upea matto, mitä haeskelin. Maton pääväri on luonnonvalkoinen, mutta seassa on siellä täällä ohuita harmaanrusehtavia raitoja. Jossakin valaistuksessa ne näyttävät ruskeilta, joissakin harmahtavilta. 

Maton molemmat puolet ovat samanlaiset, joten mattoa voi käyttää kumminkin päin. Kun toinen puoli likaantuu, voi kätevästi kääntää toisen puolen näkyviin.





Matto on suunniteltu Tanskassa ja valmistettu valvotuissa olosuhteissa Intiassa. Matolla on Care & Fair tunnus, mikä takaa reilun tuotannon ja auttaa vähentämään laittoman lapsityövoiman käyttöä. 

Catalinassa myydäänkin vain hyvin muotoiltuja, kestäviä ja ympäristöarvoja kunnioittavien valmistajien merkkituotteita, ei halpatuotantomattoja. Joten jos haluat laatumaton, Catalinan verkkokaupasta tai myymälästä sellaisen voi hankkia turvallisin mielin.  



Kannatti miettiä mattovalintaa hetki ja nähdä vähän vaivaa. Olen uuteen mattoon todella tyytyväinen. Ensimmäisenä päivänä kävin vähän väliä kurkkimassa mattoa, tassuttelin sen päällä, tunnustelin villan pehmeyttä käsillä ja jaloilla ja konttailin tutkailemassa kaunista tekstuuria. Matto tuoksuu vielä vähän villalta, mutta se ei haittaa yhtään. Tuoksu häviää kuitenkin ensimmäisten viikkojen aikana.

Luonnonvalkoinen matto näyttää ihanan raikkaalta ja puhtaalta olohuoneessa. Nyt vasta tajuankin, kuinka nuhjuinen vanha matto oli. Uusi matto luo olohuoneeseen rauhallista, seesteistä tunnelmaa. Sitä paitsi, se sopii hyvin yhteen sohvatyynyjen ja villahuovan kanssa, tai päinvastoin.



Kun toinen poikani tuli matonvaihtopäivänä kotiin, hän ei huomannut uutta mattoa, mutta kysyi jo ovelta: oletko siivonnut olohuoneen? Mitään muuta en ollut tehnyt kuin vaihtanut maton. Matolla on iso vaikutus huoneen yleisilmeeseen.

Aion imuroida uutta lempparimattoani säännöllisesti ja tiuhaan, sillä imuroiminen on villamaton parasta hoitoa. Näin likahippuset eivät pääse syvemmälle mattoon. Jos pääsevät, likaa on vaikeampaa poistaa. Olen kuullut, että villamatto voi pysyä hyvänä jopa 10-20 vuotta pesemättä, kunhan sitä imuroi ja tuulettaa tarpeeksi usein.

Mahdollisten tahrojen varalle minulla on salainen ase: James-tahraihme, jonka pitäisi poistaa kahvi-, tee-, punaviini-, kaakao- ja ketsuppitahrat ja muut roiskeet matosta. Voin raportoida tästä lisää myöhemmin, kunhan pääsen, tai joudun, kokeilemaan tahrojen poistamista.

Matto on saatu Catalinalta blogin kautta.