torstai 20. kesäkuuta 2019

Kesä kukkii pihalla - luottokukkani eivät pettäneet tälläkään kertaa



Otimme viime viikolla miehen kanssa varaslähdön kesälomalle ja teimme kuuden päivän roadtripin Sloveniaan ja Itävaltaan. Varsinaista lomaa joudumme odottelemaan vielä heinäkuulle, mutta "haukkasimme" siitä palan jo etukäteen. Yrittäjän vapaudessa on puolensa.

Reissu oli mielettömän upea! Kirjoitan siitä postauksen, kunhan saan käytyä kuvat lävitse ja työt hoidettua siihen malliin, että ehdin kirjottamaan pidemmän jutun – koska pitkähän siitä tulee, tiedän sen.

Aina, kun palaan matkalta kotiin, minua jännittää avata kodin ovi. Mitä, jos poissa ollessamme on sattunut vesivahinko, pakastin tai jääkaappi on hajonnut tai on käynyt murtovarkaita? Yksi jännityksen aihe ovat kasvit: ovatko ne säilyneet hengissä?


Vaan eipä hätää, kaikki oli kunnossa, kun palasimme. Jopa kukat näyttivät hyvinvoivilta, vaikka sää oli kuulemma ollut aurinkoinen eikä kukaan ollut kastellut kasveja poissa ollessamme. Pionikin, lempikukkani, oli puhjennut kukkaan. Toinen lempparini, alppiruusu, kukkikin jo ennen matkaamme.

Kesällä on paljon menemistä ja tulemista, ja kukat joutuvat selviämään välillä enemmän tai vähemmän itsekseen. Siksi koetan valita säänkestäviä kukkia, jotka eivät heti hätkähdä huonoissakaan olosuhteissa.

Tähtisilmiä on ollut meillä varmaan joka kesä. Ne aukeavat ja kukoistavat auringonpaisteessa ja sulkeutuvat pilvisellä säällä. Kastelu jää toisinaan väliin syystä tai toisesta, mutta tähtisilmä sietää hetkellistä kuivumista ja jopa pientä pakkasta.



Orvokit ovat yleensä ensimmäisiä kukkia, joita istutan kesän kynnyksellä ruukkuihin. Myös ne kestävät kylmää ja kukkivat ahkerasti niin aurinkoisella kuin puolivarjoisallakin paikalla. Olen leikannut pitkäksi venähtäneet orvokit alas jo tänä kesänä, mutta hyvin ne näyttävät taas kasvavan ja kehittelevän uusia kukkia.


Tarhaneilikka on yksi kestävimmistä kukista, mitä tiedän. Se kukkii ihan koko kesän, toukokuusta syyskuulle – ovatpa ne kukkineet takapihalla vielä lumenkin keskellä. Kukat sietävät hyvin sadetta ja kohtalaisesti hallaa eivätkä kokemukseni mukaan kuole pienessä kuivuudessakaan. 

Leikkaan neilikoita välillä maljakkoon, ja myös leikkokukkina ne kestävät käsittämättömän kauan.


Uusin tulokas takapihallamme on akileija, joka kukkii nyt kurjenpolvien kanssa ensimmäisenä kukkapenkissä. Tämä perenna on vanha, vanha, vähään tyytyväinen puu­tar­ha­ko­ris­te­kas­vi, jonka mummokin tietää. 



Toinen mummokukkani on pelargonia, joka myös tyytyy vähään, kukkii pitkään ja kestää kuivuuttakin. En ole varsinainen pelargoniafani - ehkä sain yliannoksen lapsena - mutta viime aikoina olen alkanut tykätä pelargoniasta.



Akileijan voi muuten leikata alas kukinnan jälkeen, ja se alkaa pian tehdä uu­sia, tuo­rei­ta leh­tiä. Jos kesä on pit­kä ja läm­min, aki­lei­ja saat­taa kuk­kia toi­sen ker­ran syk­syl­lä. Olisikohan tuohon tänä kesänä mahdollisuuksia?

Lämpöä ainakin riittää tällä hetkellä ja valoakin on näin keskikesän juhlan aikaan yötä myöten. Eilen pyöräilin keskellä yötä kotiin aivan haltioituneena ja huumaantuneena kesän kauneudesta.

Mutta nyt alan pikkuhiljaa laskeutua juhannuksen viettoon. Ohjelmassa on ainakin tanssit (tietysti), uimista ja veneilyä merellä.

Ihanaa juhannusta sinulle!



tiistai 11. kesäkuuta 2019

Keittiöremontti tulossa? Seitsemän vinkkiä vanhan keittiön kierrättämiseen


Sain kivan viestin. Eräs pariskunta osti viime kesänä vanhan keittiömme remontin alta ja vei sen mökilleen. Nyt he lähettivät keittiöstä kuvia. Keittiö näytti tosi nätiltä ja kodikkaalta! Tulin hirveän iloiseksi, kun näin vanhat, tutut kalusteet uudessa kodissa, ja sain kuulla, että ostajat olivat hankintaansa tyytyväisiä.

Jos olet seurannut blogiani, tiedät, että teimme viime kesänä keittiöremontin. Vanha keittiö piti tietenkin purkaa alta pois, ja päätimme koettaa myydä sen, koska kalusteet olivat hyvässä kunnossa. Kokonaisen keittiön myyminen ei ollut helppo homma, mutta silti se oli parempi vaihtoehto kuin kärrätä käyttökelpoiset kodinkoneet ja kalusteet kaatopaikalle.


Kokosin tähän kokemuksiani ja vinkkejäni keittiön kierrättämiseen.

Mieti, myytkö purettuna tai purkaako ostaja


Vanhan keittiön myymisessä pääasia ei meille ollut se, että saisimme siitä rahaa, vaan se, että kalusteet pääsisivät hyötykäyttöön. Ajattelin ensin, että annamme vanhan keittiön ilmaiseksi sellaiselle ostajalle, joka purkaa sen itse ja vie pois. Samalla säästäisimme purkuhinnan 445 euroa, kun keittiöfirman ei tarvitsisi purkaa vanhaa keittiötä.

Aloin kuitenkin epäröidä. Entä jos ostaja on kokematon tai tumpelo? Mitä jos purkaminen sujuu tuskaisen hitaasti eikä vanhaa keittiötä ole ajoissa purettu ja kuljetettu pois uuden alta? Tai jos purkaja mokaa ja hajottaa jotakin, kuten vaikka seinän, lattian tai vesi- tai sähköjohtoja?

Päätimme sittenkin antaa keittiöfirman purkaa keittiön ja myydä sen valmiiksi purettuna. Laitoimme hinnaksi saman 445 euroa, mitä purku kustansi.


Ajoita oikein 


Valmiiksi puretun keittiön myymisessä oli se ongelma, että ostajan piti tulla noutamaan se täsmälleen sinä päivänä, kun keittiöfirma oli sen purkanut. Jouston varaa ei ollut, sillä uudet koneet ja kalusteet olivat tulossa seuraavana päivänä, eivätkä kaikki tavarat olisi mahtuneet meille yhtä aikaa mihinkään.

Piti siis löytää ostaja, joka pystyy sopeutumaan aikatauluihimme. Toivottu noutopäivä kannattaa ehdottomasti mainita jo myynti-ilmoituksessa, jotta mahdolliset ostajat ovat tietoisia aikataulusta.



Ota kunnon kuvat ja mitat myynti-ilmoitukseen


Hyvät kuvat myyvät, joten myynti-ilmoitukseen kannattaa ottaa kunnolliset kuvat. Siivosin ja puunasin myös keittiön ennen kuvien ottamista, piilotin irtotavarat tasolta ja pöydältä lojumasta ja laitoin kukkia maljakkoon.

Ratkaisevaa on kuitenkin se, miten hyvin kalusteet sopivat ostajan keittiön mittoihin. Ota siis mahdollisimman tarkat mitat, kaappien leveys, syvyys, korkeus ja kerro ne myynti-ilmoituksessa.

Pohjapiirros on iso plussa. Onnistuin löytämään vanhan keittiömme pohjapiirroksen laatikoiden kätköistä. Otin siitä kuvan ja liitin myynti-ilmoitukseen, jonka laitoin tori.fi-sivustolle. Yleensä käytän Facebookin paikallisia myyntiryhmiä, mutta nyt halusin tavoittaa laajemman kohderyhmän.



Sovi kodinkoneiden nouto ajoissa


Vanhat kodinkoneet myimme erikseen: ikivanhan keraamisen lieden + uunin 40 eurolla (menivät ostajan sijoitusasuntoon), kohtalaisen uuden astianpesukoneen 100 eurolla (nuorelle pariskunnalle) ja mikroaaltouunin + kahvinkeittimen + vedenkeittimen 20 eurolla (opiskelijalle). Kaupat syntyivät nopeasti, kun myyntihinta oli tarpeeksi matala. Jääkaappi ja pakastin saivat jäädä uuteen keittiöön, koska kaiken uudistamiseen eivät rahat riittäneet.

Lieden ja astianpesukoneen myynti ja nouto piti ajoittaa niin, että ostajat noutavat ne ennen keittiön purkamisen alkua. Siksi olimme valmiita joustamaan ostajien tarpeiden mukaan. Jouduimme esimerkiksi olemaan ilman uunia ja keittotasoa toista viikkoa ennen remontin alkamista.

Itse remonttiin meni vielä viikko, joten ruokaa ei meillä tehty moneen viikkoon. Olimme eväslinjalla, ja sen mitä lämmitimme, lämmitimme mikroaaltouunissa. Mikroaaltouunin, vedenkeittimen ja kahvinkeittimen myin vasta remontin valmistumisen jälkeen, kun uudet oli hankittu.




Pyydä varausmaksu


Hieroimme kauppoja keittiöstä monen ostajaehdokkaan kanssa, mutta homma tyssäsi siihen, kun yksi ostaja joutui sairaalaan, toisen oma remontti viivästyi, kolmannelta hajosi auto, neljäs lähtikin lomalle… Kärsivällisyyttä siis tarvitaan! 

Epämääräisten selitysten jälkeen löytyi lopulta ostajat, joihin tunsin voivani luottaa. Intuitioni sanoi, että tässä he nyt ovat – ja aidosti innostuneita keittiöstämme.

Halusin silti varmistaa, että ostajat myös noutavat kalusteet. Keittiöremontin alkamispäivä oli lyöty lukkoon eikä sitä voinut enää lähteä muuttelemaan. Niinpä pyysin heiltä 150 euron varausmaksun. Se oli ostajapariskunnalle ok, ja he pulittivat maksun samalla, kun kävivät katsomassa keittiötä paikan päällä ja varaamassa sen. Loppusumman he maksoivat, kun hakivat keittiön.


Varoita keittiön purkajia


Vanhan keittiön purkaminen on helpompaa ja nopeampaa, kun sen voi hajottaa. Jos kaapit, laatikot, ovet, taso ja muu pitää saada irti ehjinä, homma on hitaampaa ja vaatii huolellisuutta. Keittiöfirmalle ja purkajille kannattaa korostaa etukäteen, ja muistuttaa vielä paikan päällä, että keittiö menee myyntiin ja kalusteiden pitää säilyä ehjinä.

Meidän keittiömme purkajat olivat kokeneita ja saivat kaiken kunnialla irti. Muutama pieni lohkeama tuli johonkin kaapin nurkkaan tai oven kulmaan, mutta ei onneksi kovin näkyvälle paikalle.



Laita kädet ristiin ja toivo parasta


Stressikäyräni oli purkupäivänä ihan tapissa. Katselin järkyttyneenä, millainen määrä tavaraa keittiöstä irtoaa. Osa kaapeista piti raahata pihalle (onneksi ei satanut), kun sisätilat alkoivat täyttyä ja kulkemaankin piti mahtua. 

Samaan aikaan sisään kannettiin uusia kodinkoneita, integroitava liesi, astianpesukone, mikroaaltouuni (kuljetus tulikin päivää aiemmin kuin alun perin piti). Voi taivas, sitä sekamelskaa ja tavarapaljoutta.




Siinä vaiheessa en voinut muuta kuin toivoa ja luottaa, että vanhan keittiön ostajat saapuvat ajallaan noutamaan puretut kalusteet. Uudet keittiön kalusteet olivat tulossa seuraavana päivänä kaiken sekasotkun keskelle.

Meinasin ratketa riemusta ja haljeta huojennuksesta, kun ostajapariskunta illalla kaarsi pakettiautolla pihaan. Ihanaa, ihanaa, he tulivat!

Kaiken vaivan, säädön, veivaamisen ja stressaamisen jälkeen asiat loksahtivat onnellisesti kohdilleen. Vanha keittiö sai uuden kodin ja me uuden keittiön, johon olemme olleet tosi tyytyväisiä. Jälkikäteen on helppo todeta: kannatti kierrättää.





tiistai 4. kesäkuuta 2019

Alkukesän kohokohta: alppiruusu kukkii! Näin vauhditat ensi kesän kukintaa



Lapsilla alkoi viikonloppuna kesäloma. Olimme myös juhlimassa kolmea ylioppilasta, ja vietimme samaan syssyyn esikoisen synttäreitä. Tuli itsellekin ihan lomafiilis, vaikken vielä lomalle pääsekään.

Töissä olosta on ainakin se hyöty ja ilo, etten ole reissussa, vaan kotona näkemässä, kuinka ihanasti alppiruusut kukkivat. Ensimmäiset ainavihannat rodot kukkivat naapurustossamme jo toukokuussa, mutta runsaimmillaan kukinta on tavallisesti näin kesäkuun alkuviikoilla. 



Meidän etupihallamme on kaksi vielä melko nuorta alppiruusua. Niiden kukinta on alkukesän kohokohta, jota odotan malttamattomana monta viikkoa etukäteen. Kukat ovat minusta valtavan kauniita ja herkkiä ja kuuluvat ehdottomasti lempikukkiini.

Viime vuonna toinen alppiruusuni ei jostain syystä kukkinut lainkaan. Mietin, missä vika. Olen koettanut kastella alppiruusuja kuivina kausina (juuristo on lähellä maanpintaa ja kärsii helposti kuivuudesta) ja käyttänyt lannoitukseen havu-rodoravinnetta, joka säilyttää kasvualustan happamana (jotkut tosin sanovat, ettei alppiruusu juuri kaipaa lannoitusta).

Olen myös istuttanut rodojen viereen ja alle happaman maan peitekasveja, kuten varjoyrttejä ja pikkutalvioita, jotka pitävät maan lämpötilan ja kosteuden tasaisena ja estävät roudan pääsyn kovin syvälle.



Olin kukkimattomuudesta huolissani, mutta kuulemma alppiruusuille on luontaista, että kukinta vaihtelee sykleittäin niukasta runsaaseen. Taukoa pitänyt alppiruusu pukkasikin tänä kesänä useamman kukan ja toinen kukkii yhtä hehkeänä kuin viime vuonna.

Tiesitkö muuten, että alppiruusun kukka-aiheet muodostuvat jo edellisenä kesänä? Runsasta kukintaa voi odottaa, jos syksy on pitkään lämmin ja kasvi ehtii kasvatella kukka-aiheitaan rauhassa. Jos talvikin on leuto, nuput talvehtivat hyvin.




Säähän ei voi vaikuttaa, mutta yhden helpon jutun jokainen voi tehdä vauhdittaakseen seuraavan vuoden kukintaa: napsaise kuihtuneet kukat pois heti kukinnan jälkeen.  

Näin seuraavan vuoden kukka-aiheet kehittyvät ajoissa, kun kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen, ja rodot kasvavat, talvehtivat ja kukkivat seuraavana kesänä paremmin.