maanantai 23. syyskuuta 2019

Ripustusongelma ratkaistu! Kiinnityspaloilla saa taulut seinälle ilman reikiä


Reikien poraaminen ja ruuvien ja koukkujen nakutteleminen on mielestäni pahinta, mitä kodin seinille voi tehdä. Sisälläni riipaisee aina, kun survaisen yhdenkin reiän seinään. Mutta ei auta, jotenkin ne taulut, valokuvat ja peilit on saatava seinille.

Olen ehtinyt pilata jo muutaman seinän porailemalla ja ruuvailemalla. Mutta nyt olen löytänyt seiniä säästävän ratkaisun: Command-kiinnityspalat, jotka toimivat kuin tarranauha. 


Ihmettelen vain, miksi tajusin tämän vasta nyt. Kiinnityspalat ovat kuitenkin olleet myynnissä jo vuosia. No, mutta säästyvätpä ainakin loput seinät rei´itykseltä.

Pakkauksessa on kahdeksan tarrapalaa, joita käytetään pareittain. Kaksi palaa napsautetaan aluksi toisiinsa kiinni. Niks, naks, helppo juttu.


Seuraavaksi otetaan toinen suojakalvo pois ja painetaan kiinnityspala tukevasti kehykseen. Kun kaikki tarvittavat kiinnityspalat ovat kehyksessä, irrotetaan myös toinen suojakalvo. Taulu on valmis kiinnitettäväksi.



Eri painoisiin tauluihin on omat kiinnityspalansa, joista isoimmat kestävät jopa 7,2 kiloa painavan kehyksen. Nämä pienemmät kantavat 1,8 kiloa, kun taulun kiinnittää neljällä kiinnityspalasetillä. Enintään 0,9 kiloa painavaan tauluun riittää kaksi palaa yläkulmiin. 

Itse käytin kevyisiin tauluihin vain kaksi kiinnityspalaa, ja hyvin ovat pysyneet seinällä. Kiinnityspaloja voi käyttää maalatuille pinnoille sekä  kaakeli-, metalli- ja puupinnoille. Pinta tulee ensin puhdistaa pölystä ja muusta liasta, jotta kiinnityspalat tarttuvat siihen kunnolla. Muutenkin kannattaa oikeasti lukea ohjeet ja noudattaa niitä.


Vaikeinta koko hommassa on saada taulu seinälle suoraan. Koetin tarkistaa kännykän vatupassilla, meneekö suoraan, mutta lopulta iskin taulut silmämääräisesti suoraan. 

Ensin ne menivät aavistuksen vinoon, mutta onneksi olin painanut ne ensin vain höllästi kiinni ja sain vielä hienosäädettyä ne suoraan. Kun taulu on kohdillaan, sitä pitää painaa puoli minuuttia, jotta se kiinnittyy kunnolla.


Kuulostaa käsittämättömän yksinkertaiselta, ja sitä se myös on. Pakkauksessa on selkeät kuvalliset ohjeet, joten metsään tuskin voi mennä, paitsi ehkä vinoon. Olen niin innostunut tästä systeemistä, että ripustelin viikonloppuna jo useamman kuvan. Ja lisää laitan lähipäivinä. Ihanaa, kun voi huolettomin mielin laitella mieluisia kuvia seinille.

Jos mieli muuttuu tai muuten haluaa vaihdella tauluja tai niiden paikkoja, nämä on helppo irrottaa seinää vahingoittamatta ja ilman ikäviä jälkiä. 

Lyhyesti sanottuna taulua vedetään alareunasta kiinni pitäen poispäin seinästä, jolloin se irtoaa. Sen jälkeen kiinnityspalat saa irrotettua seinästä vetämällä niissä olevasta liuskasta alaspäin tasaisesti, kunnes pala irtoaa. Tätä on hieman hankalaa selittää, mutta käyttöohjeesta selviää. 3M Command -kiinnityspaloista on tehty myös selkeitä ohjevideoita, joita voi katsella netistä. 

Command-tuotteita myyvät suurimmat marketit sekä rautakaupat. Itse ostin kiinnityspalat Motonetistä.



maanantai 16. syyskuuta 2019

Täydellisen olkalaukun metsästys


Kaupallinen yhteistyö: Utua



Nyt tuli haastava homma. Vanha laukkuni sanoi sopimuksensa irti ja pitäisi löytää uusi jokapäiväinen käyttölaukku, joka kätkee sisäänsä kaiken tarpeellisen ja kulkee luontevasti arjessa mukana.

En kelpuuta luottokaverikseni mitä tahansa laukkua. Minulla on käyttölaukulle paljon vaatimuksia. Ensinnäkin, laukun pitää olla monikäyttöinen ja tarpeeksi tilava, mutta se ei saa näyttää mammuttimaiselta. 

Laukkuun pitää saada mahtumaan kaikki tarvittava, lompakko, kännykkä, iPad, hiusharja, meikkipussi, aurinkolasit, vesipullo, muistikirja, korvatulpat, tanssikengät – ei tietenkään kaikkea samalla kerralla, mutta tilanteen mukaan vaihdellen.

Laukussa pitää olla tarpeeksi taskuja ja lokeroita. En kestä laukkuja, joissa tavarat vellovat iloisena sekamelskana. Sellaisesta laukusta ei ikinä löydä etsimäänsä muutoin kuin kumoamalla koko laukun sisällön ulos.



Laukun pitää tietysti olla nahkaa, näyttää kauniilta ja tuntua omalta. Plussaa on, jos hihna on säädettävä ja laukkua voi kantaa mukavasti sekä olalla että kädessä. Laukku saa olla pehmeä, mutta ei vetelä letku. Sen pitää olla riittävän jämäkkä ja pysyä ryhdissä. Tykkään myös siitä, että laukussa on kivoja yksityiskohtia. Muuten laukku saa olla selkeälinjainen ja pelkistetty.

Löysin sattumalta aivan ihania laukkuja Utuan verkkokaupasta. Sain viisi laukkua mallailtavakseni ja kuvauslainaksi kotiin. Nyt on edessä vaikein tehtävä: sen omimman laukun valitseminen.



Utuan laukut suunnitellaan Suomessa ja ommellaan käsityönä pienessä perheomisteissa ateljeessa Kreikassa. Kaikki laukut ovat laadukasta, Italiassa valmistettua nahkaa. Nahka on saatu ruuantuotannon sivutuotteena, joten sen käyttäminen on ekologista.



Laukkujen muotoilu istuu hyvin skandinaaviseen makuun. Selkeät ja yksinkertaiset mallit ja linjat miellyttävät ainakin omaa silmääni. Utua tunnetaan myös iloisista väreistä. Laukuissa on paljon herkullisia värejä, näin syksyllä myös kivoja uutuusvärejä. Uutta tuleekin myyntiin useita kertoja vuodessa, sillä laukkujen valmistusmäärät ovat pieniä ja malliston muuttaminen käy ketterästi.

Utua-nimi kuvaa muuten kesä- ja talviaamuisin pohjanmaan lakeuksilla leijaileva utua. Myös näillä kuvissa näkyvillä laukuilla on aika kivat nimet. Mikä on sinun suosikkisi?

Helsinki



Tämä Helsinki-laukku on suosittu klassikko, enkä yhtään ihmettele, miksi. Ihastuin itsekin laukkuun ensinäkemältä. Kauniin, tilavan ja monikäyttöisen laukun etupuolella helppokäyttöiset avotaskut. Kun sinne työntää kätensä, tuntee ihanan pehmeän nahan. Toisella puolella on vetoketjullinen sivutasku ja sisäpuolella avo- ja vetoketjutaskut.

Olkahihnaa voi säätää lyhyemmäksi ja pidemmäksi ja laukkua voi kantaa myös olan ylitse. Laukkuun mahtuu mainiosti tabletti tai pieni tietokone ja paljon muuta tarpeellista sälää. Laukku ei silti ole mikään kassimainen.






Helsinki-laukusta on tullut uusia syksyisiä värejä, kuten tämä upea viininpunainen. Viininpunainen on yksi lempiväreistäni, etenkin syksyisin ja talvisin, kun kaipaan lämpimiä sävyjä kylmyyden keskelle. Tämä olisi kyllä aivan ihana laukku juuri tähän vuodenaikaan.




Rovaniemi exclusive 



Rovaniemi-laukku on kaikessa konstailemattomuudessaan todella tyylikäs ja linjakas. Kaunis nahka pääsee hyvin oikeuksiinsa, kun laukussa ei ole mitään ylimääräisiä kruusailuja. Laukun ulkopuolelle päätyihin on piilotettu taskut, joiden vetoketjuissa on kivana yksityiskohtana nahkaiset hapsut. Niillä on helppo vetää taskut auki ja kiinni. Laukun sisällä on vetoketjutasku ja puhelintasku.

Rovaniemi on Helsinki-laukkua pienempi ja sirompi. Hihnassa ei ole niin paljon säätövaraa, mutta laukku istuu mukavasti olkapäällä ja sitä on miellyttävä kantaa sekä olalla että kädessä. Laukun sisällä on kaunis tekstiilivuori, kuten kaikissa muissakin Utua-laukuissa.





Olen luonnonläheisten värien ystävä, ja tämä ruskea on mielestäni tosi nätti ja mutkaton väri. Voisin valita ruskean Rovaniemen kevät- ja kesälaukukseni.

Ystävä exclusive



Moneksi muotoutuvaan tilaihmeeseen, Ystävä-laukkuun on helppo ihastua. Laukku on suunniteltu luotettavaksi, pitkäikäiseksi ystäväksi, ja sellaisen siitä epäilemättä saa. Laukkuun mahtuvat kaikki arjen tärkeimmät tavarat pienestä läppäristä vesipulloon. Ja tanssikengätkin mahtuvat helposti, kokeilin jo. Eikä tehnyt edes tiukkaa.

Laukun ulkopuolella on vetoketjullinen tasku. Sisällä on kaksi ”osastoa” ja useita taskuja, joihin on näppärää järjestellä tilpehöörit: kaksi vetoketjullista taskua ja kaksi avotaskua. Kantohihna on tukeva ja sitä voi helposti lyhentää ja pidentää tarpeen mukaan. Tarpeeksi leveä hihna istuu mukavasti olkapäällä ja laukkua on miellyttävää kantaa.





Musta on värinä aina tyylikäs ja siksi monikäyttöinen. Ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, sopivatko vaatteet laukun väriin. Muitakin värejä mallista toki on, pirteä punainen ja neutraali savenharmaa, mutta itseäni miellyttää eniten tämä musta.

Espoo exclusive



Pikkulaukkua en ollut alun perin etsimässä, mutta onhan tämä Espoo-laukku aivan supersöpö! Yksinkertaisen tyylikäs uutuuslaukku sopii mainiosti sekä arkeen että juhlaan. Vetoketjussa on hieno hapsukoriste, joka on myös käytännöllinen. Se antaa laukulle kivan, pirteän ilmeen ja siitä saa hyvän otteen vetoketjua vetäessä. 



Laukku on kovitettu ja se pysyy ryhdikkäänä tyhjänäkin. Pienessäkin laukussa pitää olla taskuja, ja tässä on niitä on, yksi vetoketjutasku ja pari avotaskua.

Hmm, pitäisikö sittenkin hankkia (myös) pikkulaukku?

Vantaa exclusive



En ole ikinä käyttänyt shopperia. Nyt pääsin tutustumaan sellaiseen, ja vieläpä nahkaiseen. Pirteän punainen Vantaa-shopperi ei ole ihan perinteinen ostoslaukku, vaan pikemminkin työkäyttöön sopiva reilun kokoinen laukku, johon voi sujauttaa helposti vähän isommankin läppärin. Sille on laukussa oma lokeronsa.

Laukku on kovitettu, joten se pysyy tyhjänäkin hyvin muodossaan. Laukussa on vetoketju ja metallinen D-lenkki. Siihen voi ripustaa esimerkiksi avaimet tai kiinnittää vetoketjun pienellä lukolla, jolloin laukkua ei pääse kuka tahansa penkomaan.

Utualla on mallistossaan myös kovettamattomat shopperit Duo ja Soolo. Ne ovat vetoketjuttomia ja rennompia malleja kuin tämä Vantaa. 

Vantaa-laukussa ei ole vuorta eikä säädettävää hihnaa, mutta kiinteät kantokahvat ovat tukevat. Laukku on laadukas ja ihanan iloisen värinen. Kyllä tällä kehtaisi töihin, työmatkalle tai muille asioille mennä.




Oma valintani


Apua, en ikinä osaa valita näistä yhtä! Tuskailin valintaa viikon, kokeilin ja tunnustelin laukkuja, ja kävin myymälässäkin hypistelemässä. 


Laukkuihin pääsee tutustumaan esimerkiksi Utuan brändimyymälöissä Helsingissä ja Raahessa sekä Sievi Shopeissa useissa kaupungeissa. Kannattaa myös seurata Utuaa Facebookissa ja Instagramissa, jos laukkuasiat ja -uutuudet kiinnostavat.

Viime viikolle osui aivan ihania syysilmoja ja kävimme yhtenä iltana poikani kanssa kuvaamassa laukkuja lämpimässä syysillassa meren rannalla. Sain siinä vähän lisää tuntumaan laukkuihin.



Kun itse kuvasin laukkuja kotona, aloin tahtomattani katsella, miten ne sopivat sisustukseen. Joo, tiedän, aika hölmöä. Eihän laukku mikään koriste-esine ole, vaikka se usein onkin kotona esillä. Mutta sisustelusta kiinnostuneena en vain voi olla katsomatta niitä silläkin silmällä.

JOS olisin tehnyt valintani sen perusteella, mikä sopii kodin värimaailmaan, luontevin valinta olisi ollut ruskea Rovaniemi tai viininpunainen Helsinki. Muutenkin voisin valita toisen niistä kakkoslaukukseni.

Mutta jos ja kun pitää yksi valita, päädyin, tsadaa, mustaan Ystävään! Koska se vain yksinkertaisesti tuntuu minun laukultani. 

Ystävä-laukku on saatu Utualta blogin kautta.

Ulkokuvat: Lassi Luukkonen



lauantai 7. syyskuuta 2019

Toimivuutta tiskialtaaseen – ihmesieni ja muita käteviä lisävarusteita


Kaupallinen yhteistyö: Stala



Montakohan kertaa päivässä pyyhin roiskeet tiskialtaan ympäriltä? En ole ikinä laskenut, mutta monta.

Tiskiallas on keittiömme ylivoimaisesti käytetyin työpiste, vaikka melkein kaikki astiat pestään koneessa. Altaassa huuhdellaan hedelmiä ja vihanneksia, valutetaan tyhjiä maitopurkkeja ja salaatinlehtiä, kuoritaan juureksia. Siinä liotetaan likaisimpia astioita ja pestään suuret kattilat, paistinpannut, uunipellit ja kädet.

Keittiöallas on mielestäni keittiön tärkeimpiä kalusteita, ellei tärkein. Siksi uhrasin sen valinnalle aika paljon ajatuksia ennen keittiöremppaa. Nyt, kun rempasta on kulunut vuosi, olen tyytyväinen siihen, että valitsimme ison komposiittialtaan. Se on helppohoitoinen, hygieeninen ja käytännöllinen. Kvartsikomposiitista tehty allas kestää hyvin kulutusta ja kuumuutta, ja onhan musta allas myös tyylikäs.


Mustassa altaassa on se hyvä puoli, että lika näkyy siinä huonosti. Valkoiset maitoroiskeet toki paljastuvat, mutta muuten lika ei juuri näy. Todellisuudessa kuitenkin esimerkiksi tee tarttuu altaan pintaan, kuten myös mukeihin ja pöytäliinaan. Juon teetä pitkin päivää, joten teemukeja ja -siivilöitä tulee huuhdeltua tiuhaan.

Pesen altaan päivittäin nestemäisellä astianpesuaineella, huuhtelen ja kuivaan altaan, ettei siihen jäisi läikkiä. Ajoittain puhdistan altaan perusteellisemmin, jotta saan teevärjäytymät ja muun pinttyneen lian pois. Siihen hommaan ihan parhaaksi välineeksi on osoittautunut Stalan kuuden euron puhdistussieni

Tämä ihmesieni poistaa pinttyneen lian altaasta tehokkaammin kuin mikään muu käyttämäni puhdistusväline. Ei tarvitse muuta kuin kostuttaa sieni puhtaalla vedellä ja se on käyttövalmis. Hankausjauheita, hioma-aineita sisältäviä pesuaineita tai teräsvillaa ei kannata käyttää, koska ne voivat naarmuttaa allasta.


Kysyin Stalasta, mistä materiaalista ihmesieni on tehty ja mihin sen pesuteho perustuu. Kuulin, että sienet valmistetaan melamiinihartsista, jota käytetään muun muassa äänieristyksessä. Sieni tuntuu pehmeältä, mutta todellisuudessa melamiinihartsinen rakenne on erittäin kova.

Sieni toimii kuin hienonhieno hiomapaperi eli sen teho perustuu hankaukseen. Siksi sitä ei ehkä kannata käyttää altaan päivittäiseen puhdistukseen, vaikka komposiittiallas kovaa tekoa onkin.



Ihmesieni sopii mainiosti myös ruostumattomasta teräksestä tehdyn altaan puhdistamiseen. Silloin sientä on suositeltavaa liikutella hiontasuunnan mukaisesti, eikä sitä kannata painaa liikaa, ettei allas kiillotu liikaa yksittäisistä paikoista. Ihmesieni kuluu käytössä pyyhekumin tavoin, mutta sen puhdistusteho säilyy viimeiseen palaan saakka.

Stalalla on muitakin näppäriä lisävarusteita, joilla keittiöaltaasta saa tehtyä entistä toimivamman. Meidän keittiössä on käytössä valutusastia, lasileikkuulauta ja saarnipuusta tehty iso leikkuulauta. Komposiittialtaan iso koko on plussaa, mutta välillä on ihan kätevää, kun allasta voi ”pienentää” ja saada samalla lisää laskutilaa altaan päälle.


Valutusastiassa on kätevää pestä, huuhtoa ja valuttaa vihannekset. Kuorin siinä myös perunoita ja muita juureksia. Silikonista tehdyt reunat pitävät astian tukevasti paikoillaan altaan päällä. Valutusastian voi huoletta nakata tiskikoneeseen, jos ei huvita pestä sitä käsin.


Yksinkertaisen tyylikäs tummanharmaa lasileikkuulauta on uusin tulokas keittiössämme. Aluksi varoin sitä, vaikka tiesin, että se on iskunkestävää karkaistua lasia. Pidän lautaa välillä altaan päällä, välillä vieressä, riippuen siitä, mihin sitä sillä hetkellä käytän, vai käytänkö mihinkään. Aika usein se toimii meillä astioiden tai keittiövälineiden laskualustana.



Lasileikkuulauta on hygieeninen, helposti puhdistettava ja astianpesukonepesun kestävä. Se kestää kuumuutta ja kosteutta, sen pinta hylkii likaa eikä se ime tuoksuja tai värejä. Sen päällä voi huoletta käsitellä vaikka punajuuria. Laudassa on kaunis kiiltävä pinta ja pienet jalat, joten sitä voi käyttää myös tarjoilualustana.


Lasisen leikkuulaudan huono puoli on se, että veitsien terät tylsyvät nopeammin. Leikkaamiseen käytänkin lähes aina puista leikkuulautaa. Puu on muutenkin lempparimateriaalini, luonnollinen, kaunis ja ajaton.

Tämä saarnista valmistettu leikkuulauta on ihanan iso ja se pysyy tukevasti minkä tahansa tiskialtaan tai keittiötason päällä, koska laudassa on pitävät silikonitassut.



Puinen leikkuulauta on siksikin ihana, että käsittelemättömällä puulla on antibakteerisia eli bakteereita tappavia ominaisuuksia. Monet pitävätkin puista leikkuulautaa hygieenisempänä kuin esimerkiksi muovista. Toisaalta, jos leikkuulaudalla käsittelee esimerkiksi raakaa lihaa, hygienian kannalta laudan materiaalilla ei ole merkitystä. Puinenkin lauta on pestävä huolellisesti käytön jälkeen.


Itse leikkelen laudalla lähinnä leipää, kasviksia ja hedelmiä, koska meillä syödään kala-kasvisruokaa. Edes lapset eivät juuri enää syö lihaa. Useimmiten riittää, että pesen leikkuulaudan juoksevalla vedellä. Toisinaan käytän mietoa pesuainetta ja huuhtelen laudan kuumalla vedellä. Tiedät varmaan, että puista lautaa ei saa laittaa tiskikoneeseen.

Ai niin, onhan meillä vielä ihana luonnonharjaksista tehty astiaharja. Pehmoinen harja pesee hellävaraisesti herkimmätkin käsinpestävät astiat. Harja istuu mukavasti käteen ja siitä saa hyvän otteen. Sen pitäisi kestää kauemmin kuin synteettisen harjan, mutta tästä minulla ei vielä ole kokemusta.

Tuotteet on saatu Stalalta blogin kautta.